Pikku-Nestori 18 viikkoa

0416 004

On se vaan huippu tyyppi! Meidän pikku-Nestori. Ness tuli nyt muutama päivä sitten 18 viikkoa. Lähiaikoina ollaan jatkettu ahkerahkoa treenaamista. Uutena juttuna ollaan otettu nyt kahdessa treenissä ruutua. Bordercolliet on kyllä outoja: Ness oli tehnyt elämänsä ekat kolme ruutua, kun se jo otti siitä häiriötä ja vilkuili merkkejä kun treenin lopussa tein vähän seuraamista! Voi aargh noita supernopeita oppijoita. Seuraavana uusien juttujen listalla on kyllä pakko olla kaukot. Mä jotenkin inhoan sitä tekniikkahinkutusta ja koko liikettä, enkä ole edes vielä päättänyt kumman tekniikan opetan Nessille.

Kata otti kuvan Nessin ekasta ruudusta <3

image

Eilen meidän lähitreenikentällä oli jo ihanan vihreää. Mä niin nautin tästä keväästä!

image

Jännintä lähiaikoina oli ehdottomasti kun päästiin viime sunnuntaina käymään ekaa kertaa ikinä lampailla. Mä olin ajatellut että Ness saattaisi ehkä jopa vähän jännittää lampaita ja että ekalla kerralla katseltaisiin niitä liinassa vähän kauempaa. Hah, se ei todellakaan arastellut yhtään ja syttyi heti! Se oli ihan mielettömän itsevarma ja tomera, sekä kokosi laumaa tosi hyvin. Vähän silmääkin saatiin jo lopputreenissä esiin. Se oli jopa niin itsevarma, että mua välillä vähän hirvitti ettei se jää jalkoihin. Yhtä jukurimpaa sillä oli pokkaa näykkäistä vähän kuonostakin. Ette usko kuinka koomiselta tollainen pieni pennunsintti näytti siellä, kun se niin polleana piti lammaslaumaa kasassa.

image image image image image

Nyt täytyy yrittää päästä säännöllisesti lampaille kesän ajan! Mä olen myös ehkä maailman surkein tuossa hommassa, se on ihan pirun vaikeaa. Kiitos taas Elina kun päästiin paimentamaan!

0416 008

Nessinkin kanssa on ollut vähän terveyshuolia, kun sen virtsatieinfektio uusi kuukausi ekan infektion jälkeen. Joten nyt syötiin taas antibioottikuuri ja kävin hakemassa apteekista sille eläinlääkärin suosituksesta Cystaid-lisäravinnetta tukemaan rakon limakalvojen terveyttä. Oli muuten suolaisen hintainen lisäravinne: 109€ 120 kapselin purkki! No mutta jos se nyt ehkäisisi mahdollisen infektiokierteen, niin se on jokaisen euron arvoinen.

Lisäksi meillä on huomenna edessä maitokulmurin poisto. Nessillä on vähän ahdas purenta ja vasen alakulmuri on päässyt tekemään yläikeneen kunnon kolon. Joten parempi leikata pois kuin murehtia että tulehtuuko ien tai pääseekö pysyvä hammas siististi kasvamaan.

Kaikki rokotuksetkin on nyt saatu. 16-viikkoisrokotuksilla Ness painoi 8,3 kg. Mulla ei taida olla missään ylhäällä Nyytin painoa ko. ajalta, olisi ollut kiva vertailla. Mutta veikkaan kyllä että Nessistä tulee Nyytiä suurempi, sillä on jo nyt melkein yhtä pitkät jalat kuin Nyytillä.

0416 054 0416 055

Mä olen varmaan hokenut tätä varmaan jokaisessa Nessiä koskevassa postauksessa, mutta on mulla vaan niin ihana ja kiva pentu. Olen niin onnellinen että Ness on meidän!

0416 013

0416 028

0416 090

Tein nyt kaikille koirille oman päivityksen, kun muuten mun on myöhemmin ihan mahdotonta löytää tagien alta oikeita aiheita, lähinnä nyt noiden aikuisten sairashistoriaan liittyen. Joten Nyytin ja Unnan kuulumiset löytää alta!

0416 045B

 

Nyyti ja Nyytin selkä

0416 066

Nyytin selkä voi hyvin! Onneksi. Se oireili ”vammakävellen” viimeksi 11.4. kun olin taas edellisenä iltana jumpannut sen. Tämän jälkeen jalkojen nostot on nyt pistetty jumpista tauolle ja oireilu on taas lakannut. Tällä hetkellä ollaan kävelty jo hitusen päälle 6 km. Aloitin myös muutama viikko sitten vapaanaolot lenkeillä, aluksi vain tasaisella hiekkatiellä muutaman sata metriä kerrallaan noin lenkin puolivälissä. Pidensin vapaanaoloaikaa hissukseen, nyt eilen käveltiin vapaana jo 5 km. Aion nyt jatkaa noin, eli hihnassa mennään ainakin 1-2 km lenkin alusta ja sitten jos maasto ja mielentila ovat optimaaliset, niin Nyyti saa olla vapaana. Vaikka Nyyti on luonteeltaan niin vauhdikas, se ei onneksi ikinä ole ollut sellainen metsässä huvikseen kaahailija, vaan lähinnä ravailee ja nuuskii. Ainoa mitä joudun vielä varomaan on se että Nyyti ei jää kauheasti musta jälkeen, koska silloin se tulee hirveää kyytiä mun perään. Alussa rajoitin sen liikkumisen vain raviin (Nyyti osaa käskystä vaihtaa raville) ja nyt pikku hiljaa olen antanut sen laukkaillakin rentoa melko hidasta laukkaa. Ja olen tosiaan jo siirtynyt tasaisilta kävelyteiltä myös umpimetsään. Lihaskunto Nyytillä on entiseen verrattuna vielä ihan onneton, eli täytyy tässä nyt rauhassa kasvatella sitä takaisin ennen kuin voi edes miettiä treenaamista.

Nyyti pääsi viikonloppuna katsomaan Valmennusrenkaan näyttökoetta muutaman koirakon ajaksi, ja suhtautui asiaankuuluvan vakavasti tokokentälle saapumiseen. Nyytin Neo-poika kävi tekemässä hienon suorituksen näyttökokeessa. Tosi jännää odotella tuloksia, olispa hienoa jos äiti ja poika olisivat renkaassa yhtä aikaa.

Myöskään autossa odottelut eivät onneksi ole aiheuttaneet enää oireilua. Mulla on se usein mukana kun käyn treenaamassa Nessin, mutta pyrin jättämään auton niin ettei se näe kentälle eikä sen vuoksi istuisi koko odotteluaikaa.

0416 010

Mutta ehkä nyt tässä vaiheessa – leikkauksesta on siis 3,5 kk – voi sanoa että ollaan selvitty pahimmasta. Ja vaikkei Nyytistä enää tulisi mulle kisakaveria niin ainakin me pystytään elämään muuten täysipainoista elämää. Mutta toivon kyllä täydestä sydämestäni että päästään jatkamaan siitä mihin jäätiinkin tokossa!

0416 038

0416 017

Meidän paita ja peppu – Ness on Nyytin mielestä edelleen superkiva. Ulkona leikkimisen olen molempien terveyden vuoksi niiltä kieltänyt, mutta sisällä saa hammastella aina välillä. Edelleen yksinoloajat, yöt ja osan meidän kotonaoloajastakin ne ovat porttien eri puolilla, koska muuten tyypit varmaan leikkisi koko ajan. Saa nähdä alkaako Nyyti pitää Nessille tiukempaa kuria kun se alkaa aikuistumaan.

 

Unnan kuulumiset

0416 083Unna voi nyt ikävä kyllä tosi huonosti. Se ontuu tosi voimakkaasti etusiaan, lähinnä nyt vasenta. Viimeksihän borrelioosin jyllätessä takaosa oli se, joka alkoi oireilla ensin ja oireet siirtyi sitten eteen. Nyt ollaan kärsitty tuosta etuosan oireilusta jo muutama viikko. Olin yhteydessä eläinlääkäriin ja doksisykliinin rinnalle aloitettiin myös amoksisilliini-klavulaanihappo -antibiootti, jota käytettiin viimeksikin kun oireilu ei meinannut talttua. Kipuun menee nyt Rimadyl ja Gabapentin, jonka aloitin nyt vain eläintenhoitajan puhelinkonsultaation perusteella. Unnan oireiden pahentuessa viime viikolla olin ihan pulassa, kun Rimadyl on nyt loppunut apteekeista tukun toimitusvaikeuksien vuoksi. Olin syöttänyt Unnalle jo kaikki kotona olleet lääkkeet ja ainoa koirille sopiva kipulääke kotona oli Nyytiltä jäänyt Gabapentin. Aion nyt syöttää sitä muutaman viikon ja katsoa auttaako se oireiluun. Onneksi äidiltä löytyi kotoa Rimadylia hetken tarpeisiin, joten selvittiin akuuteimmaista vaiheesta (toivottavasti!) yli.

Mutta voi että mulla tekee niin pahaa! On sydäntä raastavaa katsoa kun toinen on niin kankea ja ontuu tosi voimakkaasti. Nyt ei olla tietenkään lenkkeilty, köpötelty vaan kotipihalla tai Unna on päässyt Nessin kanssa pienille metsätutkimusretkille. Mutta voi mun pientä mummokoiraa, mä niin pelkään että borrelioosi voittaa nyt vanhan koiran. :(

0416 031

Ihana huhtikuu

image

Nyt alkaa olla jo niin keväistä! Tää on niin ihana vuodenaika, kun tietää että koko kevät ja kesä on edessä. Nyt on muutamana päivänä ollut tosi lämmin, mittari on noussut jo 12-14 asteeseen. Lumet alkaa olla aika hyvin sulaneet, joten Nyytinkään kanssa ei tarvitse olla niin hurjan varovainen liukastumisten suhteen. Nyyti on edelleen ollut hyvä selkänsä suhteen, käytiin toissapäivänä taas fyssarilla ja hyvältä vaikutti! Se oikea iliopsoas oli edelleen jonkin verran jumissa, joten aloitettiin Rimadyl-kuuri. Mutta niin huojentavaa että Nyyti seisoo taas selkä suorana ja liikkuu normaalisti, olin aika maassa silloin kun niitä takapakkeja tuli. Tällä hetkellä liikutaan n. 4,5 km per päivä, matkaa/aikaa nostetaan edelleen hissukseen joka päivä. Unnakin on onneksi nyt ollut pirteämpi. Se tänäänkin (tai itseasiassa eilen – olen yövuorossa ja elän vielä eilistä!) riehaantui taas lenkillä juoksemaan Nessin kanssa. Eihän se siis kunnossa ole, ontumista on edelleen, mutta pääasia että se ei nyt vaikuta apealta tai kipeältä.

Nessin kanssa ollaan edelleen kierrelty sosiaalistumassa, tehty metsäretkiä ja treenattu tokoa. Tällä viikolla käytiin mm. agikisoissa (metelitaso on pikkuisen erilainen kuin tokokokeissa!), tallilla ja maneesissa ja viime viikonloppuna oli ekat pentutreenit. Treffattiin kimpassa Zipun B-pentujen kanssa, jotka on näiden meidän natiaisten serkkuja. Lisäksi mukana oli Christan tuontipentu. Oli tosi ihana nähdä Nessin kahta veljeä Kyytä ja Jetiä, en ole nähnyt niitä sitten luovutusiän. Täytyy toivoa että kaikkien kalenteriin mahtuisi jatkossakin pentutreffit!

Olen edelleen ollut tosi tyytyväinen Nessiin. Se on mukava sekoitus keskittymiskykyä ja vauhdikkuutta. Alla muutama video viime viikolta, kuvaamisesta kiitos kuuluu Heidille ja Katalle.

Ness seuraa, seuraa vähän lisää ja noutaa vauhdilla, harjoittelee kapulan pitämistä ja kiertää. Mä en ole mikään videotaikuri, täytyisi varmaan jossain välissä opetella editoimaan videoita ja tekemään niihin kaikkia hienoja tekstejä. :D Eksyin äsken videoita lataillessa omaan videoarkistooni katselemaan Nyytin videoita… voi miten mun on ikävä Nyytin kanssa treenaamista! <3

IMG_0424
Kuva: Ansu Leiman

Ness 15 viikkoa

078

Meidän pikku-Nestori täyttää sunnuntaina jo 15 viikkoa. On se kyllä niin mainio tyyppi ja on jo tärkeä osa meidän perhettä. Se on melko kiltin oloinen ja tää pikkupentuaika on mennyt yllättävän vaivattomasti. Yksinolot on ollut pikkuisen haastavia kun pikkuneiti päätti mm. opetella lukemaan ja pyöristää vähän meidän seinien kulmia, mutta hyvin pelkistetysti sisustetussa (siellä ei ole _mitään_ muuta kuin peti ja leluja) huoneessaan se ei ole ainakaan vielä päättänyt raadella seiniä rikki. Tosin meidän koirien ei mun yövuoropainotteisen kolmivuorotyön vuoksi tarvitse olla hurjan paljoa yksin, mutta täytyy se yksinolo kuitenkin oppia. Nyytin selän vuoksi noita täytyy myös meidän kotona ollessa jonkin verran lajitella eri porttien taakse, ettei ne pääse huomaamatta riehumaan.

092

081 083

Tokojuttuja ollaan käyty tekemässä hallilla 2-4 kertaa viikossa, lisäksi pikkupiiperryksiä kotona. Tällä viikolla päästiin myös avaamaan ulkokenttäkausi! Olipas ihana päästä pehmeälle hiekalle ilta-auringon paisteeseen. Ness on tosi koominen kun se hiffaa että nostan sen autosta hallin pihaan. Se kipittää suoraan ovelle ja liimaantuu siihen kiinni kuin jokin gekko takajaloillaan seisten. Täytyy alkaa vähän muistuttelemaan sille, että se tarvii myös mut siihen treenaamiseen mukaan. Nessin treenirepertuaari nyt ei ole vielä kovin laaja; ollaan tehty sivulletuloja, luoksetuloja jos mulla on ollut apukäsiä pitämässä sitä kiinni, vauhtinoutoja (kapulamotivaatio alkaa olla kohdillaan…), istumista ja maahanmenoa, merkin kiertoa (Ness on tosi hanakka menemään myötäpäivään) ja tällä viikolla ollaan tehty muutamana päivänä vähän seuraamisen alkeita. Pääpaino on kuitenkin siinä että treenaaminen on kivaa ja aktiivisuuden tarjoaminen kannattaa, eli me leikitään paljon. Oli ihana leikittää sitä nyt hiekkapohjalla, tyyppi tuppaa vähän luisumaan hallin matolla.

Ness ja eka ulkokenttätreeni

Ness ja eka ulkokenttätreeni

Ja voi miten mun sydän edelleen meinaa särkyä, kun Nyytin kanssa ei voi vielä treenata. Se nauttisi siitä niiiiin paljon! Mulla tulee ihan petturifiilis, kun vaivihkaa kerään kotona treenikamat ja nappaan vain pennun mukaani. Nyyti pääsi viime viikonloppuna käymään ekaa kertaa moneen kuukauteen Ojangossa. Kaikki kolme koiraa oli Anna-Leenalla hoidossa ja kävin aamulla hakemassa ne ja lähdin suoraan Ojankoon katsomaan kauden vikoja karsintoja. Nyytin ilme oli niin hauska, kun se huomasi mihin me tultiin. Hallissa se moikkaili ihmisiä ihan rennosti, kunnes se kuuli ekat käskytykset – sen ilme muuttui ihan täysin ja se näytti siltä, että ”hitto, nää käskyt ja tää tokojuttu on edelleen olemassa!” Voi mun pieni, kyllä me vielä jossain vaiheessa päästään takaisin kentille!

Mun bordercolliet <3

Mun bordercolliet <3

Unnan vointi on kohtalainen. Se on parempi mitä se oli edellisen päivityksen aikaan, mutta kyllä se borrelioosi taitaa nyt muhia siellä vahvempana kuin viimeksi. Niin surullista. Voimakas ontuminen on vähentynyt, mutta edelleen ajoittain liikkuminen on sellaista vähän epämääräisen epäpuhdasta. Tuntuu että lenkkeily noiden aikuisten kanssa on vain yhtä liikkeiden kyttäämistä! Välillä iltaisin Unna edelleen läähättelee, jolloin ollaan annettu sille Rimadylia. Tuntuu että Unna on vanhentunut nyt alkuvuonna ihan hirveän paljon, se on hidastunut jotenkin koko koira kaikissa toimissaan. Ajoittain se väläyttelee omaa pirteää itseään, esimerkiksi tänään se riehaantui ihan täysin kun tultiin metsästä latupohjalle, jossa oli sohjoista lunta. Se ensimmäistä kertaa ikinä pyysi Nessiä leikkimään (se saattoi olla myös vahinko! ;) ja hepuloi hetken aikaa ihan täysillä edes takaisin korvat lintassa juosten. Jotenkin mua vähän pelottaa mitä meillä on edessä, Unna ei kuitenkaan ole vielä mikään ikäloppu. :(

077 073 068

No ei pidä nyt vaipua epätoivoon ja luovuttamisfiilikseen borrelioosin suhteen, ollaan me siitä kerran aiemminkin jo selvitty. Mä niin odotan kevättä, liukkauden loppumista ja metsien kuivumista. Olen koko talven haaveillut siitä, miten pääsen kunnon metsälenkeille kolmen terveen koirani kanssa. Se hetki, kun Nyytin saa päästää vapaaksi lenkillä ja antaa sille luvan juosta! Ja että pikku-Ness alkaa olla sen ikäinen että sitäkin voi lenkittää kunnolla ja että Unnan borrelioosioireet lievenevät ja sekin nauttisi taas liikkumisesta kuten ennen. Nyt kun on elänyt tän sairastupajengin kanssa, niin osaa kyllä ihan eri tavalla arvostaa koirien terveyttä. Just juttelin Ojangossa muutaman tutun kanssa siitä, että onko mulla ikävä kisaamista ja treenaamista. On kyllä, mutta ihan eniten sitä normaalin huoletonta arkea, jossa ei tarvitse koko ajan pelätä oireita ja saisi vain nauttia omien koirien seurasta täysin huoletta.

064 067 044 053

Mä olin tässä just kunnon flunssassa muutaman päivän, mutta onneksi mulla oli näin suloisia pieniä ”lähihoitajia”:

image image

Lähihoitajilla on myös samanlainen look, tässä jo joidenkin viikkojen takaa kevätmuotia Nessin ja Nyytin esittelemänä:

image

Tässä vielä vajaa kahden viikon takaa muutamia kuvia Nessistä. Nyytin pentuaikana mun edellinen kamera alkoi vedellä viimeisiään ja mua niin harmittaa  että Nyytistä on vähän pentukuvia. Olen todella ottanut vahingon takaisin nyt tämän pennun kanssa!

130 107 046 050 021

Ensi viikonloppuna meillä onkin ekat pentutreffit edessä, ihanaa päästä näkemään sisaruksia ja serkkuja, joiden kanssa treenataan samalla. Huippua!

061 040

 

Nyytin selän kuulumisia

002

Pikku potilas eilen kotipihalla

Nyyti ei ole nyt onneksi 1,5 viikkoon oireillut enää! Huojentavaa. Liikuntaa tosiaan vähennettiin ja mä omatoimisesti laitoin Nyytiltä jumpat nyt hetkeksi jäihin. Nyytihän ei selkäoireilun alkaessa 2013 kestänyt ollenkaan ristikkäisnostoja ja se meni jumpasta niin kipeäksi ja jumiin, että sitä ei sen koommin jumpattu. Jouduin silloin kiikuttamaan sen yksi aamu suoraan eläinlääkärille kipupiikille ja akupunktioon, kun se oli selkeästi kipeä. Läähätti vain sängyllä ja nuoli etujalkojaan. Tuo on itseasiassa ainoa kerta koko tän kolmivuotisen selkäoireilun aikana, jolloin se on selkeästi vaikuttanut kipeältä. Muistin tuon, ja ajattelin nyt kokeilla että mitä käy jos me ei jumpata ollenkaan. Voi tietty olla sattumaa että oireet lakkasivat samaan aikaan, ja liikunnan vähentäminenkin on voinut vaikuttaa. Olen iltaisin hieronut sitä, ja se oikea takajalka on selkeästi edelleen vähän arka, Nyyti ei haluaisi että sitä hierotaan ollenkaan. Eli voihan olla että kaikki nuo oireiden palaamiset johtuivat liukastumisen aiheuttamasta venähdyksestä. Olin myös yhteydessä Nyytin lääkäriin ja sain ohjeet jatkossa pistää sen täyslepoon hetkeksi, jos oireet palaavat.

Alan taas varovaisesti nostaa liikuntamäärää, kunpa oireilu pysyisi aisoissa!