Vauvakuvia

16022016 029
Nyt on takana viikko elämää kera kolmen koiran. Ness on sulautunut meidän porukkaan loistavasti! Nyyti tykkää pennusta ihan hurjasti, välillä täytyy kieltääkin sitä herättämästä pentua leikkimään. Unna nyt on lähes aina muiden koirien kanssa rauhallinen ja luotettava, tuokaan pentu ei sitä ihan kauheasti kiinnosta. Muutaman kerran Ness on kiivennyt Unnan päälle tai päältä, jolloin Unna fiksusti sitä komentaa murahtamalla.

Tässä muutaman päivän takaa kuvia, kun Unna ja Ness askartelee risujen kanssa.

16022016 057 16022016 064 16022016 067 16022016 068

Nyyti ei vielä voi osallistua pihahengailuun, se saa liikkua hihnassa vartin verran. Olenkin nyt viikon lomani aikana lenkittänyt nuo kaikki erikseen. Unnan kanssa ollaan tehty suht kevyitä tunnin metsälenkkejä, eikä se onneksi ole tällä viikolla ontunut ollenkaan. Nyyti pääsee kotoa käsin hihnalenkeilleen, ja Nessin kanssa ollaan käyty ihmisten ilmoilla sekä pienillä metsäretkillä. Ohiajavat autot ja koirien haukunta sitä vähän vielä jännittää, mutta omassa autossa matkustamiseen se on alkukitinöiden jälkeen tottunut hienosti ja rupeaa nukkumaan häkkiinsä.

16022016 047 16022016 018 16022016 011

Ollaan käyty tutustumassa ja leikkimässä kahdella eri treenihallilla, vierailtu joka päivä eläinkaupoissa (tää pennun sosiaalistaminen tulee kalliiksi!) sekä käyty parkkipaikoilla ja kävelyteillä totuttelemassa ohikulkeviin autoihin ja ihmisiin.

Mitään tuleviin harrastuksiin liittyvää en ole vielä lähtenyt opettamaan, hiukan ollaan nameilla tehty katsekontaktia ja metsässä olen opettanut luoksetulon alkeita. Tutustutaan kaikkeen nyt tässä pikku hiljaa rauhassa, meillä ei ole kiire mihinkään.

19022016 012 19022016 039 19022016 040

 

Kiitti punkit

16022016 003

Kolme vuotta sitten Unnalla todettiin borrelioosi, joka saatiin hoidettua oireettomaksi puolen vuoden antibioottikuurilla. Tällöin se oireili enemmän takaraajojaan, mutta nyt epämääräiset ontumiset etuosassa tulkittiin borrelioosin paluuksi. Tauti on kiltisti uinunut tuon kolme vuotta, olisi saanut pysyä kurissa Unnan loppuelämän ajan. Mutta ei voi mitään. Oireet täsmää inhottavan hyvin ja nivelrikko-oireilu menisi vähän eri kaavan mukaan. Nyt syödään siis taas puoli vuotta doksisykliinia. Otin ihan varmuuden vuoksi Unnalle myös uuden Cartrophen-pistossarjan, se ei ole nyt useampaan vuoteen tarvinnut niitä ollenkaan, kiitos loistavan Nutrolin Nivel-lisäravinteen. Mutta nyt täytyy vaan toivoa että antibiootti puree eikä bakteeri olisi muuttunut resistentiksi tuolle antibiootille.

16022016 008

 

Pentuhuumaa

image

Hän on kotona! Ollut jo kaksi yötä. Ness on reipas, iloinen ja sosiaalinen. Unna ja Nyyti ovat ottaneet sen hienosti vastaan, Unnaa ei pentu kiinnosta oikeastaan ollenkaan, mutta Nyyti on hieman jopa yllättäen ollut innoissaan pienestä kaverista. Se painii Nessin kanssa nätisti ja selkeästi hakeutuukin pennun touhuja seurailemaan. Nyytin selän vuoksi en voi antaa niiden kunnolla vielä leikkiäkään, mutta pieni makuulla toistensa pureskelu ei haittaa.

image

Heti kotiin saapumisen jälkeen Ness tutki paikat reippaasti ja ryhtyi päiväunille. Se oli melko rauhallinen koko illan, nukkui ja makoili sylissä. Iltaruoan jälkeen päätin vähän leikittää sitä ja se ns. ”käynnistyi”, eikä sammunutkaan sitten koko yönä kuin pikku pätkiksi. Piraija kävi muutaman tunnin välein puremassa meidät hereille. Viime yö menikin onneksi paremmin, viiden aikaan se heräsi jolloin käytin sen pihalla ja pistin kevythäkkiin jatkamaan uniaan.

Ollaan käyty jo kyläilemässäkin muutamassa eri paikassa. Vanhempieni kissat olivat Nessistä erikoisia tyyppejä, vaikka kuinka yritti liehitellä, niin kissojen pokerinaamat eivät sulaneet ihanan pennun edessä. Chico-”serkun” kanssa ne saivat eilen jo hyvät leikit aikaiseksi, kokoero bc-pennun ja russeliuroksen välillä ei onneksi ole suuren suuri. Ihmisiin Ness suhtautuu avoimen kiinnostuneesti, eikä mielistele turhia. Se myös rentoutuu vieraidenkin sylissä hienosti.

image

Sisälle ei ole sattunut kuin muutama vahinko, joten sisäsiisteys on jo kivalla mallilla. Ja voi että on helppoa kasvattaa pentua omakotitalossa verrattuna näihin edellisiin kerrostalopentuihin! Onneksi nyt saatiin vähän taas luntakin, edeltävä viikko rankkoine vesisateineen ja jäisine teineen oli ihan hirveä. Nyt ulkona on pikkukerros lunta joka valaiseekin niin ettei tuo pieni musta otus katoa pimeyteen.

Tänään käytiin ekaa kertaa pienellä metsäretkellä ilman aikuisia koiria ja harjoiteltiin samalla vähän luoksetuloa. Tyyppi innostui siitä niin, että napitti meitä molempia silmiin koko loppu”lenkin”. Olen myös vähän leikittänyt sitä ja eilen tehtiin vähän namijuttuja. Tosi nopeasti se hiffasi katsekontaktin tarjoamisen, tai sitten Heidi on pitänyt sille esikoulua! Huomenna käydäänkin tutustumassa treenihalliin. Ensi viikon ohjelmaan kuuluu myös autoreissuja muiden juttujen puitteissa, pientä opiskelua, kauppakeskus- ja eläinkauppavierailut sekä muutaman uuden kaverikoiran moikkailut. Ystäväni Anna-Leena otti nyt myös pennun; aivan ihanan suomenlapinkoirauroksen, joka on syntynyt samana päivänä kuin Ness! Anna-Leenalla oli Unnan jo edesmennyt veli Arvi, jotka riekkuivat pentuaikansa kimpassa kuin älyvapaat apinat. Täytyy toivoa että näistä synttärikaimoista tulee hyvät kaverit.

Mutta on tää aika ihanaa. Nytkin olen varmaan jokaisen lauseen jälkeen vilkuillut huokaillen Nyytin vieressä kerällä nukkuvaa pientä pentukääröä. Tervetuloa meidän perheeseen Ness. <3

image image

Hyvää ystävänpäivää!

image

 

 

 

Viisi viikkoa leikkauksesta

image

Ja hyvin menee! Huojentavaa, edelleen. Ekat kolme viikkoa käytiin fysioterapiassa viikon välein, nyt viimeksi väli pidennettiin jo kahteen viikkoon. Jumpat ovat hitusen vaikeutuneet, nyt ollaan otettu mukaan vuorottaiset etujalkojen nostot, jotka pakottavat Nyytin siirtämään painoa takaosalleen. Se oli alussa siitä hurjan vaikeaa ja se liimasi etujalkansa tiukasti lattiaa vasten. Nyt kun ollaan tehty nostoja viikko, se ennakoi painonsiirron jo silloin kun alan koskemaan etutassuun ja antaa nostaa sen kevyesti.

Liikuntaa ollaan lisätty asteittain, ensi viikon loppuun mennessä se saa kävellä hihnassa 15 min putkeen. Kelin liukkaus on vähän hidastanut tätä liikunnan lisäämistä. Laserhoidot jatkuvat vielä kolmen kerran verran, otin Nyytille yhteensä viiden kerran sarjan. Myös vesiterapiaa ajattelin kokeilla kun laserhoidot päättyvät.

Viikko sitten ”vapautin” Nyytin koko alakerran alueelle. Se ei edelleenkään saa hypätä, joten meidän olohuone on ihan hirveän näköinen, kun olen rajannut kompostiverkolla sohvan Nyytin ulottumattomiin, mutta muutaman kerran se on silti onnistunut hivuttautamaan verkosta ohi ja hypännyt sohvalle. Myös yläkerran portaikkoon piti hakea kaverilta portti lainaan (kiitti Minna!) ettei se hipsi sinne salaa. Meidän lattiat on hitusen liukkaat, joten haalin kaikki mahdolliset vanhat matot lattioille jottei Nyps liukastuisi. Ulkona se liikkuu jo tosi paljon paremmin, askellus on pidempää ja ”joustavamman” näköistä. Etuosassa sillä on ollut ajoittain vähän lihasjumeja, joita olen yrittänyt myös omin vaillinaisin taidoin hieroa auki.

Nyyti oireili ennen leikkausta pahiten aina autossa olemisen jälkeen. Nyt kun ollaan ajeltu hoitoihin, niin on ollut huojentavaa huomata että mitään jäykkyyttä tai vanhaa virheellistä askellusta ei ole tullut, vaikka se on satunnaisesti matkalla takaboksissa istunutkin.

Seuraava murhe on nyt sitten Unna, joka on ontunut edelleen satunnaisesti sekä vasempaa että oikeaa etujalkaa. Lisäksi se on ollut vähän vaisu, joten huomenna soittelen heti aamusta sille eläinlääkäriaikaa. Tosi kurjaa, mä en kestä jos se alkaa nyt ”oikeasti vanhenemaan.”

04.02.2015 234

Meille tulee pentu!

Me ollaan jo vuosia sitten sovittu Bobin kanssa kahden koiran maksimikiintiö, mutta syksyllä kun Nyytin selkä rupesi oireilemaan enemmän ja jouduin lopettamaan treenaamisen, taipui Bobikin siihen että meille voisi tulla kolmas koira. Nyytin selkä päätettiin leikata, joten päätin että pentuprojekti saa siirtyä pidemmälle keväälle. Joulun alla seurasin töistä käsin Heidin Facebook-päivityksiä kun Fani synnytti pentuettaan, ja jotenkin mulla tuli vain sellainen fiilis, että haluan Fanin tyttären. Niinpä meille nyt sitten muuttaa tänään ihana Ness, eli Tending Catlike. Olen vieraillut ahkerasti pentulaatikon äärellä, kun pentue syntyi tässä meiltä 2 km päässä Heidillä. Ness vaikuttaa iloiselta, kontaktihakuiselta ja taistelutahtoiselta pieneltä bordercollieneidiltä.

Kuva: Heidi Pesonen

Kuva: Heidi Pesonen

Niin kivaa, ihanaa ja jännittävää! Mulla on kaksi tuntia vielä yövuoroa jäljellä, sitten muutamaksi tunniksi kotiin nukkumaan ja päivällä haetaan Bobin kanssa Ness kotiin. Mulla alkaa viikon ”äitiysloma”, joten ehdin kivasti kierrellä totuttamassa penskaa eri paikkoihin ja opetellaan yksin oloa aikuisten lenkittämisen ajan. Ja kuinkahan sitä taas sitten osaa ruveta treenaamaan pikkuisen kanssa?! Ensi viikolle on onneksi luvattu parempaa säätä kuin tätä muutaman viikon jatkunutta vesisadetta, joten pentukuvasaastetta ja ekojen päivien kuulumisia luvassa!

3,5 viikkoa leikkauksesta

IMG_2424

Meillä voidaan edelleen olosuhteisiin nähden hyvin. Käytiin toissapäivänä leikanneen lääkärin kontrollikäynnillä ekaa kertaa leikkauksen jälkeen. Hän oli oikein tyytyväinen näkemäänsä, Nyyti liikkuu paremmin kuin ennen leikkausta ja kaikki on kuten pitääkin. Saatiin samalla akupunktiota ja laserhoitoa. Puhuttiin myös siitä ”oudosta” ristiluun työntymisestä L7:n alle. Lääkäri on nähnyt pitkän uransa aikana vain kerran vastaavanlaisen yhtä ahtaan nikamavälin; ylhäältä katsoen siinä ei ollut rakoa kuulemma ollenkaan. Muutos on kuulemma rakenteellinen ja ehkä ollut Nyytillä aina. Mutta ihanaa että se on nyt hoidettu ja paraneminen sujuu odotetusti.

Haavan hakaset poistin jo viime viikolla ja haava on tosi siististi kiinni. Kipulääkkeistä jäljellä on enää Gabapentin, jota alan nyt purkaa alas. Aloitetaan nyt Serene UM-pillerit vähän tasoittamaan tota toimettomuuden aiheuttamaa turhautumista. Nyyti on tyytynyt kohtaloonsa ihan kiltisti, mutta mua jotenkin ahdistaa sen puolesta, joten ehkä pillerit helpottaa meitä molempia… Saataisiin muuten jo vähän ulkoillakin, mutta tuolla on niin liukasta että riski kaatumiseen tai liukastumiseen on vielä liian suuri.

Unnakin alkoi ontua viime viikolla, mutta onneksi se meni ohi muutaman päivän levolla ja Rimadyl-kuurilla. Unna täytti viime viikolla jo 12 vuotta!