10 vrk leikkauksesta

12510468_10153837864188398_8024866329177173427_n

Meillä voidaan hyvin! Leikkauksesta on nyt 1,5 viikkoa ja takapakkeja ei ole tullut. Haava on yllättävän pieni ja pysynyt siistinä. Taitokset olivat haavan päällä muutaman vuorokauden ajan leikkauksen jälkeen, sen jälkeen huuhtelin haavaa keittosuolalla päivittäin enkä ole pitänyt taitoksia päällä enää. Haava ei ole missään vaiheessa erittänyt ollenkaan. Kipulääkitystäkin on alettu purkamaan. Alussa meillä meni Gabapentin 150 mg x 2 ja Rimadyl 30 mg x 2. Nyt Rimadyl on pudoteltu puoleen tuosta ekan viikon annoksesta, Gabapentinia aion alkaa purkamaan vasta muutaman viikon päästä (suosituksena oli syöttää sitä leikkauksen jälkeen 2-6 viikkoa). Ulkoilla saadaan nyt 5-10 minuuttia kerrallaan 3-4 kertaa päivässä. Kiitos paukkuvien pakkasten, ei olla oltu pihaa pidemmällä muutamaa minuuttia kauempaa. Täytyisi etsiä jostain kaapin perältä tossut koirille, kun niillä jäätyy tassut niin nopeasti tuolla kylmyydessä. Lisäksi meidän pihatie on pakkaantuneen lumen johdosta niin liukas, etten uskalla päästää Nyytiä vielä sinne.

Eilen käytiin ekaa kertaa fyssarilla tsekkaamassa miten Nyytin kroppa voi. Ekaa kertaa pitkään aikaan Nyytin selän lihakset eivät olleet jumissa, eli selän kokonaisvaltainen tilanne on näköjään heti helpottanut leikkauksen jälkeen. Nyt alussa ei todellakaan tehdä mitään raskaita jumppia, vaan opetellaan uudestaan seisomaan oikein paino tasaisesti kaikilla raajoilla. Selän lihaksia stimuloidaan ja koko kropan asentotuntoa aktivoidaan hyvin kevyillä painalluksilla ja sivelyillä 3-4 kertaa päivässä. Nyyti on jo pitkään seissyt takaraajat rungon alla lanneselkää pyöristäen. Seisomisasento on myös mun silmään ollut jo heti leikkauksen jälkeen parempi ja Nyyti on alkanut venytellä myös takaraajojaan. Lisäksi mietittiin fyssarin kanssa Nyytin ruokailuasento optimaaliseksi, lattialta syöminen ei tässä vaiheessa tee vielä hyvää selälle, joten nyt kuppi on korokkeella eikä selkä venyty väärin. Ruokamäärää mä olen joutunut hieman pudottamaan liikkumattomuuden vuoksi, en halua että Nyyti pääsee tässä lihomaan samalla. Nyt alussa olen antanut hieman raakaa lihaa nappuloiden joukkoon, mulla on joku hämärä muistikuva proteiinilisän avusta haavojen paranemisessa.

Nyyti oli muutama päivä leikkauksen jälkeen melko riehakas, mutta nyt tuntuu että se on alkanut jossain määrin alistua kohtaloonsa ja oppinut olemaan ”omassa huoneessaan”. Päiväohjelmaan kuuluu siis vain pihalla käynti, luiden syönti, ”jumpat” ja kainalossa nukkuminen. Meillä on nyt meidän sänky (…ja TV) tosiaan samassa huoneessa missä Nyyti viettää aikaansa, joten sen ei tarvitse olla niin eristettynä kaikista.

10308130_10153827427623398_5072651621940074323_n

Kaksi päivää leikkauksesta

Nyt se pahin on onnellisesti ohitse. Mä pelkäsin leikkausta todella paljon. Olin ottanut itselleni yhden ylimääräisen yövuoronkin, kun olin varma etten kuitenkaan saa nukutuksi ennen leikkausaamua.

Oltiin käyty leikkaavan lääkärin vastaanotolla viimeksi magneettikuvauksen yhteydessä, jolloin oltiin puhuttu että kokeillaan vielä lääkityksen vastetta ja mietitään sitten jossain vaiheessa jatkoja. Leikkauspäätökseen vaikutti omalta osaltani paljon keskustelut meidän fysioterapeutin ja hänen konsultaationsa magneettikuvista. Joten leikanneelle lääkärille tuli hieman yllätyksenä se, että olin varannut suoraan leikkausajan. Käytiin asiat vielä tarkkaan läpi ja leikkaava lääkäri fiksusti halusi varmistaa, että ymmärrän leikkauksen riskit ja sen, että magneetin löydökset olivat kuitenkin lieviä ja leikkaushoito ei välttämättä poista oireita, vaan ne saattavat johtua myös jostain muusta. Kävin muutamaan otteeseen soittamassa Bobille ja lääkärikin halusi jutella myös Bobin kanssa, jotta kaikki meistä varmasti ymmärtävät riskit suhteessa epävarmaan hyötyyn.
Koska leikkaus pelotti, lähinnä anestesia ja leikkauskomplikaatiot, mun teki mieli kiikuttaa Nyyti autoon ja ajaa mahdollisimman pian mahdollisimman kauas. Mutta silti onneksi järki voitti – yritin ajatella vain niitä ahdistavia lenkille lähtöjä, jolloin sen koko takaosa tuntui elävän omaa elämäänsä eikä se pystynyt kävelemään normaalisti. Joten tippa linssissä jätin Nyytin sinne leikattavaksi.

Vaikka takana oli työyö ja henkisesti raskas aamu eläinlääkärissä, en saanut nukuttua. Torkahdin vain hetkeksi, jolloin näin vain kamalia painajaisia. Päässä pyöri koko ajan epäilys siitä oliko leikkauspäätös kuitenkaan järkevä, ja huoli siitä että leikkauksessa tapahtuu jotain peruuttamatonta.
Olin niin onnellinen, kun lääkäri soitti iltapäivällä ja kertoi leikkauksen menneen hyvin ja että löydökset selässä olivat paljon suuremmat kuin magneettikuvat antoivat ymmärtää ja ”tämä koira varmasti hyötyy tästä leikkauksesta.” Tässä ote potilaskertomuksesta:

”Nyytille tehtiin selkäleikkaus (dorsal laminectomia L7/S1): hyvin ahdas cauda equina alue. Ristiluunkatto ulottuu pitkälle L7 nikaman takareunan alle. Hyvin ahdas lumbosakraalialue, välilevy L7/S1 oli lievästi pullistunut.”

Eli se nikamaväli oli kuin olikin hyvin ahdas, vaikka magneetissa näytti siltä että hermojuurilla on hyvin tilaa. Onneksi päädyimme leikkaushoitoon, ei siinä muu olisi enää auttanut!

Nyt tulevaisuus on kiinni kuntoutumisesta ja kuntouttamisesta. Ekat fysioterapia-ajat on varattu, aion myös hyödyntää vesiterapiaa ja laserhoitoa. Ohjeen mukaan Nyytiä on nyt pidetty täyslevossa, pihalla ollaan käyty kolmesti päivässä hihnassa. Koiran nostaminen, portaiden kulkeminen ja äkkinäiset liikkeet on kielletty, joten me siirrettiin makuuhuonekin alakertaan ja rakennettiin ulkoportaisiin ramppi, jotta kulkeminen olisi turvallista. Leikkauksen jälkeisen illan ja yön Nyyti oli vielä aika pysäkillä lääkkeistä, mutta jalat kantoivat ja häntä heilui.

Eilen aamulla kun me herättiin hyvin nukutun yön jälkeen, oli ihana huomata että ruoka maistui ja tarpeet tulivat normaalisti. Haavakin on siisti ja yllättävän lyhyt. Nyyti ei missään vaiheessa ole vaikuttanut tuskaiselta, tietysti kipulääkkeet tekevät tehtävänsä. Ei yhtään levotonta käytöstä tai piippailua, onneksi! Eilen se jopa venytteli takajalkansakin, jota se on tehnyt nykyään melko harvoin.
Lisäksi olin aamulla riemuissani, kun vihdoinkin oli saatu kunnolla lunta, yöllä oli satanut ainakin 20 cm ja lisää vain tuli koko päivän. Ulkona on nyt niin kaunista! Tuntui kuin luontokin olisi halunnut kääriä meidän pienen sairastuvan puhtaan valkeaan suojelevaan vaippaansa.

Huomenna loppuu mun ”sairasloma”, olin muutaman päivän nyt kotona vapailla vahtimassa toipilasta. Kauluria ollaan pidetty totuttelumielessä päässä hetkittäin, kun huomenna koittaa arki ja koirat joutuvat jäädä keskenään viideksi tunniksi. Ollaan rajattu Nyytille yksi huone käyttöön, jossa se on makoillut levollisesti ja kohtaloonsa tyytyen.

Yritän pitää jonkinlaista kuntoutuspäiväkirjaa täällä blogissa. Itseäni auttoi projektin hahmottamisessa muiden kertomukset, esimerkiksi Hessun välilevytyräleikkaus ja siitä kuntoutuminen.

Viime talvena mentiin näin, nyt otetaan vain iisisti:

04.02.2015 067

Tervetuloa 2016

IMG_4507

Näin vuoden vaihtuessa mulla on ollut tapana summata mennyt vuosi. Päällimmäisenä on nyt tietysti mielessä murheellinen Nyytin selkäoireilu, jonka myötä harrastuselämä pysähtyi kuin seinään. Mutta voi kunpa mulla olisi ensi vuoden vaihteessa terve ja hyvin liikkuva Nyyti! Leikkaus on nyt siis reilun viikon päästä edessä.
Ihanimpia muistoja viime vuodelta on ehdottomasti mun ja Bobin oikein onnistunut Norjan reissu ja Nyytin Norjassa tekemä paras koesuoritus ikinä! Myös Ansun kanssa tehty Ruotsin kisareissu oli huippu.

Norja2015 163

_full (6)

Nyt kun taloudessa alkaa olla oikeasti vanhusikäinen koira, niin jokaisesta hyvästä vuodesta täytyy olla kiitollinen. Unna täyttää nyt tammikuussa 12 vuotta, mutta on edelleen onneksi pirteä ja jaksaa lenkkeillä samat lenkit kuin Nyytikin. Näkö ei varsinkaan hämärässä ole enää yhtä skarppi ja silmätkin ovat jo aavistuksen sameat, lisäksi kuulo vaikuttaa välillä vähän alentuneelta, mutta tämä saattaa olla myös mummokoiran tietoinen ratkaisu tilanteen niin vaatiessa.

Syksy2015 158

Uudelta vuodelta jos saisi jotain pyytää, niin toivoisin terveyttä molemmille koirille. Toivottavasti me pystytään edelleen nauttimaan yhteisistä retkistä poluilla ja kallioilla, sekä virikkeistää itseämme myös harrastuskentillä.