Björknäsin kesätytöt

052016 018

Me ollaan taas lomalla! Ihanaa, viikko vapautta kolmen terveen/tervehtyvän koiran kanssa! Unna on ollut edelleen tosi hyvässä kunnossa (tosin se on tosi lihasköyhä), eli ei ole ontunut enää ollenkaan. Nyyti ei ole oireillut ja olen nyt uskaltanut pikkuhiljaa antaa sen vähän juostakin lenkeillä. Nyytihän on onneksi tosi letkeä lenkkikaveri muutenkin, eli ei ole mikään sinkoilija ja turhan juoksija, lähinnä se siis vain ravailee ja nuuskuttelee. Ainoat tilanteet joissa se yleensä laukkaa, on silloin kun se jää musta jälkeen ja juoksee mut kiinni. Nesskin on saanut nyt muutaman kerran viikossa olla mukana isojen tyttöjen kanssa sen päivän pisimmän lenkin, toivottavasti en nyt edesauta OCD:n puhkeamista… Toisaalta lenkit ovat pehmeäpohjaisessa metsämaastossa omaan tahtiin, enemmän sen kroppaa kuormittaa meidän ihan normitreenit. Se on nimittäin myös aika vauhdikas pieni tyttö, jota ei haittaa jos menee vaikka lelun tai kapulan perässä nurin…! Joten tarkkana saa olla tuon(kin) otuksen kanssa, jos mielii siitä kasvavan terveen aikuisen.

052016 023

Mä olin jossain vaiheessa Nessin tultua jopa vähän huolissani siitä, että Unna ja Nyyti eivät komentaneet sitä oikeastaan mistään, vaan pentu sai possuilla mitä huvitti. Olisi pitänyt luottaa siihen, että kaksi aikuista, sosiaalisesti fiksua synnyttänyttä narttua osaavat yhtä kakaraa kasvattaa. Nyt kun Ness on kasvanut, molemmat aikuiset ovat ruvenneet olemaan sille paljon tiukempia ja Nyytikään ei enää hae Nessiä leikkimään kuin satunnaisesti. Ja tottakai se pennun käytöksen rajaaminen ja sen kasvattaminen on minun tehtäväni, mutta tuntui kovin erikoiselta kun pentu sai hyppiä noiden aikuisten nenille ilman että ne siitä sanoivat mitään. Mutta näköjään ne tietävät mitä tekevät!

052016 001

Ness on nyt 22 viikkoa (ehkä? alkaa mennä jo laskut sekaisin!) ja on edelleen kyllä niin tasapainoinen ja mukava. Viikko sitten oli Valmennusrenkaan koulutuspäivä Ojangossa ja Ness pääsi näyttämään demokoirana vähän pentutreenejä. Olin kyllä niin tyytyväinen siihen miten hyvin se keskittyi. Tilanne oli sille täysin uusi, 30-40 ihmistä kaaressa hyvin lähellä katsomassa sen treenaamista, ja pikkuinen keskittyi täysin ainoastaan olennaisiin juttuihin. Mahtava pieni tyyppi!

052016 005

Nyytin kanssa treenaamisen aloittamista odotan kyllä niin paljon. Olen nyt kahdesti ottanut sen myös kentälle ”treenaamaan”, ollaan tehty tosi varovasti tunnaria. Lähinnä sen kanssa täytyy varoa sitä, kun se on niin mielettömän jännittynyt, ja liikkeissään repivä ja äkkinäinen, kun se tietää pääsevänsä tekemään jotain. Olen tehnyt sille tosi vaikeita tunnareita, ja se on ollut niissä ihan todella hyvä! Alkuviikosta tein sille myös yhden jäljen ja Nesskin pääsi jäljestämään namijälkeä pellolla ekaa kertaa ikinä.

052016 026

Uusia kokemuksia Nessille oli myös veneilyreissu äitienpäivänä. Se oli tosi coolisti veneessä, menomatkalla se sai nuuskutella merituulta kannella ja paluumatkan se nukkui ihan sikiunessa veneen keittiön lattialla. Se sai myös konkreettisen ensikosketuksensa mereen rantakallioilla aaltoja jahdatessaan. Se kiinnostui rantaan lyövistä aalloista heti kun pääsimme maihin, ja meininki näytti juuri siltä että se ei kauaa kalliolla pysy. Sinnehän se molskahti, ja oli sen jälkeen vartin verran kuin ei olisi aaltoja nähnytkään, jonka jälkeen sama toistui uudelleen. Höntti otus. Nyt kun säät ja vedet alkavat lämpenemään kunnolla, niin se pääsee kyllä opettelemaan uimista noiden isojen kanssa. Nyytiä ei todennäköisesti voi enää uittaa pitkiä pätkiä kerrallaan, mutta kyllä sekin saa pikkupulahduksia tehdä. Selän oireilu alkoi silloin aikoinaan nuorena nimen omaan uimisen jälkeen, joten aion ottaa jatkossa hyvin iisisti sen suhteen.

Tää alkukesän vihreys on jotain aivan ihanaa, alla muutamia kuvia. Iltaulkoilu on meillä nyt keväällä todellista laiduntamista, noille maistuu tuoreen heinän lisäksi myös voikukat!

052016 036 052016 046 052016 052 052016 043

Alla olevassa kuvassa näkee hyvin, miten järjettömän vakavaksi Nyyti muuttuu, kun sillä on jokin _Suuri Tehtävä_ suoritettavana. Vaikka se sitten olisi vain voikukan pitäminen käskystä! Kuvan myötä toivotamme kaikille ihanaa alkukesää!

052016 034

 

Unna paranee

Me selvittiin! Ainakin toistaiseksi. Viikko sitten Unna alkoi olla paremmassa kunnossa. Ontuminen väheni ja lopulta lakkasi kokonaan. Mä olen niin huojentunut! Toinen antibiootti alkoi varmasti purra, koska sen myötä vointi alkoi pikkuhiljaa parantua. Nyt se kuuri on syöty, Doximycin jatkuu vielä jonnekin heinäkuulle saakka. Lopetin jo kipulääkkeetkin ja Unna on jaksanut nyt lenkkeillä jo reilun tunnin lenkit. Mielialaltaan se on ollut tosi pirteä ja hyväntuulinen, ja jopa leikittänyt noita nuorempia. Ero on ihan huikea ja muutos tapahtui itseasiassa yllättävän lyhyessä ajassa. AB-kuuri alkoi 24.4. jolloin Unna oli varmaan huonoimmillaan ja nyt vajaa kolme viikkoa myöhemmin se on jo ihan kuin ennallaan. Ihanaa, mä jo pelkäsin että nyt borrelioosi vie Unnan.

IMG_4492

IMG_4554

Talviloma!

Mulla alkoi tänään – tai itseasiassa jo perjantaina – talviloma! Ja nyt on kyllä sääkin kohdallaan, tänään oli iltapäivällä +18 astetta. Olen nyt jo muutamana vuonna pitänyt talvilomat vasta toukokuussa, jolloin alkaa olla niin paljon mukavammat ulkoilukelit kuin talvella. Koko viikoksi on vielä luvattu tosi lämpimiä päiviä. Ihanaa! Kävin tänään hakemassa kesäkukat pihalle, vielä olisi edessä mattojen ja ikkunoiden peseminen. Huh. Meidän matot on tässä kevään aikana pikkuhiljaa evakuoitu matto kerrallaan pois Nessin pissavahinkojen (joita edelleen sattuu, huoh…) vuoksi. Nuo pissatulehdukset ovat varmasti hidastaneet aika paljon meidän sisäsiisteyskasvatusta, kun eipä se silloin ole pystynyt pidättämään ja pissoja on saattanut tulla pahimmillaan muutaman minuutin väleinkin. Nyt onneksi oireet ovat väistyneet, täytyy toivoa että tuosta ei nyt tule mitään infektiokierrettä.

Aloitin lomani mahtavalla tavalla, eli tokon valmennusrenkaan kevätleirillä. Mun oli tarkoitus antaa Bobille koiravapaa viikonloppu ja ottaa kaikki mukaan, mutta kun Unna oli viime viikolla sen verran huonosti liikkuva, niin se sai jäädä kotiin lepäämään. Nyyti ja Ness pääsivät siis leireilemään. Nyyti ei saa vielä treenata, joten oltiin vain kuunteluoppilaina. Kouluttajina olivat maailman kärkikasti, eli Christa ja Satu. Paljon jäi mietittävää ja tärkeitä muistutuksia tuli moneen juttuun. Ehdin treenata molempina päivinä tauoilla Nessin kanssa ja sunnuntaina se meni vähän märällä nurmella tosi ikävästi nurin. Se hetken aikaa keventeli vasenta etujalkaansa, mutta on onneksi nyt liikkunut ihan puhtaasti. Mutta kyllä säikäytti. Kahden edellisvuoden kevätleireillä Nyyti on loukkaantunut, toissavuonna se alkoi ontua etujalkaansa ja viime vuonna venäytti sen saman oikean takajalan iliopsoaksen jota se on nyt oireillut. Kostea nurmikenttä on kyllä vaarallinen koirille! Mutta muuten oli kyllä kiva leiri, oli kiva nähdä taitavien koirien treenejä ja tavata tuttuja. Lisäksi sattui vielä todella lämpimät säät! Leirin jälkeen ajoin vielä moikkaamaan Tiinaa, joka on muuttanut Myrtin ja Meten kanssa suht lähelle leiripaikkaa Mikkeliin ihanan järven rannalle. Olipas kiva nähdä Unnan jälkeläisiä ja Tiinaa pitkästä aikaa. <3

Veikkaan että Nyyti oli leirin tarkkaavaisin kuunteluoppilas!

Veikkaan että Nyyti oli leirin tarkkaavaisin kuunteluoppilas!

Nyytillä oli tänään kuukauden tauon jälkeen fysioterapia ja se oli hyvässä kunnossa! Niin huippua! Meidän lenkit on nyt noin 6 km mittaisia. Viime viikolla tosin arvioin yhden reitin pahasti pieleen ja käveltiin 7,5 km, mutta onneksi se ei aiheuttanut mitään oireilua. Oikea takajalka, jossa oli se iliopsoas jumissa maaliskuisen mahdollisen liukastumisen vuoksi, oli nyt myös jo lähes normaali. Ranka oli täysin ok, lihaksissa oli ns. normikireyttä mikä varmasti johtuu myös liikunnasta ja sen lisäämisestä. Saatiin odotetusti vähän satikutia kun aloitin Nyytin vapaana pitämisen vähän kuin ilman lupaa, mutta tein sen (omasta mielestäni!) ihan järkevästi ja onneksi siitä ei ollut nyt kropan puolesta mitään haittaakaan. Seuraavaksi me aloitetaan fillarilenkit, jee! Lisäksi siirrytään tekemään niitä meidän balanssiharjoitteita tasapainotyynyjen päälle.

Unna on nyt onneksi ollut muutaman päivän jo parempi. Se sen oireilu oli kyllä niin surullisen näköistä, alla video miten pahasti se pahimmillaan ontuu. Niin surullista. :( Mä yritän toiveikkaasti ajatella, että viimeksikin meillä oli suunnilleen tässä vaiheessa ab-kuuria tuollainen notkahdus voinnissa huonompaan, jonka jälkeen toipuminen alkoi edetä nopeammin. Voi kunpa nyt olisi sama juttu! Tää tuntuu niin epäreilulta, vaikka Unna tietysti on iäkäs, olisi se ilman tuota borrelioosia varmasti ihan hyvässä kunnossa. Se kuitenkin jaksoi viime vuoden puolella reippaasti kaikki samat lenkit kuin Nyytikin ja oli vielä viime kesänä mun kanssa Kolilla vaeltamassakin. Joten mä todella toivon että meillä olisi vielä tervettä aikaa yhdessä edessä.

Surullisen Unna-videon jälkeen loppukevennyksenä vielä lammaspehmolelu, jonka naamasta Nestori ei näköjään pitänyt. Se oli saman päivän aikana myös oppinut lukemaan, ainakin ahkerasti selailluista mainoksista päätellen.

image