Ja ihan tosi paljon – ehkä. Kiitos uusien liikkeiden. Meillähän oli niitä suuria terveysongelmia selkä- ja jalkajumien muodossa tuossa pitkin kevättä ja kesää, joten mä en voinut treenata kunnolla iäisyyksiin. Tai siltä se ainakin tuntui. Nyt viimeisimmässä tsekkauksessa Nyytin fysioterapeutin kanssa päädyttiin siihen, että katsotaan kuin käy, kun aletaan nyt treenaamaan isommalla volyymilla. Ja jotenkin mulla on vähän sellainen kutina, että ei tee kyllä hyvää kropalle nämä uudet vauhtiliikkeet ja niiden treenaaminen. Vastataivutuksia pitäisi tehdä ihan todella paljon. Nyyti kiertää ja stoppaa aina myötäpäivään, eli sama oikea puoli koirasta, joka on isommalla rasituksella myös perusasennossa saa lisää kuormitusta. Nyt kiertonoudon kierto ja merkittömän merkin (jestas mitä nimihirviöitä) eteen lähetykset rasittaa sitä samaa puolta. Joten saa nähdä kuinka meidän käy – vaikka kuinka lämppään ja jäähdyttelen kunnolla, niin ei voi vaan tehdä pitkässä juoksussa hyvää. Varsinkaan kun Nyyti ei todellakaan säästele itseään tippaakaan. Kuten alla olevista kuvista merkiltä ohjattuun noutoon lähdöistä näkyy. Pelottavaa.

Mutta täytyy toivoa että säästyttäisiin ainakin loukkaantumisilta. Pelkään vähän tulevaa hallikautta ja kiertonoudon turvallisuutta liukkailla mattoalustoilla. Kapulan välimatka esteeseen on vain viitisen metriä, ja jos koiralla tulee nostossa virhearvioita, niin ponnistuspaikka saattaa ajautua liian lähelle hyppyestettä. Samoin itse merkin kierrossa täytyy toivoa että tassuissa on pitoa. Välillä musta tuntuu että kaikessa nopeudessa ja elastisuudessaankin Nyyti on välillä todella rämäpäisen kömpelö, eikä ole itse ole kovin tarkkana liikkumisensa suhteen. Kuten Senni joskus keväällä mua muistutti – Nyyti on ainoa koira, jonka mä tiedän kaatuneen seuraamisliikkeessä…

Mulla on ehkä maailman kivoimmat treenikaverit. Sen lisäksi että saa superhyviä neuvoja, saa myös ihania treenikuvia! Kaikki tämän päivityksen kuvat on ottanut Ansu Leiman. Syksyn treenikuviotkin vaikuttavat lupaavilta. Seurassamme HSKH:ssa perustettiin kuusipaikkainen arvokisoihin tähtäävien koirakoiden valmennusryhmä, johon meidät valittiin. Lisäksi reilun viikon päästä on taas syksyn kohokohta, eli valmennusrenkaan syysleiri. Kivaa kun on kaikkea mukavaa mitä odottaa!

Viime viikonloppuna me ajeltiin Ansun kanssa Ylöjärvelle valmennusrenkaan kimppatreenipäivään. Meitä renkaalaisia paikalle saapui viisi. Aikaa oli ruhtinaallisesti, joten oli mukava pohtia ja pähkäillä uusien (ja vähän vanhojenkin) liikkeiden ongelmakohtia yhdessä. Ja taas Ansulla oli kamera mukana, joten saatiin lisää ihania treenikuvia.

Taitavat tokotytöt Ylva, Ihme, Tikka, Nyyti ja Lahja

Toissapäivänä treffattiin ihan liian monen vuoden tauon jälkeen Nyytin Saana-siskoa. Oli mukava nähdä Suvia ja Saanaa pitkästä aikaa. Silloin kun siskokset oli nuorempia me treenattiin tosi paljon kimpassa. Nyt täytyy ryhdistäytyä ja nähdä useammin! (Kuva: Suvi)

Nyyti täytti viikko sitten ”jo” kuusi vuotta. Se alkaa siis olla koira parhaassa iässä. Kunpa ajan voisi pysäyttää tähän, en haluaisi sen enää tästä vanhenevan. En olisi uskonut, miten tärkeä voi koira olla. Se on kyllä sellainen once-in-a-lifetime -koira minulle. Maailman uskollisin ja suurisydämisin eläin.