Täyden kympin tyttö

Voi mun pientä Nessiä! Käytiin sunnuntaina kisaamassa kolmas ja viimeinen alokasluokan koe Helsingin seudun piirinmestiksissä HSKH:n joukkueessa. Päätin jo SM:ien jälkeen, että käydään vielä kerran alokkaassa vähän harjoittelemassa kisaamista. Hyvinhän se meni, Ness oli kehässä tosi stabiilin oloinen ja teki kiltisti kaiken kuten sille on opetettu. Saatiin kaikista liikkeistä kympit, eli täydet 200 p! Enpä ole aiemmin saanut kellään koiralla mistään luokasta täysiä pisteitä. Meidän joukkueen alokoirat olivat kaikki kolme luokan kärjessä, joten voitettiin vielä joukkuepiirinmestaruuskin, kun Ylva EVL:ssä teki ykköstuloksen ja sai piirinmestishopeaa. Tässä video Nessin suorituksesta.

Meidän joukkue. Kuva lainattu HSKH:n sivuilta, kuvaaja ei tiedossa.

Seuraamiseen en ole nyt kauhean tyytyväinen kun se on alkanut vähän edistämään, mutta sen ehtii taas modailla tässä ajan kanssa. En väsyttänyt sitä kauheasti ennen kehää, ja jostain syystä se oli jopa vähän normaalia väsyneemmän oloinen. Liekö vaikuttanut pari edeltävää päivää, jotka olivat aika täynnä toimintaa. Arvokasta tietoa tuokin taas tulevaisuutta varten. Lisäksi maasta sivulle nousemiset olivat vähän normaalia hitaampia, ja paikallamakuun lopussa se jäi jopa vähän vajaaksi. Olin edellisinä päivinä vähän hämykäskytellyt niitä, joten voi olla että Ness oli vain vähän epävarma. Täytyy toivoa että sillä ei ole mitään jumeja missään, jotka aiheuttaisivat että maasta pompahtaminen ei tunnu kivalta. Onneksi muutaman viikon päästä on fyssari, niin saapi taas kunnon tsekattua.

Nyyti pääsi mukaan kannustusjoukkoihin ja sai palkaksi Berralta uuden pallon. Nessillä on nyt vähän orjatyöläisen asema, kun se tienasi onnistuneella suorituksellaan Nyytille pallon ja Nyytille ja Unnalle 30 kg koiranruokaa. Tasan ei mennyt nallekarkit tälläkään kerralla!

Häkkieläimet

Kokeen jälkeen käytiin Ansun kanssa ihanassa auringonpaisteessa Haltialassa lenkillä ao. porukalla:

Nyyti, Ness, Ken, Ylva, Rimma ja edessä Åke

Nyt alkaakin sitten seuraavaan luokkaan valmistautuminen, kun sain meille koepaikan lokakuulle. Superjännää! Uusi avoin luokka on kyllä paljon haastavampi kuin vanha, ja liikesuorituksiakin on tosi monta. No ei auta kuin treenata, ja toivoa että mukana on taas hitunen onneakin.

Unna lääkärissä

Unna on ollut lähiviikkoina vähän vaisu, eikä oikein ole halunnut lenkkeillä. Oire on tullut ehkä vähän vaivihkaa, ja kun joinain päivinä se on ollut ihan pirtsakkana niin mä olen ajatellut että kaikki on kuitenkin varmaan ihan ok. Viime viikolla yhdellä aamulenkillä se oli suorastaan haluton kävelemään, joten varasin sille eläinlääkärille ajan. Aloin jo maalailemaan mielessäni kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita lähinnä borrelioosin suhteen. Kävin nyt ekaa kertaa kunnallisella eläinlääkärillä, ja kokemus oli varsin hyvä. Tilat olivat ihan uudet ja siistit, aikataulu piti ja tunnelma oli mukavan kiireetön. Unnan vaiva otettiin tosissaan ja anamneesia selviteltiin pitkän kaavan mukaan. Lopulta perustutkimusten jälkeen lääkäri päätyi ottamaan liudan verikokeita, kohtu ultrattiin ja rakosta punktoitiin vielä mun tuoman pissanäytteen lisäksi varmuuden vuoksi toinenkin näyte. Kaikki tutkimustulokset oli onneksi kunnossa ja Unna sai paljon kehuja hyvästä kunnostaan ja ikäistään nuoremmasta olemuksesta. Ainoa oire mikä saatiin esiin, oli aristus lanneselän kohdalta. Unna on varmaan todennäköisesti liukastunut tms, ja päässyt venäyttämään selkäänsä. Hoitona on nyt viikon Rimadyl-kuuri ja kevennetty liikunta. Huojentavaa, että mitään vakavaa ei löytynyt. Tai voihan tuo selkäkipukin sinänsä olla kurja juttu, jos kipulääke ei auta ja vaisu fiilis jatkuu. Mutta toisaalta eipä 14 ikävuotta lähestyvän koiran tarvitse olla enää ns. lenkkikunnossa.

Täytyy nyt opetella kovettamaan itsensä, kun musta tuntuu niin kurjalta jättää Unna kotiin kun lähden Nyytin ja Nessin kanssa ulos. Unna on kuitenkin aina innoissaan pyörimässä jaloissa kun haluaisi mukaan. Omaatuntoani hyvitellessäni olen yleensä antanut sille jonkun herkun jos se ei pääse mukaan, eli tätä menoa mulla on varmaan fitnessmummon sijaan kohta paksukais-Unna… Jos käyn treenaamassa, niin Unna on päässyt mukaan lämmittelylenkille, ja saa sitten odotella autossa pidemmän jäähdyttelylenkin ajan. On onni että Unna on tähän saakka ollut niin hyväkuntoinen vanhus, ja pystynyt lenkkeilemään kaikki samat lenkit kuin nuo nuoremmatkin. Mutta nyt pääasia on että sillä on kivuton, hyvä olo ja elämässä virikkeitä ja seuraa.

Suolla

Löysin taas uusia lenkkimaastoja; aivan ihanan ison suon. Ihan huippua, 5 min ajomatkan päässä tollainen ”mini-Lappi”! Siellä oli ihan erämaameininki, näin urosmetson ja jonkun pienen haukan, lisäksi koirien reaktioista ja jäljistä päätellen se on hirvien koti. Pari päivää myöhemmin oli pakko palata sinne uudelleen kameran kanssa, sekä keräämään edellisellä reissulla suon reunan metsistä bongatut kantarellit. Nyt mukaan pääsivät vain bortsut, kun suossa tarpominen oli selkeästi ihan liian raskasta Unnalle.

Ness on kyllä nyt kesän aikana aikuistunut paljon. Ikää on nyt 1 v 8 kk, ja nyt kesän aikana sen kroppa on jäntevöitynyt ja vankistunut. Lisäksi se kasvatti nyt juoksun aikaan turkkiakin, kun se oli koko kevään lähes lyhytkarvaisen näköinen, ainoat pidemmät hapsut löytyivät vain hännästä.

Nyyti on voinut kesän ajan tosi hyvin. Mua vähän pelottaa jo etukäteen syksyn kylmät säät. Eilen aamulla oli vain +5 astetta, viime syksynä ekat oireet tuli +4 asteen säässä. Kunpa meillä olisi hyvä talvi edessä…

Unnasta napsin kuvia pari viikkoa sitten, kun käytiin Sondbyn koirauimarannalla. Ness pääsi uimaan, ja näytti nimensä mukaisesti vähän vesihirviöltä.

Viime viikonloppuna meillä oli Tending C-pentueen, eli Nessin ja sisarusten pentutapaaminen. Kaikki Suomessa asuvat pennut, sekä Lintu-”adoptiopentu” pääsivät mukaan. Oli ihana nähdä miten kaikki olivat edistyneet tosi paljon. Nessin kanssa tehtiin tunnaria, ruutua, eteenmenoa ja sivulletuloja, sekä pieni seuraamispätkä. Tunnarissa meillä on tullut pientä takapakkia, kun pidin taukoa liikkeen kanssa ja etenin tauon jälkeen vähän liian nopeasti. Ruutu on edennyt kivasti ja keksittiin hyvä yhdistelmä targetin ja palkkauksen kanssa. Ruudun takana on valmiina lelupalkka, johon se saa mennä targetilta vapautettaessa. Tällä pääsen vahvistamaan paikkaa ja sain pois pomput targetille mennessä. Eteenmenoa en ole tehnyt vielä oikeastaan ollenkaan, mutta lähden varmaan ekaksi tekemään leluun lähetyksellä; katsotaan miten se lähtee sujumaan ja tarvitseeko metodia vaihtaa. Sivulletulot on nyt vähän taakse vinoja, täytyy olla niiden kanssa tarkempana. Mieluummin tosin niin, tykkään sitä kun se mieluummin vähän ylityöskentelee takaosalla, kuin että ne jäisivät vajaiksi. Mutta tietty se kultainen keskitie, eli oikea suoritus, pitäisi pitää tässäkin kriteerinä.

Pipsa, Lintu, Kyy, Fani-äiti, Ness ja Jeti

Reilun viikon päästä on TOKO:n piirinmestikset, joihin Ness pääsee mukaan alokasluokkaan. Sitten täytyy alkaa suunnitellakin jo seuraavan luokan starttia, kivaa!

Kesäloma vol 2

Kesäloman toinen pätkä ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Norjan reissu haudattiin odottelemaan parempia aikoja, kun heti loman alussa mä sairastuin flunssaan. Yöt teltassa tai autossa flunssaisena ei kuulostanut kauhean houkuttelevalta. Kiira-myrsky sekoitti pakkaa vielä lisää, kun ilmeisesti salamanisku halkaisi meidän pihasta vaahteran, joka kaatui juuri sopivasta sähköjohdon päälle ja jouduttiin olemaan kolme vuorokautta ilman sähköjä. Jonnekin teki kuitenkin mieli lähteä, joten päätettiin tyytyä kotimaan matkailuun ja ajeltiin Rukalle. Hotellissa yöpyessä flunssakaan ei haitannut, ja tehtiin rauhalliseen tahtiin päiväretkiä Rukalta käsin. Järkevän matkan päässä sijaitsee kolme kansallispuistoa, joten käytiin jokaisessa päiväretkellä. Unna ei päässyt reissuun mukaan, vaan jäi Dollan kanssa eläkeläiskerhoon Helsinkiin.

Eka reissu tehtiin Riisitunturiin, missä olikin ihanan avarat maisemat. Ness pääsi uimaan ”näköala-altaaseen” Riisitunturin päällä:

Lisäksi käytiin kiertämässä pieni Karhunkierros. Reitillä oli useampi riippusillan ylitys, jotka vähän pelottivat koiria. Nyyti varsinkin on aina ollut vähän varovainen korkealla, ja sen täytyi aina muutaman askelen välein pysähtyä kurkistamaan reunan ylitse koskiin, että vieläkö ollaan korkealla vai ei. Nessin ratkaisu kaikkiin jännittäviin tilanteisiin on mennä niistä vain lujempaa läpi, joten se kipitti ne aina läpi kauheaa kyytiä.

 

Korkealla mentiin. Ness piti aina sen oman turvallisuuden vuoksi laittaa hihnan päähän, kun sillä on enemmän vauhtia kuin järkeä ja ajoittain polut menivät tosi lähellä rotkojen reunoja. Ja kansallispuistoissa tietysti pitää muutenkin pitää koirat kytkettyinä – tätä me toteutettiin aina kun reitille sattui muita kulkijoita…

 

Karhunkierroksen lähtöpaikalla meitä tuli moikkaamaan paikallinen kissa, joka oli ihan hurjan hellyydenkipeä. Nyyti on ihan kauhea kissakyylä, ja sen ilme kyllä kirkastui kun nostin katin näytille:

Kolmas kansallispuisto oli tänä vuonna kansallispuistostatuksen saanut Hossa, joka oli kyllä tosi hieno paikka. Kierrettiin Julma-Ölkky, joka oli kyllä todella huikea erämaajärvi, jossa oli tosi jyrkät pudotukset. Reitille sattui myös metalliset kamalat ritiläkierreportaat, jossa koirat täytyi kantaa ylös.

 

Tuo Hossa vaikutti sen verran kivalta paikalta, että siellä voisi joskus käydä uudestaankin. Karhunkierroksella oli mun makuun ihan liikaa porukkaa, vaikka oltiin arkipäivänä liikenteessä. Varsinkin alkumatkasta tuntui että siellä käveltiin ihan jonossa ja nuotiopaikoilla oli paljon väkeä.

Nyyti täytti reissussa kahdeksan vuotta ja pääsi Kuusamon Mustiin ja Mirriin valitsemaan perinteisesti itselleen lahjan. Se oli taas ihan fiiliksissä leluhyllyllä, ja valitsi tietysti isoimman ja kalleimman lelun… Mutta miten on mahdollista että meidän pikku-Nypsi on jo kahdeksan vuotta?! Ihan hurjaa miten nopeasti aika menee. Mä varmaan hoen tätä samaa joka vuosi, mutta on se vaan niin outoa kun vuodet kiitää ihan täysillä.

Paluumatkalla pysähdyttiin vielä illalla Kolilla, kun B ei ollut siellä ikinä käynyt. Käynti oli ihan vain 10 minuutin piipahdus Ukko-Kolin laella maisemia ihailemassa. Nyytistä tietty piti ottaa 8-vuotisposeeraus vaaran laella. Tosin synttäriposeerauksessa on näköjään horisonttikin ihan vinossa, mutta mitä pienistä. Mä raahasin uskollisesti järkkäriäkin mukana kaikki retket, mutta tuli kyllä tosi vähän napsittua kuvia. Kännykkäkamera on kyllä niin kätevä, ja yleensä aina helposti ja nopeasti saatavilla.

Syyskuu saapui, ja syksyiset säätkin. Eilen käytiin kamalassa kaatosateessa lenkillä ja ysiltä illalla on jo pimeää. Ankeaa. Mutta täytyy toivoa että olisi kaunis syksy ja hyvät lenkkisäät. Löysin nyt 4 v. asumisen jälkeen kilsan päästä meiltä aivan ihanan metsän. En tajua miten olen aina kävellyt siitä vaan ohi, kun nyt yhtäkkiä bongasin että siellä meneekin koko metsän täydeltä ihania polkuja! Sienessäkin on tullut jo käytyä useamman kerran ja ekat suppikset bongattu.

Unna on ollut lähiaikoina vähän väsyneempi, eikä ole oikein jaksanut pidempiä lenkkejä. Se ei vaikuta mitenkään kivuliaalta, mutta on vain ollut jotenkin yleisesti vähän voipuneempi ja jää vähän jälkeen muusta porukasta. Olen nyt jättänyt sitä kotiin huilailemaan pisimmiltä lenkeiltä. Täytyy tarkkailla ettei tule mitään uusia huolestuttavia oireita.

Syyskuussa on tiedossa piirinmestistoko, muutama kiva tokokoulutuspäivä ja pentuetapaaminen Nessin kanssa. Nyyti pääsee loppukuusta Myytin paimennuspäivään. Kivaa kun on kaikkea mukavaa tekemistä mitä odottaa!

Loppukevennyksenä vielä Unna – Hopeanuoli!