Viime viikolla oli ystävänpäivä, ja mikäs se parempaa kuin napata nuo ihmisen parhaat ystävät mukaan ja lähteä kameran kera lenkille. Ness tuli meille juuri vuosi sitten ystävänpäiväviikonloppuna. Ja on kyllä kiva huomata, miten nuo koiratkin vaikuttavat olevan omalla koiramaisella tavallaan ystäviä keskenään. Nyt kun Unna on ollut tosi paljon pirteämpi, on sekin ajoittain innostunut juoksemaan bortsujen kanssa. Se on suorastaan koomisen näköinen, kun se omalla – jo vanhusmaisella – tyylillään yrittää lyllertää noiden pitkäkinttujen vauhdissa. Nyyti ja Ness ovat nyt ”löytäneet toisensa” ja alkaneet harrastaa karseaa kilpajuoksemista. Ne menee niin järjettömän lujaa, että olen nyt kieltänyt koko touhun. Ihan vain jo sen vuoksi, ettei nyt tapahdu mitään tapaturmaa liukkaiden kelien vuoksi ja Ness menee ihan tiloihin, kun se alkaa kytätä että lähtisikö Nyyti kaahailemaan sen kanssa.

Unna on tosiaan ollut ihan superkivassa kunnossa nyt, viime viikonloppunakin käveltiin Anna-Leenan kanssa kymppi reilun parin tunnin aikana ja niin se mummokoirakin jaksoi vaan porskuttaa mukana. Ihan huippua, ihan kuin se olisi nuorentunut muutaman vuoden tuon ab-kuurin jälkeen! <3

Nyyti on ollut nyt taas lähiviikkoina huonompi, en kyllä tajua miten se oire tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä. Ajoittain se oireilee yht´äkkiä kesken lenkin, kun taas toisinaan se saattaa oireilla nykyään kotonakin. En edelleenkään saa kiinni siitä, mikä sen laukaisee. Tosi kurjaa. Tuntuu että 1-2 viikon välein on aina muutama vähän huonompi päivä. Näillä mennään.

Nyt on ollut paljon mielettömän kauniita ja kuulaita, keväältä tuntuvia iltoja. On ollut ihana kävellä pitkiä lenkkejä, kun aurinko on paistanut ja kaikkialla on niin mielettömän kaunista. Alla muutamat kännykkäräpsyt meidän kotilenkkimaisemista.

Otin ihan valtavan määrän taas valokuvia, sattui niin kiva valo. Alla siis kuvakavalkadia ystävänpäivän tienoilta.