Ness 9 kuukautta

190916-104

Nuori neiti Ness täytti toissapäivänä yhdeksän kuukautta. Se on kyllä mitä mainion tyyppi. Se on Nyytiin verrattuna hyvinkin itsenäinen ja myös melko itsevarma tapaus. Sitä harvemmin jännittää mikään tai kukaan. Se on nyt harmillisesti vain saanut jo kolme kertaa irtokoiran päälleen tai irtokoira on lähtenyt jahtaamaan sitä, joten ajoittain se jännittää vastaantulevia koiria ja vähän pörhistelee niskavillojaan. Mutta onneksi lähipiirissä on turvallisia ja fiksuja koirakavereita, joten eiköhän nuo inhottavat tapaukset ajan kuluessa hälvene. Täytyy toivoa ettei ne tietysti toistu, mä niin inhoan noita tilanteita ja varsinkin jos en onnistu pelastamaan noita omiani muiden hampaista. Eniten mua pelottaa että joku teilaa Nyytin kumoon ja selkä saa ns. viimeisen niitin.

190916-002

Hurjaa ajatella että Ness on kuukauden päästä jo kisaiässä. Mulla ei ole sen kanssa mikään kiire, suunnitelmanani on ollut että jos ensi keväänä se olisi valmis alokasluokkaan. Se osaa ihan alkeita ja pikkupalasia monesta jutusta, mutta yksikään liike ei ole vielä kokonainen. Eikä tarvitse ollakaan, tykkään siitä että ehdin rauhassa luoda sille asennetta ja mielikuvia eri liikkeistä. Se on aina ajoittain kyllä väläytellyt pientä fanaattisuuden olemassaoloa, joten täytyy olla varovainen etten buustaa sitä yli. Se selkeästi rakastaa juoksemista ja vauhtia kuten Nyytikin, lisäksi se on aika näppärä kääntymään ja käyttämään kroppaansa. Nyytiin verrattuna Ness myös kyylää enemmän, joten työsarkaa kyllä riittää!

190916-081

Onneksi en ole näyttelyharrastaja, nätisti sanottuna Ness ei ole ehkä se kedon kaunein kukkanen… Varsinkin kun se on vielä tosi keskenkasvuinen rimpula ja on edelleen hieman takakorkea. Tosin jos olisin näyttelyharrastaja, niin ehkä en valitsisi koirakseni työlinjaista bordercollieta!

190916-046

Nyyti ja Ness on aika hauska kaksikko, ne selkeästi seurailevat toistensa toimia lenkeillä ja juoksevat yhdessä. Ajoittain ne edelleen innostuvat kotonakin hammastelemaan, ja juoksisivat mielellään myös kilpaa, mutta se on sen verran vaarallista touhua että olen sen kieltänyt.

”Nyyti, sä oot supermakee, mä fanitan sua!”:

190916-059

”LOPETA!”

190916-060

”Ei sitten…”

190916-061

190916-044

Unna on onneksi voinut nyt tosi hyvin. Olen saanut sille hitusen lihaskuntoakin takaisin, ja se jaksaa kivasti pidemmätkin lenkit. Nyt kun alkaa olla ihania kirpeitä syyspäiviä ja lämpötilakin alkaa iltaisin olla lähempänä kymmentä, on Unna ollut tosi pirtsakkana. Selkeästi sitä verottaa enemmän liian korkea lämpötila kuin lenkin pituus.

Meidän pikku Metsän Henki <3

190916-015

Koko porukka toissapäivänä. Ness-kyylä istuu aina tosi litteänä, se on noista kaikista korkein, muttei ikinä näytä siltä kuvissa! Nyyti nyt on aina yliskarppina kaula pitkällä. :D

190916-120

Nyyti on nyt syönyt viikon Gabapentiinia, ja se on alkanut venyttelemään takajalkojaan. Lisäksi mun silmään ainakin selkälinja on nyt suorempi ja se ei pysähtyessään vedä takaraajoja niin vatsan alle. Rimadylin jouduin siltä lopettamaan, kun sen vatsa ei tunnu sitä nykyisin kestävän vaan menee sekaisin.

190916-064

Nyyti ja Ness tykkää ihan hirveästi mustikoista, metsästä löytyy edelleen paljon evästä. Unna innostuu vain satunnaisesti syömään niitä, vaikka ahne muuten onkin.

190916-103

190916-111

190916-107

Ensi kertaan!

190916-005

 

 

Takaisin lähtöruutuun

Tai siltä se nyt ainakin hetkellisesti tuntuu. Nyytin selkä on taas ollut tosi jäykkä, ja se liikkuu vinossa. Käytiin toissapäivänä kontrollissa leikanneen lääkärin luona, kun fysioterapia ja kipulääkekuuri ei tuntunut auttavan. Mua huolestutti, että onko siinä heinäkuun lopulla sattuneessa epäonnistuneessa hypyssä veneestä laiturille sattunut jotain pahempaa. Nyytistä otettiin röntgenkuvat, joissa ei nyt onneksi mitään trauman merkkejä ollut. Sovittiin että aloitetaan Nyytille nyt uudelleen Gabapentin ja Rimadyl, ja jos vointi ei kohene niin uusi magneettikuva 1-2 kk päästä. Nyyti itse on siis pirteä ja liikkuu mielellään, mutta ei se liikkuminen kovin hyvältä näytä. Taka-askel on taas lyhyt, laukka on pupulaukkaa ja käännöksissä se siirtää koko takaosan yhtenä ”klimppinä”. Ajoittain se on taas alamäissä pompautellut jompaa kumpaa takajalkaa. Kunnon ns. vammakävelyoiretta ei nyt onneksi ole ollut.

Mutta on tää kurjaa. Nyyti oireili silloin 2 kk leikkauksen jälkeen hetken aikaa, jonka jälkeen saatiin hienot 4 kk ilman mitään oireita, jolloin myös liike ja selän asento oli tosi hyvät. Silloin mä uskalsin vähän treenatakin. Nyt ollaan lähinnä vain lenkkeilty, saatiin onneksi lupa jatkaa ihan normaalia liikuntaa. Jälkeä olen ajanut noille molemmille bc:ille, samoin olin Nyytin kanssa ekalla NoseWork-tunnilla ja se oli kyllä tosi hauskaa ja erilaista.

Viikko sitten olin Nyytin ja Nessin kanssa valmennusrenkaan leirillä haikeissa tunnelmissa, kun leiri oli nyt Nyytin viimeinen. Päätin jo ennen leiriä että nyt kun Nyyti on ollut taas huonompi, niin mun ei ole mitään järkeä pitää meille paikkaa, kun tulevaisuus on yksi iso kysymysmerkki.  Jos uusia sääntöjä ei olisi, niin satunnainen kisaaminen hyvin pienellä treenimäärällä olisi varmaan ollut jossain vaiheessa mahdollistakin. Uusien liikkeiden opettaminen Nyytille olisi aivan liian raskasta, ja kun ne uudet liikkeet kiertoineen ja eteenmenoineen ei ole mitään kroppaystävällisiä terveellekään koiralle, niin pahoin pelkään että meidän tokokisat olivat nyt tässä. Nyyti on mulle niin tärkeä, etten halua ottaa sitä riskiä että sen vointi huononisi vain sen takia että minä haluan kisata. Olisin kyllä niin toivonut että me oltaisiin voitu lopettaa jostain ihan muusta syystä kuin terveyden vuoksi, ja tuntuu muutenkin että meillä jäi ihan hurjan paljon kaikkea Nyytin kanssa kesken. Mutta täytyy nyt olla realistinen ja iloinen siitä, että Nyyti on nyt edes näinkin hyvässä kunnossa ja pystyy elämään normaalia arkea. Tosin meidän normaaliin arkeen on kuulunut melkoisen iso määrä treenaamista, mutta edes arkea ilman treenejä siis.

Alla muutamia kuvamuistoja vuosien varrelta.

Tuore erikoisvoittajaluokkalainen syksyllä 2011
VOI1 syyskuussa 2011, eli tuore kuninkuusluokkalainen!

Sanna_Jaaskelainen

TOKO SM 2013, kuva: S. Jääskeläinen

 

Meidän ekat SM:t vuonna 2012

Meidän ekat SM:t vuonna 2012

Kuva: Marianne Forsell

TOKO SM 2015, Kuva: Marianne Forsell

 

Norja2015 135
Tuore NO TVA heinäkuussa 2015

20140810_1MG_3840
Nyyti Maailman voittaja -näyttelyn tokonäytöksessä

10379918_10152791266313398_2009960737016941565_o
Treeneissä syksyllä 2014, kuva: Ansu Leiman

IMG_0542
Treeneissä kesällä 2015, kuva: Ansu Leiman

_full (9)
Tuore POHJ & SE TVA Nyyti ja reissukaveri Ylva Ruotsissa vuosi sitten. Tämä koe oli ainakin toistaiseksi Nyytin viimeinen. :´(