Mulla oli Dolla taas hoidossa muutaman päivän ajan, ja nyt sää suosi – alla siis kuvia koko meidän porukasta. Dolla on siis vanhempieni koira, joka otettiin meille kun ensimmäinen koiramme Iina kuoli yllättäen. Unna oli silloin vain yhdeksän kuukauden ikäinen, mutta onneksi pieni ikäero ei ikinä ole aiheuttanut ongelmia. Pienellä ikäerolla varustettujen lappalaiskoiranarttujen keskinäinen toimeentulo kun ei ole mikään itsestäänselvyys. Onneksi Unna on vanhempi, koska se on perusluonteeltaan vahvempi ja dominoivampi. Dolla on aina ollut rauhallisen nöyrä ja sosiaalinen, nuorempana se oli joissain tilanteissa jopa vähän arka. Se on oikeastaan aika täydellinen perhekoira; riistavietitön, rauhallinen ja tulee aina kaikkien kanssa juttuun. Dollan kaltaisen lapinkoiran voisin hyvin kuvitella vähän ”kädettömällekin” koiran hankkijalle, mutta jos lappalaispopulaatiosta sattuisi osumaan kohdalle Unnan kaltainen koira, voisi sormi mennä suuhun. Monipuolisuus on rikkaus, on hauskaa että samasta rodusta löytyy yksilöitä moneen eri tarpeeseen – kunhan vain tarve kohtaa juuri sen oikean suvun ja pennun. No mutta, alla nyt niitä kuvia.

Vertailun vuoksi meidän lappalaistädit vielä nuorina typyinä, Unna on kuvassa n. 1,5 v. ja Dolla varmaan 1-2 kk vailla vuotias.