TOKO SM

Kuva: Sporttirakki

Meidän joukkue voitti SM-kultaa! Ihan huippua! Kisasin Nessin kanssa alokkaassa Hakunilan Seudun Koiraharrastajien kakkosjoukkueessa. Jo keväällä joukkuekokoonpanon tullessa ajattelin että joukkueella voisi olla ihan hyvät mahdollisuudet pärjätä, sen verran kovia nimiä oli seuramme kasannut samaan porukkaan. Ja niinpä se toteutui, tosin huiman pienellä alle pisteen erolla toiseksi tulleeseen T-Teamin joukkueeseen. Kolmanneksi sijoittui Mikkelin Agilityharrastajat. Koe oli meille kotikisa; SM:t pidettiin HSKH:n kentillä Ojangossa.

Elina & Knox, minä & Ness, Heidi & Super, Carita & Hurja, Maarit & Stjerne, Mirjami & Käpy. Kuva: Anna Silvan

Etukäteen mä jännitin sitä että se Nessin juoksu nyt alkaa just ennen kisoja. Onneksi se ei ehtinyt alkaa, joten pääsin penskan kanssa nauttimaan ekaa kertaa arvokisatunnelmasta. Edeltävästi treenit oli mennyt vähän vaihtelevasti ja mulla on ollut jo kova hinku päästä tekemään seuraavien luokkien liikkeitä eteenpäin. Edellisenä iltana kävin vielä lähikentällä tekemässä kevyen treenin Heidin avustuksella ja Ness tuntui tosi kivalta. Ja sitä se oli kehässäkin!

”Ai jotkut ässämmät huomenna vai?”

Meidän suoritusvuoro alokasluokassa oli lauantaina ihan loppupäässä. Aamu alkoi eläinlääkärin tarkastuksella, jonka jälkeen olikin sitten useampi tunti odoteltavaa. Ehdin rauhassa katsoa EVL:ää  ja valmistautua omaan suoritukseen. Meidän joukkueen toinen alokasluokan koirakko Mirjami ja Käpy tekivät jo aamulla tosi hyvän ykköstuloksen 194 p, joten mulla ei ollut sen suhteen enää niin suuria paineita. Pääasia oli kiva fiilis ja hyvän kokemuksen saaminen haastavissa kehäolosuhteissa nuorelle koiralle. SM:ssä on usean yhtä aikaa pyörivän kehän ja suuren ihmismäärän vuoksi yleensä aina paljon enemmän häiriöitä kuin normikokeissa.

Tehtiin Nessin kanssa kiva, oman tasomme mukainen suoritus jossa ei ollut mitään sen kummempia ylläreitä. Videolta jälkikäteen katsottuna luoksetulon jättö on vähän jännä, Ness vaikuttaa levottomalta ja taitaa jopa liikuttaa toista etutassua. Täytyy ottaa tuo työn alle treeneissä. Luoksarin lopussa se myös vähän rumasti töykkäisee mun kättä, mutta tuota on kyllä ollut treeneissäkin ja mun täytyy alkaa tehdä asialle jotain. Kapulan pidon mä vähän itse mokasin, annoin pitämiskäskyn liian aikaisin kapulan ollessa vielä turhan ylhäällä, ja Ness nappaa sen vähän ronskisti ja pompauttaa samalla etujalkoja. Paikallamakuussa meillä oli pieni ylimääräinen jännitysmomentti, kun yksi ryhmän koirista haukkui lähes tauotta. Olin jo rivin ekana käskyttänyt Nessin maahan, kun sama koira lähti sivulta eikä mennyt maahan, ja tuntui että kesti tosi kauan ennen kuin koko ryhmä oli makaamassa ja pystyttiin jättämään koirat. Oma moka sikäli, että en ollut treenannut ollenkaan tuollaisia tosi pitkiä jättöjä. Vähän meinasi itsellä tuskanhiki nousta, mutta Ness makasi onneksi kiltisti – tosin pitäen napakkaa kontaktia koko ajan ja pelkäsin että se pompsahtaa sieltä takaisin ylös! Olin tosi tyytyväinen Nessin vireeseen ja kehässä tuntui tosi kivalta ja varmalta. Tässä video suorituksesta -> klik! Kokonaispistemääräksi tuli 193,5 p. ja sijoitus 10/75. Hieno pikku-Nestori!

Nessin Jeti-veli ja Pipsa-sisko olivat myös alokkaassa kisaamassa ja tekivät myös tosi hienot ykköstulokset. Luokan voittivat Kati ja Tarmo huikealla 199 pisteellä ja tokaksi tulivat Riitta ja Hippu 198 pisteellä, onnea!

Lauantain jälkeen meidän joukkue oli johdossa, mutta melko samoissa pistelukemissa oli myös useampi muu joukkue. Sunnuntaina oli mukava olla turistina paikalla ilman aikataulujen kyttäämistä ja seurata kehiä kaikessa rauhassa. Sunnuntain avo-koirien tulokset ratkaisivat, ja onneksi meidän joukkueen Elina ja Knox tekivät tosi hienon tuloksen. Lopullista varmuutta joukkuekisan voitosta saatiinkin jännittää palkintojenjakoon saakka. Olipas hauskaa olla yhdessä joukkueen kanssa jännittämässä sijoitusta viikonlopun ajan, sekä iloitsemassa voitosta yhdessä. Lisäksi joukkueestamme Carita ja Hurja voittivat vielä yksilö-SM -hopeaa! Kiitos koko joukkueelle, oli hieno viikonloppu! Yksilökullan veivät Mika ja Kaitsu, sekä pronssille tuli Oili ja Nessin ihana Zip-täti. Onnea!

Tending Catlike, Tending Venture, Saunajaakon Alfa Romeo, Tending Rough, Tending Brisk ja Stjerne. Kuva: Anna Silvan

Nyyti pääsi sunnuntaina turistiksi mukaan, ja viihdytti itseään mm. bongailemalla myyntikojuista leluja ja kerjäämällä rapsutuksia ja huomiota. Nyytin jälkeläiset Neo ja Draama olivat kisaamassa ja tekivät molemmat hienosti ykköstulokset – onnea! Edelleen mulla on ajoittain sellainen pieni katkera kaiho siitä että Nyytin kanssa tokon lopettaminen ei ollut oma päätökseni, vaan pakon sanelema tilanne. Nää SM:ien ja karsintojen kaltaiset tilanteet nostaa sen tunteen aina vähän vahvemmaksi ja tuntuu että elämä muuttui sairastumisen myötä Nyytille vähän epäreiluksi. Vaikka Ness vähän pakosti on lähiaikoina saanut enemmän huomiota ja treeniaikaa, yritän aina saada Nyytinkin kanssa tehtyä treenejä joissa se kokee että siltä edelleen vaaditaan asioita ja se joutuu käyttämään päätään. Täytyy katsoa jos jossain vaiheessa kokeilisi Nyytin kanssa sitä monen suosittelemaa rally-tokoa. Tosin mulla on siihen vähän skeptinen suhtautuminen, ja se on tuntunut aika hömpältä, mutta ei sitä varmaan voi täysin tuomita kokeilematta.

Ensi vuonna matkataankin ilmeisesti Ouluun SM:iin, eli on ”pikkuisen” pidempi kotimatka. Nyt oli ihanaa kun rättipoikkiväsyneenä tarvitsi ajaa vain vartti kotiin! Mutta olipas aika huikea viikonloppu – kiitos mun oma pikku-Ness! Tästä se alkaa. <3

Kuva: Sporttirakki

Vain taivas on rajana! Kuva: Juuso Kuparinen

 

 

 

Ihana kevät

Vihdoinkin se on täällä – alkukesän hohtava vihreys ja lämpimämmät säät. Melkein koko toukokuu ehtikin mennä ilman blogipäivityksiä. Lomailin muutaman viikon huhti-toukokuun vaihteessa. Pidin talvilomani vasta nyt keväällä, ja ikävä kyllä tänä vuonna säätkin oli sen mukaiset… Yöpakkasia, räntää, lunta ja rakeita tuli vielä vappunakin. Ällöä! Kunpa tuo sää olisi ollut silloin loppuvuodesta, kun jouluksikin odotti valkoista maata! Vappuviikonlopuksi ajelin Nyytin ja Nessin kanssa valmennusrenkaan kevätleirille Partaharjulle hakemaan vähän treenimotivaatiota. Mun treenitauko huhtikuun alussa venähtikin vähän pidemmäksi, ja tuli treenattua normaalia hyvin paljon vähemmän. Leiriltä sai taas sitä kaivattua kipinää treenaamiseen, ja oli kiva nähdä tuttuja. Partaharjulta jatkoin vielä muutamaksi päiväksi Pohjois-Karjalaan moikkaamaan sukulaisia ja mökkeilemään. Unna jäi kotiin pitämään taloa pystyssä Bobin seurana.

Unna on ollut hampaanpoistojen jälkeen ihan superpirtsakka. Nyt kun kelit vihdoin lämpeni, niin on askellus taas muuttunut verkkaisemmaksi ja sillä on selkeästi kuuma. Täytyy varata sille aika trimmaukseen. Viime kesänä se saikin pitää tukkansa, kun sillä oli tosi massiivi karvanlähtö alkukesästä. Tuntuu kurjalta jättää se pidemmiltä lenkeiltä pois ihan vain kuumuuden vuoksi, kun ongelman saa hoidettua helposti pois ajamalla karvan.

Nyyti on nyt ollut taas parempi. Tuo sen oireilu on kyllä tosi fluktuoiva, enkä ole edelleenkään saanut kiinni siitä laukaisevasta tekijästä. Nyytin lailla oireilevia bordercollieita on kuulemma jonkin verran myös Keski-Euroopassa, eli jokin ”juttu” se on, mutta kukaan ei taida tietää mistä oikeasti on kyse. Ehkä se selviää vuosien saatossa.

Viime viikolla käytiin kehätreeneissä ja Nyytikin pääsi Nessin setin jälkeen treenaamaan. Se oli niin polleana! Sen kanssa on kyllä niin ihana tehdä, vaikka liikkeet alkaa olla kyllä jo vähän ruostuneet ja sillä on tullut vähän omia vallattomuuksia mukaan. Mä olen monesti harmitellut että nuo uudet säännöt tulivat, Nyytin kanssa olisi voinut muuten käydä silloin tällöin jonkun satunnaisen kokeen. Uusien liikkeiden opettamiseen en enää halua lähteä, varsinkin kun se on pelkkää juoksuttamista, enkä halua ottaa sitä riskiä että Nyytin vointi menisi huonommaksi.

Tulevana viikonloppuna on Ojangossa TOKO SM:t! Huippua, Nessin juoksu ei ole vieläkään alkanut ja mä todella toivon että se ei nyt tässä muutaman jäljellä olevan päivän aikana alakaan. Kisaan Nessin kanssa alokkaassa HSKH:n joukkueessa. Edeltävästi meillä on ollut vähän vaihtelevia treenejä, täytyy nyt toivoa että koe menisi hyvin. Siitä lisää ensi kerralla. :)