Me ollaan taas lomalla! Ihanaa, viikko vapautta kolmen terveen/tervehtyvän koiran kanssa! Unna on ollut edelleen tosi hyvässä kunnossa (tosin se on tosi lihasköyhä), eli ei ole ontunut enää ollenkaan. Nyyti ei ole oireillut ja olen nyt uskaltanut pikkuhiljaa antaa sen vähän juostakin lenkeillä. Nyytihän on onneksi tosi letkeä lenkkikaveri muutenkin, eli ei ole mikään sinkoilija ja turhan juoksija, lähinnä se siis vain ravailee ja nuuskuttelee. Ainoat tilanteet joissa se yleensä laukkaa, on silloin kun se jää musta jälkeen ja juoksee mut kiinni. Nesskin on saanut nyt muutaman kerran viikossa olla mukana isojen tyttöjen kanssa sen päivän pisimmän lenkin, toivottavasti en nyt edesauta OCD:n puhkeamista… Toisaalta lenkit ovat pehmeäpohjaisessa metsämaastossa omaan tahtiin, enemmän sen kroppaa kuormittaa meidän ihan normitreenit. Se on nimittäin myös aika vauhdikas pieni tyttö, jota ei haittaa jos menee vaikka lelun tai kapulan perässä nurin…! Joten tarkkana saa olla tuon(kin) otuksen kanssa, jos mielii siitä kasvavan terveen aikuisen.

Mä olin jossain vaiheessa Nessin tultua jopa vähän huolissani siitä, että Unna ja Nyyti eivät komentaneet sitä oikeastaan mistään, vaan pentu sai possuilla mitä huvitti. Olisi pitänyt luottaa siihen, että kaksi aikuista, sosiaalisesti fiksua synnyttänyttä narttua osaavat yhtä kakaraa kasvattaa. Nyt kun Ness on kasvanut, molemmat aikuiset ovat ruvenneet olemaan sille paljon tiukempia ja Nyytikään ei enää hae Nessiä leikkimään kuin satunnaisesti. Ja tottakai se pennun käytöksen rajaaminen ja sen kasvattaminen on minun tehtäväni, mutta tuntui kovin erikoiselta kun pentu sai hyppiä noiden aikuisten nenille ilman että ne siitä sanoivat mitään. Mutta näköjään ne tietävät mitä tekevät!

Ness on nyt 22 viikkoa (ehkä? alkaa mennä jo laskut sekaisin!) ja on edelleen kyllä niin tasapainoinen ja mukava. Viikko sitten oli Valmennusrenkaan koulutuspäivä Ojangossa ja Ness pääsi näyttämään demokoirana vähän pentutreenejä. Olin kyllä niin tyytyväinen siihen miten hyvin se keskittyi. Tilanne oli sille täysin uusi, 30-40 ihmistä kaaressa hyvin lähellä katsomassa sen treenaamista, ja pikkuinen keskittyi täysin ainoastaan olennaisiin juttuihin. Mahtava pieni tyyppi!

Nyytin kanssa treenaamisen aloittamista odotan kyllä niin paljon. Olen nyt kahdesti ottanut sen myös kentälle ”treenaamaan”, ollaan tehty tosi varovasti tunnaria. Lähinnä sen kanssa täytyy varoa sitä, kun se on niin mielettömän jännittynyt, ja liikkeissään repivä ja äkkinäinen, kun se tietää pääsevänsä tekemään jotain. Olen tehnyt sille tosi vaikeita tunnareita, ja se on ollut niissä ihan todella hyvä! Alkuviikosta tein sille myös yhden jäljen ja Nesskin pääsi jäljestämään namijälkeä pellolla ekaa kertaa ikinä.

Uusia kokemuksia Nessille oli myös veneilyreissu äitienpäivänä. Se oli tosi coolisti veneessä, menomatkalla se sai nuuskutella merituulta kannella ja paluumatkan se nukkui ihan sikiunessa veneen keittiön lattialla. Se sai myös konkreettisen ensikosketuksensa mereen rantakallioilla aaltoja jahdatessaan. Se kiinnostui rantaan lyövistä aalloista heti kun pääsimme maihin, ja meininki näytti juuri siltä että se ei kauaa kalliolla pysy. Sinnehän se molskahti, ja oli sen jälkeen vartin verran kuin ei olisi aaltoja nähnytkään, jonka jälkeen sama toistui uudelleen. Höntti otus. Nyt kun säät ja vedet alkavat lämpenemään kunnolla, niin se pääsee kyllä opettelemaan uimista noiden isojen kanssa. Nyytiä ei todennäköisesti voi enää uittaa pitkiä pätkiä kerrallaan, mutta kyllä sekin saa pikkupulahduksia tehdä. Selän oireilu alkoi silloin aikoinaan nuorena nimen omaan uimisen jälkeen, joten aion ottaa jatkossa hyvin iisisti sen suhteen.

Tää alkukesän vihreys on jotain aivan ihanaa, alla muutamia kuvia. Iltaulkoilu on meillä nyt keväällä todellista laiduntamista, noille maistuu tuoreen heinän lisäksi myös voikukat!

Alla olevassa kuvassa näkee hyvin, miten järjettömän vakavaksi Nyyti muuttuu, kun sillä on jokin _Suuri Tehtävä_ suoritettavana. Vaikka se sitten olisi vain voikukan pitäminen käskystä! Kuvan myötä toivotamme kaikille ihanaa alkukesää!