Olipas taas hienoa olla hienossa Norjassa. Reissun päätavoitteena oli (tietty?) saada Nyytille Tromssan kisoista Norjan tottelevaisuusvalion arvo. Ja se saavutettiin tosi kivalla suorituksella! Mulla oli aika luottavainen mieli siihen jo etukäteen, kyllähän me ne liikkeet jotenkin aina räpelletään läpi, mutta ikinä ei tiedä mitä voi sattua. Sen tähden oli huojentavaa, että samalle viikonlopulle oli kaksi koetta. Mua pitkästä aikaa jännitti aika paljon ennen suoritusta, lähinnä ehkä jännitystä aiheutti kun ei ollut täysin varma kaikista käytännön jutuista. En meinannut pysyä nahoissani, kun esimerkiksi liikejärjestys ja zetan asennot kerrottiin vasta juuri ennen meidän luokan alkua. EVL:ssä oli kolme koiraa, joista Nyyti suoritti viimeisenä juoksunsa takia. Onneksi Norjassa saa kisata juoksuisena, koska Nyyti aloitti yllärinä juoksunsa aika reilusti etuajassa! Liikkeet tehtiin normaalissa järjestyksessä ja pohjana oli hyvä hiekkakenttä kauniissa maisemassa Tromssassa.
Nyyti oli kokeessa aivan ihana! Ikinä ennen ei olla tehty noin kivaa suoritusta. Se oli innokas, muttei kipannut yli. Vauhdikas, mutta avoin ja kuuntelevainen. Me oltiin todella yhdessä kehässä. Tällaisia suorituksia kun saisi aina tehdä, niin oispa huippua. Tietysti olosuhteet oli just meille sopivat: ulkona oleva hiekkakenttä ja lomafiilis muutenkin. Norjalainen yleisö oli ihan huippua, ne todella hurrasi, nauroi ja kannusti! Tuomarina oli Arild Eriksen, josta etukäteen kuulin että on melko kitsas pisteidensä kanssa. Nypsi teki kyllä ansaitusti hyvät pisteet, saatiin loppujen lopuksi 303,5 p. ja voitettiin luokka. Tuomari piti palkintojenjaossa puheen, josta en ymmärtänyt paljoa muuta, kuin että hän on kertaalleen aiemmin ikinä antanut yli 300 pistettä! Nyyti palkittiin myös kokeen parhaana koirana. Ilmeisesti Norjassa ei ole KP:t käytössä, vaan erikseen palkitaan kokeen paras. Olin kyllä niin ylpeä mun pienestä luikerosta. Harmillisesti suoritus ei ole videolla, olisi ollut kiva nähdä näyttikö se yhtä hyvältä kuin tuntui. Ainoat seikat jotka vähän tökkivät, oli ohjatun hieman tahmea merkki ja kaukojen s-m sivusuunnan liikkuminen, jota oon nyt yrittänyt saada pois. Tunnari, luoksetulo ja ruutu oli tosi hyvät, samoin seuraaminen ei ollut niin hurjan tuntuista kuin yleensä. Nyyti jopa ravasi juoksuosuudessa! Samoin se yllättäen teki zetan istumisessa musta luopumisen katse eteenpäin, jota olen ihan satunnaisesti treenaillut, enkä edes yrittänyt systemaattisesti siirtää liikkeeseen. En meinannut uskoa silmiäni, kun käännyin sen takana ja huomasin että sen katse on eteenpäin. Nyyti oli kyllä todella kilttinä ja tosiaan yritti parhaansa!
Kenttä oli todella kuiva, ja pölisi paljon. Aina Nyytin stopatessa se pöläytti ilmaan pienen pölypilven. Oli tosi hauskan näköistä vauhtiliikkeissä, kun se jatkoi matkaa aina pikku pölypilven keskeltä. Alla Nyps juoksee pöläyttämään norjalaista ruutua:
Kaiken kaikkiaan koe sujui kivasti, järjestelyt olivat toimivat ja kaikki ihmiset tosi auttavaisia ja ystävällisiä. Seuraavana päivänä olisi ollut toinen koe, johon olin Nyden ilmoittanut. Päätettiin kuitenkin jättää koe väliin ja jatkaa matkaamme kohti Lofootteja. Tavoitteena oli TVA-arvo, ja se me onneksi saavutettiin. Olin niin huojentunut kokeen jälkeen, oli ihana käydä syömässä kunnolla ja lähteä illaksi vuorille kävelemään, kun ei tarvinnut enää miettiä miten koe onnistuu! Ja varsinkin kun se oli onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla!
Tuore NO TVA illalla Tromvikissa:
Pakollinen turistiposeeraus Tromssa keskustassa rekikoirapatsaan kanssa:
Tromssasta jatkoimme matkaa kohti Lofootteja, joka oli myös hieno paikka. Kuten varmaan jokseenkin koko Norja! Hienoja vehreitä vuoria, valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Joka oli todella kylmää, joka me tajuttiin vasta kun annettiin Nyyti-raukalle lupa mennä uimaan. Se uimalenkki oli harvinaisen lyhyt ja päättyi jokseenkin hätäiseen koiran kuivattamiseen ja liikuttamiseen.
Mä sairastuin flunssaan Lofooteilla, joten reissu jäi aiempaa vähän lyhyemmäksi. Ehdittiin kuitenkin käydä aivan Lofoottien kärjessä, jossa oli kaunis kalastajakylä.
Kaiken kaikkiaan oli taas niin kiva reissu, paluumatkalla ryhdyttiin jo suunnittelemaan ensi kesän suuntaa. Ja kiitos pieni Nyyti, kun annoit mulle parhaan suorituksesi ikinä! Onneksi siitä nyt on muistonakin ”ylimääräinen” titteli.
Huomenna lähdetään Ansun ja Ylvan kanssa kohti Ruotsia, jossa kisataan viikonloppuna kaksi koetta. Mua jo vähän hirvittää Ruotsin nurmikentät ja ohjatun sorvatut kapulat… Ei oo meinaan mennyt ko. yhdistelmä treeneissä kauhean lupaavasti! Mutta pitäkää meille peukkuja. :)
