Hyvää Joulua

joulu15 017

Kuten viime vuonnakin tähän aikaan; kinkku paistuu uunissa, kuusi kannettu sisään ja koti kiiltää joulusiivouksen jäljiltä. Mä olen taas onneksi vapaalla, eikä tarvitse viettää joulua töissä. Viime jouluksi saatiin ihanasti lunta, mutta nyt ei ikävä kyllä sitä iloa saatu. Jospa kuitenkin jossain vaiheessa saataisiin nauttia lumisesta maisemasta. Tämän vuoden joulukorttikuvakin täytyi vähän ankeasti ottaa sisällä, mutta sen myötä toivotamme kaikille oikein hyvää joulua!

joulu15kortti

Leikkuriin

12345621_10153742210853398_6809707645791068756_n

Niinhän tässä nyt sitten kävi, leikkuriin vie tiemme. Asia otettiin esille jo Nyytin toissaviikkoisella käynnillä magneettikuvauksen yhteydessä, mutta asian suhteen sovittiin että jäädään vielä seuraamaan tilannetta. Magneetti- ja röntgenkuvauksessa, labrakokeissa, hermoratatutkimuksessa ja kliinisissä kokeissa ei löytynyt mitään katastrofaalista. Muutokset olivat hitusen edenneet, eli L7/S1-välissä ristiselässä on lievä välilevynpullistuma, joka oli hieman enemmän pullistunut kuin 1,5 v. sitten, mutta ei edelleenkään ollut onneksi aiheuttanut cauda equina-kompressiota. Samassa nikamavälissä oli sama luupiikki (ligamentum flavum), joka työntyy spinaalikanavaan. Omaan täysin ammattitaidottomaan silmääni luupiikki oli terävämpi kuin edellisessä kuvassa. Lisäksi uusina löydöksinä olivat myös lievät välilevynpullistumat TH13/L1 ja L1/L2.

Onneksi meillä on pätevä ystäväpiiri ympärillä, kun Nypsin magneettikuvat oli konsultaation perusteella katsonut vielä ortopedi, joka oli sitä mieltä että se luupiikki L-S-välistä tulisi poistaa. Hetken harkinnan jälkeen leikkaushoito alkoi kuulostaa tällä hetkellä ainoalta järkevältä ratkaisulta. Nyyti ei vain ole terve, ja se oireilee edelleen satunnaisesti muutamana päivänä viikossa lääkityksestä huolimatta. Ja Nyyti on siis ollut nyt kohta 2 kk kevyellä liikunnalla ja treenaamatta. Nyt jos en sitä leikkaisi, niin selkä voisi kuulemma tuon ristiselän ongelmakohdan vuoksi alkaa mahdollisesti antaa myöten myös muualta – nythän nuo kaksi uutta rinta- ja lannerangan pullistumaa ehkä kertoisivat siitä – ja tietysti tuo L/S-välin ongelma varmasti pahenee ajan kanssa.

Mä en todellakaan lähde operoimaan koiraani kovin kevyin perustein (eka koirani Iina kuoli ihan liian nuorena kohdunpoiston jälkeisiin komplikaatioihin) mutta jotenkin mulla on sellainen olo, että ei tämäkään hissutteleva elämä ole sellaista jota Nyytin kaltaisen koiran tulee elää. Toinen vaihtoehto olisi vain jatkaa elämää kuin ennenkin, mutta mä en siihen pysty. Ts. vetää koira loppuun ja päästää se sitten autuaammille harrastuskentille. Nyyti on mulle liian tärkeä, enkä varmasti pystyisi sen kanssa kuitenkaan harrastamaan kun kyttäisin oireilua ja mahdollisia kipuja. Mä toivon että en tule katumaan päätöstä leikkaushoidosta, ja että meillä on vielä joskus mahdollisuus nauttia terveemmästä elämästä ja harrastaakin vielä tokoa. Jopa kisatakin, mutta sen aika näyttää.

Kuntoutusjaksosta tulee vielä varmaan henkisesti meille kaikille vähän raskasta, kun nytkin Nyyti on ollut ajoittain suoraan sanottuna vähän rasittava, kun se ei ole päässyt purkamaan energiaansa kuten ennen. Mutta leikkauksen jälkeinen 6-8 viikon täyslepo on varmaan se haastavin vaihe, jonka jälkeen toivottavasti viikko kerrallaan toipuminen etenee ja saadaan meille niin tärkeä Nyyti taas parempaan kuntoon. Leikkausaika on nyt varattuna tammikuulle, 11.1. Kaikki mahdolliset peukut ja tassut siis pystyyn silloin!

Ja onneksi Unna, kohta 12 vuotta, on täysin kunnossa! En kestäisi tätä huolta nyt toisestakin koirasta, yksi murehdittava kerrallaan on ihan tarpeeksi. Mun terapiakoira. Mulla oli myös pieni haave ”Ness-projektin” suhteen tässä talvella, mutta pennun tulo tähän samaan rumbaan tuntuu vähän haastavalta. Joten ehkäpä ensin hoidan tuon meidän rämäpään sellaiseen kuntoon, että me pystytään elämään normaalia elämää.

IMG_3380