Tyttöjen kuulumiset

image

Me saatiin lunta! Etuajassa! Viikko sitten alkoi kunnon lumipyry, joka jatkui useamman päivän. Nyt kaikkialla on sen kamalan ankean pimeyden sijaan valkoista ja kaunista. Ainoa että tämä ilo taisi olla melko lyhyt, huomiselle on jo luvattu plussakeliä ja vesisadetta. Mutta olipas piristävää kun pimeä syksy katkesi hetkeksi kunnon talvimaisemaan.

image

Unna-mummelia lumisiksi muuttuneet metsäpolut selkeästi hidastavat, askel ei kyllä nouse enää kuten nuorempana. Ness on omaan tuttuun tyyliinsä kaahaillut hangessa(kin) yhtä onnellisena kuin aina. Se on kyllä tosi hassu otus! Voiko tämän näköistä tyyppiä ottaa tosissaan?

image

Nyyti, rakas Nypsiäinen, on voinut taas paremmin. Ne alkusyksyn huonot liikkumiset ja vinous oli varmastikin siitä kamalasta epäonnistuneesta veneestä hyppäämisestä johtuneita, koska nyt meillä voidaan taas paremmin. Gabapentin on lopetettu, ja vointi ei ole sen myötä huonontunut. Ajoittain se lenkeillä pompauttelee takaraajojaan ja jättää alamäissä satunnaisesti askelia välistä, mutta oire kestää vain hetken.  Välillä olen myös miettinyt, että koska oire ilmenee yleensä vain kylmällä ja märällä säällä, että se olisi kuitenkin jotain metabolista/verenkiertoperäistä. Tuo pompauttelu on varmasti vähän eri oire muutenkin kuin se kamala ataktinen  takaraajojen vatsan alle astuminen, jota ei ole nyt onneksi aikoihin ilmennyt. Nyyti on selkeästi kylmäherkkä ja usein takajalat saattavat olla vielä pari tuntia lenkin jälkeenkin vielä viileät kintereeseen saakka.
Nyt olen myös alkanut treenaamaan Nyytin kanssa vähän tokoa, lähinnä sen vuoksi että se ei vaan mentaalisesti voi hyvin jos se ei pääse itseään toteuttamaan. Ja koska alun varovaisen kokeilun jälkeen vointi ei ole treenaamisen myötä huonontunut, niin tänäänkin tehtiin jo useampi toisto kiertoja molempiin suuntiin ja kiertonoudon loppuosaa. Niin ihanaa treenata Nyytin kanssa!

image

”Voisitko kirjan lukemisen sijaan liikuttaa palloani?”

Ja on se kyllä ihanaa Nessinkin kanssa! Nessin kanssa on kyllä yllättävän paljon samanlaisia haasteita kuin Nyytinkin kanssa – ja osaan nyt Nyytin ”opettamana” ehkä havainnoidakin niitä mahdollisia ongelmakohtia paremmin. Nyt juoksun alkuvaiheessa Nessistä löytyi vielä yksi, suurempi vaihde. Se alkoi olla aika hurjan kiihkeä, joten olen joutunut nyt vähän jarruttelemaan ja rauhoittelemaan tilanteita, joissa sillä alkoi olla tosi suuri palkan odotus. Nessin kanssa olen joutunut myös miettimään vähän silmän käyttöä ja jähmeyttä, jota Nyytillä ei ole oikein ikinä ollut. Mutta onneksi treenaaminen auttaa.

image

Viime viikolla ajelin kahtena peräkkäisenä päivänä Nessin kanssa Lahteen. Ensiksi päästiin aina yhtä huipun Christan tarkkojen silmien alle. Olin jo vähän aikaa sitten kohdannut karun totuuden siitä, että meidän seuraaminen ei kyllä nyt näytä ihan siltä miltä pitäisi. Se näyttää nimittäin yhtä pomppivalta kuin Nyytilläkin! Joten nyt mulla on projektina opettaa Ness ravaamaan. Sillä on tosi suora etuosa ja lyhyet olkavarret, joten etujalkojen askellus korkean kontaktin kera muuttuu hyvin helposti kauhovaksi ja pompottavaksi. Joten nyt me sitten treenataan ravaamista. Kokeilin sitä itseasiassa Nyytillekin tänään, olen sen joitain vuosia sitten opettanut ravaamaan molempiin suuntiin laajaa ympyrää mun ympärillä loppujäähdyttelyjen vuoksi. Tällöin sillä on aina ollut myös rento ja hyvä mielentila, joten kokeilin siirtää sitä suoraan seuraamiseen ja se toimi! Mielenkiintoinen projekti – saa nähdä miten se etenee.

image

Lauantaina Lahdessa oli Tending C-, R- ja E-pentueiden kimppatreenipäivä. Oli ihana päästä näkemään Nessin sisaruksia ja muita suunnilleen samaa ikäluokkaa olevia pentuja. On meillä vaan mainio pentue! Ihanaa seurata millaisia kehäkettuja niistä aikanaan tuleekaan.

image

”Nähdään taas!”