Nyyti treenaa taas!

image
Nyt ollaan otettu jo sen verran monta settiä tokoa, että otsikon mukaisesti uskaltaa iloita. Nyyti ei ole oireillut treenien jälkeen ja odotetusti on ollut ihan yhtä innoissaan kuin minäkin. Treenit on tässä vaiheessa melko lyhyitä ja sisältävät vain vauhdittomia liikkeitä. Ollaan tehty seuraamista, kaukoja, tunnaria ilman matkaa, zetan asentoja, paikallaoloja ilman lopun luoksetuloa sekä uutena vähän oikealla puolella perusasentoa jottei homma menisi taas liian toispuoleiseksi. Olen välillä antanut sille treenin alussa tai lopussa vähän leluakin, jonka kanssa se on saanut laukkailla omaan tahtiinsa kentällä.  Olen tehnyt nyt niin, että treenipäivä on joka kolmas päivä, jotta näen ettei oireita tule ja kroppa saa palautua muutaman päivän ajan vain normilenkityksellä.

image

Mutta olipas jännittävää mennä ekaa kertaa ikuisuuksiin Nyytin kanssa ihan oikeasti kentälle treenaamaan. Fiilis oli ihan huikea, mutta samaan aikaan pelotti että oireet palaavat. Muutamat ekat treenit Nyyti oli melko kiihkeä, mutta nyt se on ollut pari treeniä tosi stabiilin oloinen. Varmasti tuo vauhtiliikkeiden puuttuminen vaikuttaa tasaavasti mielentilaan. Mutta onpa ihanaa kun me päästään taas tekemään! Meidän katastrofaaliseen seuraamiseenkin olen tainnut löytää muutaman toimivan taktiikan, jolla toivottavasti saan sitä työstettyä eteenpäin.
Eilen käytiin Ansun järkkäämissä kehätreeneissä, Nyyti pääsi tekemään paikallaolot ryhmässä ja Ness humputteli oman pikkutreeninsä kehien laidalla. Viimeksi kehätreeneissä kierrettiin Nessin kanssa kehätkin, mutta sillä on nyt taka-anturasta pala pois ja muutkin anturat vähän kuivat ja halkeilleet, joten yritän nyt vähän säästellä sitä ja hoitaa tassut kuntoon. Itse se ei onneksi noteeraa anturoitaan mitenkään, eikä ole ontunutkaan.

image

Nyt on kivan tasapainoinen tilanne, kun on kaksi niin eri koulutusvaiheessa olevaa koiraa – joiden molempien kanssa on kyllä ihan valtava työmäärä edessä. Jos Nyyti tulee kestämään vielä vauhtiliikkeiden treenaamisenkin, niin meillä on vielä edessä kiertonoudon ja tyhjään lähetyksen opetteleminen. Kiertonoudon sain hieman alkuun viime syksynä, mutta sekin vähäinen alku on varmaan kadonnut jonnekin Nyytin muistin syövereistä. Tyhjään lähetystä kohtaan mulla on edelleen kamala angsti, se ei vaan mun mielestä kaikessa epämääräisyydessään kuulu tokon perusideologiaan/henkeen millään lailla. Mutta näillä mennään.

Tässä eilisen aamutreenin kokoonpano: Ness, Nyyti, Kita ja Unna.

image

 

Puolivuotias Ness

13417479_10154218616763398_6253951065593869885_n

Meidän pikku-Ness tulee viikonloppuna jo puoli vuotta! Se on ollut kaikkea mitä toivoin, ja enemmänkin. Se on ollut treeneissä ihan superkiva, leikkii hyvin ja liikkuu sähäkästi. Arjessa se on hyvin mutkaton ja vaivaton. Mä olen kyllä niin onnellinen meidän Nessusta! Kauanhan mä silloin talvella vatvoin ottaako pentua vai ei, ja peruutinkin suunnitelmani jo kertaalleen Nyytin selkäleikkauksen vuoksi. Ness oli ehkä hieman ”laastaripentu” kun olin niin surullinen Nyytin tilanteesta, mutta se on kyllä täyttänyt paikkansa ihan omana itsenään täydellisesti.

13413609_10154218616648398_645375408004155251_n

Meillä oli viime viikonloppuna pentuetapaaminen ja oli ihana nähdä Nessin kahta veljeä Jetiä ja Kyytä, sekä Pipsa-siskoa. Ne on kyllä kaikki hyvin samantyyppisiä pentuja, leikkivät hyvin ja juoksevat lujaa. Ihana seurata millaisia aikuisia näistä kasvaakaan.

13435432_10154218616713398_7234911646117396612_n

Ness alkaa olla jo melko kookas, korkeutta on varmaan jotain 48 cm ja painoa 12 kg. Nyyti painoi 1-vuotiaana tuon verran ja on 49 cm korkea, joten Ness menee kyllä heittämällä ohi isosiskostaan. Unnaa se on jo korkeampi. Ness on nyt aika kamalassa kasvuvaiheessa, se on tosi takakorkea ja pitkäjalkainen. Sen takaosan rakenne ei ole mikään priima, täytyy toivoa että varsinkin takaraajojen ulkokierteisyys vähän korjaantuisi kasvun myötä.

13406889_10154218616803398_7739651244746527045_n

Mutta on se vaan mainio pentu, ihanaa mitä kaikkea kivaa meillä onkaan edessä! Seuraava kiva juttu on jo ensi viikonloppuna, kun päästään taas paimentamaan. Huippua!

Kuvat (c) Heidi Pesonen

Paluu arkeen

image

Nyt on toukokuun lomaviikko osa 2 lusittu ja töihin palattu. Ness aiheutti heti loman alussa pienen jännitysmomentin alkamalla ontumaan – mä olin ihan varma että nyt sillä on OCD – mutta onneksi ontumisen syyksi paljastuikin anturahaava. Oltiin oltu tuolloin juuri paimentamassa, mutta en tiedä missä Ness oli onnistunut anturansa rikkomaan. Se oli taas lampailla ihan superpätevä ja mä alan jopa vähän innostua tuosta hommasta! Vaikeaa se on kuin mikä. Unnakin pääsi pitkästä aikaa paimentamaan, mutta se oli ekaa kertaa ikinä vähän ei-niin-kiinnostunut paimentamaan. Oli se koko ajan lampailla ja kuljetti laumaa, mutta oli silti jotenkin vähän voipuneen ja tehottoman oloinen. Täytyy kokeilla seuraavalla kerralla että oliko se vain ohimenevää.

image

Koirat sai loman helteiden kunniaksi myös oman pienen kahluualtaan. Ilo oli kyllä hyvin lyhyt, altaan elinikä oli noin 15 minuuttia kun Nyyti raapi siitä pohjan hetkessä ihan riekaleiksi. Ness on nyt myös innostunut vesijutuista, ja ikävä kyllä omista etutassuillaan tekemistä roiskeista. Se fiksoitui asiaan niin nopeasti, että saa nähdä saako siitä enää kunnon hyvällä tekniikalla uivaa koiraa. Viikonlopun venereissulla se olisi lutrannut koko ajan meressä jos se olisi saanut itse päättää.

image

Unna pääsi meidän kanssa iltakalaan, ja oli aivan haltioissaan virvelillä saadusta hauesta. Hurja mummokoira yritti purra sitä kylkeen heti kun se saatiin vedettyä rantaveteen. Unna on aiemminkin ollut hyvin kiinnostunut kaloista ja käynyt joskus myös omatoimisesti tappamassa ämpäristä kaloja parempiin suihin.

image

Kesäillat on jotain aivan ihanaa!

image

Lomalla ja muutenkin vapaiden alkaessa musta on aina ihana tehdä kunnon suursiivous. Unna ja Ness olivat sitä mieltä, että maailman tylsin juttu, mutta Nyyti jaksaa uskollisesti kulkea mun perässä siivousseurana.

image image

Nyt sitten täytyy palata arkeen, seuraava loma onkin vasta heinäkuun lopussa!

5 kk leikkauksesta

Nyyti voi hyvin. Me aletaan olla treenaamista lukuun ottamatta aika lähellä ihan tavallista, normaalia elämää. Käytiin eilen taas meidän fyssarin tsekkauksessa ja kaikki oli hyvin. Rintaranka Nyytillä oli vähän jumissa, mikä todennäköisesti johtuu siitä että ollaan oltu aika paljon nyt helteillä pihalla ja pihaliikunta ei ole se terveellisin vaihtoehto. Normilenkit alkaa olla sen mittaisia, että oman aikataulun puitteissa niiden säännöllinen pidentäminen alkaa olla haastavaa. Kävellään nyt sellaisia 5-8 km lenkkejä päivittäin pääasiallisesti vapaana metsäpoluilla ja kävelyteillä, olen lisännyt liikuntaa lähinnä vain siten että olen saattanut tehdä saman päivän aikana toisenkin pidemmän lenkin. Nyt saatiin vihdoinkin lupa alkaa hallitusti ja varovaisesti treenaamaan! Jessss! Kyseessä on nyt alkuun vain ns. hitaat liikkeet, eli seuraaminen, zeta, kaukot ja tunnari. Tunnaria mä olen jonkin verran jo tehnytkin satunnaisesti ja Nyyti alkaa olla aika hyvä tunnarihaasteissa. Seuraamisessa täytyy olla tosi tarkkana puolieron vuoksi, eli ennen ja jälkeen seuraamisia ja perusasentoja täytyy tehdä pientä ympyrää oikealle. Täytyy toivoa että oireet ei palaa ja Nyyti alkaa kestämään myös tokon haasteellisen staattisuuden ja toispuoleisen kuormituksen. Mutta mä olen kyllä niin innoissani! Me saadaan treenata!

Kokonaisuudessaan tämä selkäepisodi on kyllä ollut ihan jäätävä kokemus, jonka en toivo enää toistuvan niin Nyytin kuin kenenkään muunkaan koirani kanssa. Kuntoutusprosessi on tietysti vielä ihan kesken, mutta nyt loppukeväästä on alkanut olla tosi toiveikas olo ja tuntuu siltä että ollaan todella voiton puolella. Silloin syksyllä fiilis oli jotain aivan muuta, muistan miten järjettömän lohduton, huolestunut ja surullinen olo mulla oli, kun Nyyti vain oireili ja oireili, vaikka olisi mitä tehnyt. Nyt jälkeenpäin oireilu tietysti on ymmärrettävissä helpommin, ei kenelläkään varmasti ollut hajuakaan miten rikki se sen selkä lopulta olikaan, koska tutkimukset eivät viitanneet yhtään niin vakavaan tilanteeseen. Vaikka Nyyti ei tulisikaan kestämään säännöllistä koetavoitteellista treenaamista, niin nyt tämä tämänhetkinenkin tilanne on sellainen, että me pystytään elämään melko täysipainoista ja hyvää elämää Nyytin kanssa. Mä tietysti itse olen täysin hurahtanut nimenomaan tokoon ja siinä kisaamiseen, mutta kyllä me keksitään vaihtoehtoisiakin aktivointitapoja jos joudutaan toko jättämään. Mutta kaiken kaikkiaan olen niin onnellinen että me päädyttiin leikkaushoitoon, tässä projektissa ollaan jo nyt jääty reippaasti sinne plussan puolelle.

Norja2014 418