Unna 13 vuotta!

21012017-091

Unna täytti toissapäivänä 13 vuotta! Onnea meidän rakas mummokoira! Kaksi viikkoa sitten eläinlääkäriin kiitäessämme ehdin jo ajattelemaan, että nyt jäi nämä synttärit juhlimatta. Mutta onneksi toisin kävi! Unna on taas ollut normaali oma itsensä. Antibioottikuuri jatkuu kyllä vielä kaksi viikkoa, mutta ainakin nyt näyttää oikein hyvältä.

Synttäreitä juhlistettiin Viikissä lenkillä Dollan ja bortsujen kanssa, paras synttärilahja oli ainakin Unnan mielestä kun bongasimme Viikin ”maskotit” eli viisi peuraa, jotka ovat nyt majailleet siellä muutaman vuoden. Illalla Unna tarjosi kavereille kierroksen herkkukanapateeta:

img_3614

Anna-Leena oli kaivanut arkistoistaan ihania vanhoja kuvia vuodelta 2008 Unnan tokotreeneistä, kiitos paljon! Vanhoista kuvista innostuneena kaivoin laatikon pohjalta ulkoisen kovalevyn, josta ajattelin ryhtyä penkomaan arkistojen aarteita – ehkä sieltä löytyy jotain hauskaa tännekin!

img_3618 img_3619 img_3620 img_3621 img_3622 img_3623
Minä ja edesmenneet Unnan Arvi-veli ja Pessi-isä <3 (Kuvat (c) Anna-Leena Väätänen)

Kuvia! Paljon!

21012017-255

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin Unna on toipunut hienosti! Se on ollut tosi pirtsakkana. Se on todennäköisesti oireillut korvaansa jo pidempään, koska se on ollut jo joulusta lähtien vähän vaisu. Annoin sille silloin Rimadylia ja pidin levossa, mutta ei se oikeastaan tuonut kauheasti eroa esiin.  Ja kun mitään selkeää oiretta ennen viime lauantaita ollut, niin en oikein osannut epäilläkään että se olisi sairastunut. Näin jälkikäteen on kyllä helppo laskea yksi yhteen. Nyt se on ollut siis taas aiempaa pirteämpi ja ravaa lenkit pitkällä hyvällä askeleella. Huojentavaa!

Käytin kaikki tytöt toissapäivänä hierojalla, ja Unna ei onneksi ollut viikonlopun kaatuilusta jumissa. Se oli itseasiassa ainoa noista jolla ei ollut jumeja, bortsut tosin on tuon hasardin liikkumistapansa vuoksi vähän alttiimpiakin jumiutumaan. Nyyti oli vähän kauttaaltaan kireä, lisäksi sillä oli ne sisäreidet taas juntturassa. Nessillä oli iliopsoakset jumissa, joka johtuu nyt kyllä varmaan treeneistä ja perusasennon ”orava-asennosta”, kun olen korjannut sitä ryhdikkäämmäksi. Lisäksi se tykkää hurjasti pomppia takajaloillaan kun sitä kehuu, joten sekin voi varmasti vaikuttaa.

21012017-076

Nessin luustokuvaustuloksetkin tulivat: lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä VA0, LTV1. Tuosta LTV:sta olen kuullut nyt vähän kahdensuuntaista juttua, voi aiheuttaa oireita tai olla aiheuttamatta. Nyytin selkäkatastrofin jälkeen musta tuntuu että mikään ei enää hetkauta; hoidetaan sitten aikanaan jos tulee jotain hoidettavaa. Ja olen kyllä aina ollut sitä mieltä että aktiivisesti harrastavat koirat tulee huoltaa ammattilaisen toimesta säännöllisesti, joten jos oireita tulee niin toivottavasti ne ns. saadaan kiinni ajoissa, että osaa sitten itsekin himmata vähän treenaamisen suhteen. Ja tottakai muutokset ja epäpuhtaudet liikkumisessa näkee itsekin. Mutta tällä hetkellä on huojentunut ja iloinen olo, luokittelen siis tuosta jakautuneesta ristiluun harjanteesta huolimatta Nessin ihan terveeksi koiraksi. :)

21012017-105

Nyytikin on voinut nyt hyvin ja aloitin Gabapentinin laskemisen tänään. Sitä ei saa lopettaa seinään, vaan annos tulee laskea hissukseen alas. Täytyy toivoa että pärjätään nyt jatkossakin ilman lääkityksiä! Tänään alkoi tämän kauden maajoukkuekarsinnat, ja taas tuli hetkellisesti aamulla sellainen haikea olo – olisipa ollut hienoa olla mukana! Mutta pääasia on että mulla edelleen on Nypsi, jonka kanssa voi puuhastella kaikkea ihan ilman tavoitteitakin.

Alla hurja määrä kuvia tältä aamulta.

Unna sairastui

img_3591

Viime lauantaina aamuyöstä heräsin siihen, kun Unna oksentaa rajusti. Valot päälle laitettuani näky oli pelottava; koko meidän ylätasanne täynnä oksennusta ja Unna, joka ei pysy jaloillaan eikä ota kontaktia minuun ja silmissä nystagmus-oire. Se oli tajuissaan, mutta takaosa ei toiminut kunnolla ja se meinasi kaatua koko ajan vasemmalle kyljelleen. Huusin Bobin hereille ja lähdettiin ajamaan Tammiston Evidensiaan. Matkan aikana Unnan vointi meni vähän parempaan suuntaan, oksentelu lakkasi ja se alkoi reagoida rapsutteluun ja makaili ihan levollisesti sylissäni. Olin ihan varma että Unnalla on joku aivotapahtuma ja matka on meidän viimeinen. Onneksi olin väärässä!

Eläinlääkärissä Unna pysyi jo hieman jaloillaan, mutta käveli huterasti vain vasemmalle kaartaen ja kaatuili tosi herkästi. Tutkimusten jälkeen saatiin diagnoosiksi mahdollinen välikorvatulehdus. Toinen vaihtoehto on vanhoilla koirilla ilmeisesti aika yleinen vestibulaarisyndrooma, jonka akuutista vaiheesta saattaa myös toipua täysin ennalleen. Nyt Unnalla menee antibioottikuuri ja vointi on kohentunut ihan hurjasti jo muutamassa päivässä. Ekan vuorokauden ajan me jouduttiin kantamaan sitä pihalle ja portaita kerroksesta toiseen, mutta nyt Unna jo kulkee hyvin ja on ottanut laukka-askeliakin. Ajoittain sillä on esim. makuulta ylösnoustessa vähän vaikeuksia saada takaosa mukaan, mutta muuten näyttää kyllä hyvältä. Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä! Unna täyttää ensi viikolla 13 vuotta, ja jos miettii mitä kaikkea sillekin on ehtinyt elämän aikana tapahtua, niin aika monennella jatkoajalla ollaan kyllä jo menossa. Voi meidän mummokoiraa! <3

img_3588

Bortsut voivat onneksi hyvin! Ness kävi perjantaina luustokuvissa ja mä olen nyt ihan tulisilla hiilillä tuloksia odotellessani. Polvet oli jo 0/0, mutta luustoa ei ole vielä lausuttu. Kuvanneen lääkärin mukaan nivelet ja selkä näytti ihan ok:lta. Täytyy kyllä kehua miten järkeväkäytöksinen nuori koira mulla onkaan. Ness on kyllä niin lunki ja helppo tyyppi. Alla kuva, jossa ollaan lääkärissä ja sitä _ei_ ole vielä rauhoitettu. Se makoili ihan kyljelläänkin nukkuen, vaikka 5 m päässä oli riekkuvia pieniä villakoiria. Ihanaa kun kaikki noi on sellaisia että ne ei vouhota mitään turhia ja niiden kanssa on helppo mennä minne vain. Mun huipputyypit!

img_3572

Molemmat mustavalkoiset nukahti aika söpösti päät mun jalan päällä tässä yksi päivä sohvalla loikoillessa:

img_3567

Vuosi Nyytin selkäleikkauksesta

Nyt on tasan vuosi siitä, kun me jännitettiin Nyytin leikkausta ja haettiin illalla tokkurainen, mutta omilla jaloillaan kulkeva rakas pieni Nyyti takaisin kotiin. Vaikka Nyyti on nyt taas ajoittain kylmillä säillä oireillut, niin tilanne ilman leikkausta olisi varmasti hurjan paljon huonompi. Kukaan ei ennen leikkausta arvannut, kuinka huonossa jamassa selkä olikaan. Lisäksi olen alkanut epäillä, että tuo ajoittainen hyvin erikoisen näköinen takaosan käyttö ei olisikaan selkäperäinen oire, vaan liittyisi lähinnä tassujen viilenemiseen kylmällä säällä. Tässä muutama kirjoitukseni ajalta juuri ennen leikkausta:

https://maijan.blog/2015/11/17/voihan-itku-ja-murhe-suru-ja-huoli/
https://maijan.blog/2015/12/19/leikkuriin/

Ja fiiliksiä leikkauksen jälkeen:

https://maijan.blog/2016/01/13/kaksi-paivaa-leikkauksesta/
https://maijan.blog/2016/06/02/5-kk-leikkauksesta/

Kokonaisuudessaan koiran vakava sairastuminen pistää kyllä vähän arvomaailmaa uusiksi. Nyt ne koekentät ja tittelit eivät ehkä ole enää niin suuressa arvossa kuin ennen – tai arvostan niitä toki ja olen aina ylpeä siitä mitä Nyytinkin kanssa saavutettiin, kyseessä kun oli kuitenkin aika keltanokkainen ohjaaja ja rakettimaisen kiihkeä koira! Mutta pääasia on kuitenkin se ystävyys, arki ja yhteiset iloiset hetket. Kliseistä ja aika imelääkin, mutta niin se tuntuu menevän. Tällä hetkellä tuntuu tärkeältä se, että tänä vuonna jo kahdeksan vuotta täyttävän Nyytin elämä olisi täysipainoista ja elämisen arvoista. Ja ne kokeet on tärkeitä vain mulle – Nyytille on pääasia, että se pääsee säännöllisesti käyttämään päätään ja kokemaan olevansa taitava ja tärkeä pieni tokokoira. …ja tähän miljoona sydänhymiötä.

Norja2015 161

Uusi vuosi ja vanhat kujeet

…toivottavasti! Nimittäin nyt on sen verran kiva tilanne kaikkien koirien suhteen, että en kaipaa mitään uusia kujeita tälle alkaneelle vuodelle. Syksy meni ihan hurjan nopeasti, tein paljon töitä ja treenailin koirien kanssa sen mitä ehdin. Mutta on tuo loppuvuosi lumettomana kyllä todella synkkä aika, kun ulkona on vain pimeää ja kuraista. Muutama viikko sitten oli kamalan jäistäkin, mistä sekä Unna että Nyyti molemmat menivät ihan jumiin. Unna liukastui ja kaatui kahdesti, ja oli sen jälkeen selkeästi jäykkä ja vähän haluton liikkumaan. Rimadyl-kuuri helpotti, mutta on se kyllä oikeasti jo vanhan koiran oloinen. Nyyti taas oli todennäköisesti venäyttänyt vanhasta vammasta kärsivän oikean takajalkansa, kun se alkoi liikkumaan tosi huonosti ja seisoikin vähän selkä köyryssä. Konsultoin jo hädissäni taas Nyytin lääkäriä, jonka ohjeesta aloitettiin taas Gabapentin. Fyssarilla joulun alla selkä onneksi oli ihan moitteeton, mutta se aristeli sitä takajalkaansa. Nyt onneksi Nyyti on liikkunut jo ihan normaalisti, ja puran taas Gabapentinin alas.

Nyytin joulu alkoi fyssarin käsittelyssä

Nyytin joulu alkoi fyssarin käsittelyssä

Jouluna meillä oli Nyytin poika Neo hoidossa, joka on kyllä ihan jättiversio äidistään. <3

Jouluaaton lenkkiseurue. Sää ei ollut kovin jouluinen, kun satoi ja tuuli navakasti...

Jouluaaton lenkkiseurue. Sää ei ollut kovin jouluinen, kun satoi ja tuuli navakasti…

Ojangon perinteinen joulukuusi lenkkitien varressa

Ojangon perinteinen joulukuusi lenkkitien varressa

Kolmen bc:n kopla asettumassa yöunille

Kolmen bc:n kopla asettumassa yöunille

Meidän pikkupentunenkin täytti 20.12. yksi vuotta! Ness on kyllä niin mainio ja hauska tyyppi, en osaisi enää kuvitellakaan meidän laumaa ilman sitä. Se on jotenkin tosi hellyyttävä ja rakastettava tyyppi, ja perusluonteeltaan hyvinkin järkevä. Treeneissä sillä on tosi kivasti draivia, vauhtia ja kontaktihakuisuutta.

Yksivuotias Ness

Yksivuotias Ness

Nessillä on taas ärhäkämpi tuo sikaripunkki, ja se on taas vähän rapsutellut itseään. Kuulemma sen rauhoittumiseen voi mennä pitkäkin aika, mutta on nuo sen silmän ympärykset vähän kurjan näköiset. Ja kun ne syksyllä jo hetkellisesti oli menossa parempaan suuntaan. Kuvautan varmaan lähiviikkoina sen luuston, ja samalla iholta otetaan näyte diagnoosin varmistamiseksi.

Rimma, Roima, Puuma, Ness, Nyyti, Unna, Ken, Åke ja Ylva

Rimma, Roima, Puuma, Ness, Nyyti, Unna, Ken, Åke ja Ylva

Uutta vuotta juhlistettiin eilen treeneillä ja pitkällä metsälenkillä yllä olevan joukon voimin.

Uudelle vuodelle en aio tehdä lupauksia tai sen suurempia tavoitteita, täytyy toivoa että ensi vuottakin vaihdetaan tämän saman porukan voimin. <3