Tikusta asiaa

Pääsiäinen tuli ja meni, ja omalta osaltani se kului vähän tylsästi töiden merkeissä. Kun tekee kolmivuorotyötä ja työpaikka on auki 24/7 vuoden jokaisena päivänä, nuo juhlapyhät usein hujahtavat ohi ihan vain itselle normaalina arkena ilman sen kummempia vapaita tai juhlallisuuksia. Mutta nyt juuri vietän tokavikaa vuoroa töissä ennen loman alkua! Hurraa! Kaksi viikkoa vapautta edessä, ihanaa. Viimeksi lomailin viime vuoden elokuussa, joten nyt on koko kevättalven tuntunut jo siltä että pieni tauko tekisi kyllä hyvää.

Lusin juuri viimeistä yövuoroa ja kerrankin on sen verran hiljaista, että täytyi keksiä vähän väkisin jotain tekemistä. Kirjoittaminen yleensä pitää sen verran pirteänä ettei ala väsyttämään, joten täytyy nyt keksiä vähän tikusta asiaa, kun eipä meille kuulu kuin ihan tavallista mukavaa arkea.

Nyyti on nyt lähipäivinä ollut paljon parempi ja tuntui taas siltä että kivi vierähti sydämeltä. Kunnes se taas seuraavan oire-rumban alkaessa vierähtää sinne takaisin, mutta nyt ei murehdita sitä. Se pääsi tänään pitkästä aikaa tekemään pienen kevyen treeninkin, ja nautti kyllä ihan suunnattomasti! Kunpa se ymmärtäisi, että ei pääse enää treenaamaan samalla tavalla ja yhtä usein kuin aiemmin ihan sen oman edun vuoksi. Täytyisi aktivoitua taas jäljestämään, kun se on sen verran kroppaystävällisempää kuin toko, ja Nyyti tykkääkin siitä ihan hurjan paljon.

Ness valittiin HSKH:n joukkueeseen TOKO SM:iin. Kivaa! Tosin nyt mä jännittelen että ehtiikö sen juoksu alta pois. Luulin jo sen alkaneen, kun se alkoi merkkailla paljon ja lattioilla oli veritippoja, mutta sepäs olikin Nyyti. Viime viikkokin meni vielä treenivapaalla, mutta nyt täytyy kyllä taas ryhdistäytyä ja alkaa treenaamaan ihan ajatuksen kanssa. Tänään on kevään ekat kehätreenit ja sinne SM:iinkin on enää kuukausi. Ilmoitin Nessin myös nuorten koirien tokoringin pääsykokeeseen joka on ensi viikolla. Nessin synttärikaima Raitokin hakee mukaan, olispa hauskaa jos kaverukset pääsisivät sinne!


Tytöt esittelevät mun lempparipantoja Ebba & Albukselta. Nessillä on päärynöitä ja Nyytillä söpöjä pikkupöllöjä! Mulla on kauhea panta- ja hihnahulluus ollut jo pitkään, mun koirien varusteilla varustaisi varmaan sata koiraa… Niitä on niin hauska ostella, ja täytyyhän sitä olla valinnanvaraa fiiliksen mukaan. ;)

Unna on edelleen ihan liekeissä. Käsittämätön tyyppi. Se veti eilen illalla kauheat kiepit kun treenasin bortsut. Sen iltaruoka oli vähän myöhässä, ja kun se näki auton ikkunasta että nuoremmat sai nameja, se mekkaloi suu vaahdossa koko treenien ajan! Jäähkälenkillä se ei suostunut irtoamaan namitaskulta minnekään. Tuntuu että mitä enemmän tulee ikää, sen fanaattisemmin se suhtautuu ruokailuun. Alla todistusaineistoa sen pirteydestä, 12 km lenkin viimeiset metrit ennen autolle tuloa, ja mummokoira porskuttaa letkan ekana häntä tötteröllä. Ihan huippua! Tuntuu ihan oudolta miten vaisu se olikaan koko viime vuoden, mutta eiköhän se borrelioosi selitä oireet aika pitkälti.

Lueskelin äsken mitä meille on kuulunut vuosi sitten huhtikuussa. Olen näköjään napannut vuosi sitten ihan samanlaisen kännykkäräpsyn kuin eilen lenkin päätteeksi:

Huhtikuu 2016:

Huhtikuu 2017:

Ensi kertaan!

 

Vihreää!

Nyt se on täällä: ihana kevät! Lähes kaikki lumet ovat sulaneet ja ei tarvitse enää liukastella lenkkipoluilla. Se pehmeän polun fiilis jalkojen alla on aina yhtä mahtavan tuntuista. Eikä tarvitse hysteerisenä pelätä koirien liukastumisiakaan. Ja nyt ei enää valokaan sanele, milloin täytyy kiiruhtaa lenkille. Ihan huippua!

Musta tuntuu että tää blogi on viimeiset 1,5 vuotta ollut yksi sairaskertomus. Joten en aio nyt käyttää aikaani taas kurjuudessa rypemiseen, joten tiivistetysti: Nyyti on ollut taas huonompi, viime viikolla suorastaan karsean huonosti liikkuva. Yhdeltä aamulenkiltä meinasin joutua kantamaan sen kotiin, kun tuntui että takaosa ei ole ollenkaan mukana. Nyt ollaan taas muutama päivä oltu parempia. Tää on yhtä aallokossa menoa ollut taas koko talvi. Kipulääkitys sillä menee koko ajan, mutta siitä huolimatta välillä on näitä huonompia hetkiä. Liikunta tai sen määrä ja laatu ei tunnu korreloivan oireilun kanssa mitenkään, joten sitten kun se on parempi, niin se on saanut olla pitkilläkin lenkeillä mukana. Ainoa vaan, että se oire saattaa välillä alkaa ihan yhtäkkiä kesken lenkin, joten sitten ei auta kun kävellä takaisin kotiin. No eipä tämä nyt kauhean lyhyesti tullut, mutta tulipahan vuodatettua.

Pikku-Nessiäinen kävi 1-vuotisrokotuksilla ja sai samalla ab-tipat korvatulehdukseen. Tuli taas sellainen hyvä koiranomistaja -fiilis, kun en ollut huomannut että toisella on ihan punoittavat korvat. Olin kyllä kiinnittänyt huomiota siihen että se oli vähän rapsutellut niitä, mutta oletin että sikaripunkkikierros vol. 3 on alkamassa. Eipäs ollutkaan, ja nyt kun kuuri on ohi niin rapsuttelukin lakkasi. Ness painoi 14,6 kg, eli tismalleen saman verran kun nuo kaksi vanhempaakin. Tosin vankistuuhan se tuosta vielä iän myötä, nyt se on vielä kapea luikku.

Me ollaan pidetty kokeen jälkeen vähän treenitaukoa, viime viikolla ei treenattu kertaakaan. Välillä tekee hyvää vähän huilata ja rentoutua vain pitkien lenkkien parissa. Tänään tosin oli pakko käydä korkkaamassa ulkokenttäkausi, tuli niin kova hinku päästä vähän tokoilemaan. Kohta alan tekemään vähän suunnitelmia tulevaisuudelle, eli täytyy ryhtyä tekemään enemmän avoimen luokan juttuja. Täysin kesken on vielä kierto ja liikkeestä seisominen. Ruutua ollaan tehty lelulle tai targetille, eli kohta täytyy alkaa ottaa mukaan paikkatreenit ja loppuosa, ts. kaukana minusta maahanmeno. Kiertoa oon tehnyt nyt ainakin kolmella eri tavalla tässä vuoden aikana, nyt täytyy päättää että millä tyylillä sen oikeasti haluan opettaa. Noudon loppuosan tekniikassa on hirveästi hommaa, se on jostain syystä ollut Nessille vaikea, jonka vuoksi se vähän yliyrittää. Mutta onneksi ei ole kiire minnekään! Olen muutenkin päättänyt treenata Nessiä vähän maltillisemmin, talven ajan ollaan käyty vain noin 2-3 kertaa viikossa treenaamassa. Vaikka Nyytin ”rikkoutuminen” ei välttämättä liity treenaamiseen tai treenimääriin, niin toko on kyllä varmasti yksi eniten kroppaa kuormittavista lajeista bortsun kaltaiselle liikkujalle. Räjähtävät lähdöt, nopeat pysähdykset, staattinen toispuoleisuus ja samaan suuntaan tapahtuvat kierrot altistavat kyllä vaikka mille vammoille ja jumeille. Mutta eipä siinä auta kuin tasapainoilla järkevän treenaamisen, hyvän peruskunnon, säännöllisen huollon ja hyvien lämmittelyjen ja jäähdyttelyjen kanssa. Ja silti voi käydä niin kurjasti kuin mulle kävi Nyytin kanssa.

Unna porskuttaa edelleen vähän turhankin pirteänä. Maaliskuun alussa kirjoittelin tännekin kun makasin flunssassa kotona. Lähdin seuraavana päivänä käyttämän koiria taas tuossa pellolla – ja eiköhän tuo mummeli päättänyt lähteä peurajahtiin! Aargh! 2,5 tuntia siinä meni, kun mä etsin sitä pitkin poikin metsiä ja peltoja flunssan kourissa. Mikään ei ole niin raskasta kuin riistaviettinen koira! Aina ajoittain leikittelen ajatuksella uudesta lapinkoirasta, mutta joka kerta kun jotain tällaista tapahtuu, hautaan ne haaveet jonnekin todella syvälle. En usko olevani mikään maailman onnettomin opettamaan koirille erilaisia asioita, mutta tuo riistavietin taltuttaminen on jotain täysin mahdotonta. Nyt Unna on siis ollut taas aika tarkkaan hihnan päässä. Kertaalleen se ehti tuon pitkän reissun jälkeen kadota pihastakin 1,5 tunniksi, joten nyt pihapissatuksetkin hoidetaan valvonnan alaisena. Meillä olikin tosi pitkä seesteinen tauko tuon karkailun suhteen, viime reissuista on jo toista vuotta. Mutta se kertoo kyllä siitä, että Unnan yleisvointi on taas viime vuoden borrelioosin, välikorvatulehduksen ja hammasremontin jäljiltä taas hyvä. Joten ei auta kuin iloita pirteästä vanhuksesta!

Unna köyhtyi siis muutama viikko sitten taas neljä hammasta. Saldo taitaa nyt olla yhteensä seitsemän poistettua legoa. Vein sen hammastarkastukseen, kun kiinnitettiin huomiota siihen, että se aina ruokailun jälkeen oli vähän levoton ja läähätteli. Tarkastuksessa alaleuassa huomattiin yksi hieman rivistä ulkona roikkuva poskihammas, joka päätettiin poistaa. Oli aika järkytys, kun leikkauspäivänä suun röntgenkuvassa lääkäri huomasi yhteensä neljä juurista murtunutta hammasta. Ei auttanut kuin poistaa ne. Murtumien syynä oli todennäköisesti ydinluut, joita mä annan välillä noille ajanvietteeksi jyrsittäväksi. Unna on aina ollut tosi ahne, ja on kalunnut luita sen verran kovalla voimalla, että hampaat ovat murtuneet. Sairasta! Nyt loppui tässä taloudessa ydinluiden syöminen. Kuinkahan paljon suusta kipeitä koiria onkaan, kun Unnankin oireet oli tosi lievät? Ja kun tietää kuinka ilkeältä hammassärky voi tuntua! Noi murtumat on tullut kahden vuoden aikana, koska silloin viimeksi Unnalta poistettiin yksi poskihammas hammasjuuripaiseen vuoksi. Toivottavasti se ei ole ollut kauhean kipeä tuona aikana…


Metsästäjä väijyy potentiaalisia saaliita…


Mun varjo, aina lähellä ja aina tarkkana! Nyyti <3


Tekstiilikaksoset

Ness tuhoaa luontoa. Se osaa tuhota kyllä muutakin kun ”vain” luontoa…


Kyllä se ikä alkaa näkyä jo Unnan nassussa, vaikka se liikkuukin vielä pitkällä hienolla askeleella.

Koko jengi:

Ja Ness osaa kyllä tuon poseeraamisen jalon taidon:

Täytyy vielä hehkuttaa jälkikasvun hienoja saavutuksia. Unnan Myrtti-tytär tokoili Tiinan kanssa hienosti tittelin TK1! Neo Nyytinpojasta tuli maaliskuussa EE TVA ja Neon Finn-veljestä FI & SE AVA! Onnea taitaville!

Suloinen Myrtti, eli TK1 Vehkaliinan Suomyrtti. Kuva: Tiina Pesonen

Neo, FI & EE & SE TVA, FI VPVA Myytin Fiksu ja Kypsä. Kuva: Anna-Leena Väätänen

Finn, eli FI & SE AVA Myytin Valonkantaja. Kuva: Isabelle Orenius-Emanuelsson