Kesäloman toinen pätkä ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Norjan reissu haudattiin odottelemaan parempia aikoja, kun heti loman alussa mä sairastuin flunssaan. Yöt teltassa tai autossa flunssaisena ei kuulostanut kauhean houkuttelevalta. Kiira-myrsky sekoitti pakkaa vielä lisää, kun ilmeisesti salamanisku halkaisi meidän pihasta vaahteran, joka kaatui juuri sopivasta sähköjohdon päälle ja jouduttiin olemaan kolme vuorokautta ilman sähköjä. Jonnekin teki kuitenkin mieli lähteä, joten päätettiin tyytyä kotimaan matkailuun ja ajeltiin Rukalle. Hotellissa yöpyessä flunssakaan ei haitannut, ja tehtiin rauhalliseen tahtiin päiväretkiä Rukalta käsin. Järkevän matkan päässä sijaitsee kolme kansallispuistoa, joten käytiin jokaisessa päiväretkellä. Unna ei päässyt reissuun mukaan, vaan jäi Dollan kanssa eläkeläiskerhoon Helsinkiin.

Eka reissu tehtiin Riisitunturiin, missä olikin ihanan avarat maisemat. Ness pääsi uimaan ”näköala-altaaseen” Riisitunturin päällä:

Lisäksi käytiin kiertämässä pieni Karhunkierros. Reitillä oli useampi riippusillan ylitys, jotka vähän pelottivat koiria. Nyyti varsinkin on aina ollut vähän varovainen korkealla, ja sen täytyi aina muutaman askelen välein pysähtyä kurkistamaan reunan ylitse koskiin, että vieläkö ollaan korkealla vai ei. Nessin ratkaisu kaikkiin jännittäviin tilanteisiin on mennä niistä vain lujempaa läpi, joten se kipitti ne aina läpi kauheaa kyytiä.

 

Korkealla mentiin. Ness piti aina sen oman turvallisuuden vuoksi laittaa hihnan päähän, kun sillä on enemmän vauhtia kuin järkeä ja ajoittain polut menivät tosi lähellä rotkojen reunoja. Ja kansallispuistoissa tietysti pitää muutenkin pitää koirat kytkettyinä – tätä me toteutettiin aina kun reitille sattui muita kulkijoita…

 

Karhunkierroksen lähtöpaikalla meitä tuli moikkaamaan paikallinen kissa, joka oli ihan hurjan hellyydenkipeä. Nyyti on ihan kauhea kissakyylä, ja sen ilme kyllä kirkastui kun nostin katin näytille:

Kolmas kansallispuisto oli tänä vuonna kansallispuistostatuksen saanut Hossa, joka oli kyllä tosi hieno paikka. Kierrettiin Julma-Ölkky, joka oli kyllä todella huikea erämaajärvi, jossa oli tosi jyrkät pudotukset. Reitille sattui myös metalliset kamalat ritiläkierreportaat, jossa koirat täytyi kantaa ylös.

 

Tuo Hossa vaikutti sen verran kivalta paikalta, että siellä voisi joskus käydä uudestaankin. Karhunkierroksella oli mun makuun ihan liikaa porukkaa, vaikka oltiin arkipäivänä liikenteessä. Varsinkin alkumatkasta tuntui että siellä käveltiin ihan jonossa ja nuotiopaikoilla oli paljon väkeä.

Nyyti täytti reissussa kahdeksan vuotta ja pääsi Kuusamon Mustiin ja Mirriin valitsemaan perinteisesti itselleen lahjan. Se oli taas ihan fiiliksissä leluhyllyllä, ja valitsi tietysti isoimman ja kalleimman lelun… Mutta miten on mahdollista että meidän pikku-Nypsi on jo kahdeksan vuotta?! Ihan hurjaa miten nopeasti aika menee. Mä varmaan hoen tätä samaa joka vuosi, mutta on se vaan niin outoa kun vuodet kiitää ihan täysillä.

Paluumatkalla pysähdyttiin vielä illalla Kolilla, kun B ei ollut siellä ikinä käynyt. Käynti oli ihan vain 10 minuutin piipahdus Ukko-Kolin laella maisemia ihailemassa. Nyytistä tietty piti ottaa 8-vuotisposeeraus vaaran laella. Tosin synttäriposeerauksessa on näköjään horisonttikin ihan vinossa, mutta mitä pienistä. Mä raahasin uskollisesti järkkäriäkin mukana kaikki retket, mutta tuli kyllä tosi vähän napsittua kuvia. Kännykkäkamera on kyllä niin kätevä, ja yleensä aina helposti ja nopeasti saatavilla.

Syyskuu saapui, ja syksyiset säätkin. Eilen käytiin kamalassa kaatosateessa lenkillä ja ysiltä illalla on jo pimeää. Ankeaa. Mutta täytyy toivoa että olisi kaunis syksy ja hyvät lenkkisäät. Löysin nyt 4 v. asumisen jälkeen kilsan päästä meiltä aivan ihanan metsän. En tajua miten olen aina kävellyt siitä vaan ohi, kun nyt yhtäkkiä bongasin että siellä meneekin koko metsän täydeltä ihania polkuja! Sienessäkin on tullut jo käytyä useamman kerran ja ekat suppikset bongattu.

Unna on ollut lähiaikoina vähän väsyneempi, eikä ole oikein jaksanut pidempiä lenkkejä. Se ei vaikuta mitenkään kivuliaalta, mutta on vain ollut jotenkin yleisesti vähän voipuneempi ja jää vähän jälkeen muusta porukasta. Olen nyt jättänyt sitä kotiin huilailemaan pisimmiltä lenkeiltä. Täytyy tarkkailla ettei tule mitään uusia huolestuttavia oireita.

Syyskuussa on tiedossa piirinmestistoko, muutama kiva tokokoulutuspäivä ja pentuetapaaminen Nessin kanssa. Nyyti pääsee loppukuusta Myytin paimennuspäivään. Kivaa kun on kaikkea mukavaa tekemistä mitä odottaa!

Loppukevennyksenä vielä Unna – Hopeanuoli!