Valoa tunnelin päässä: me oltiin kokeessa!

Ja meillä meni hyvin! Talven karmeiden kireiden ja ahdistuneiden suoritusten jälkeen meillä meni hyvin! Hurraa! Nyt on jotenkin niin hyvä fiilis. Se hyvä fiilis on ollut kyllä treeneissäkin, ja kun ajattelee sitä karsintojen aikaista treenifiilistä, niin on se nyt niin paljon parempi. Tää oli niin tärkeä koe, etten sitä edes ennen koetta osannut kokea sellaisena. Oon ollut kovin epävarma siitä, että mihin me ollaan menossa. Ja nyt oli todella huojentavaa huomata, että suunta on täysin oikea ja olen osannut viedä Nyytiä myös oikealla tavalla eteenpäin. Talven väännöt oli varmaan sellaisia, että ne oli vain pakkokin jossain vaiheessa vääntää ja nyt se on tehty. En ole siis aikoihin työstänyt tekniikkaa eteenpäin, kun pääkriteerinä on ollut kuuntelu, haasteet ja erityisesti oikea mielentila. Nyt jatketaan ja ehkä mä voin suoda joitain ajatuksia jo tekniikallekin. Varsinkin seuraamisessa, joka on katastrofaalisessa kunnossa.

Koe oli siis HSKH:n pieni iltakoe hyvällä hiekkapohjalla. Sääkin suosi, ja vapaapäivä kun oli, niin ehdin tehdä kaikki ”esivalmistelut” ajatuksen kanssa. Tuomarina toimi Harri Laisi, kun alkuperäinen tuomari oli sairastunut viime hetkellä. Kaikki liikkeet tehtiin normijärkässä kahdessa osassa.

Paikallaoloissa ei ilmeisesti ollut ihmeitä, ainakaan kukaan ei sanonut että Nyyti olisi askarrellut siellä jotain. Molemmista kympit.

Seuraaminen (8) alkoi meille tosi vaikeasti, eli peruutus heti alkuun. Räpellettiin kaavio läpi pomppivaiseen ja edistäväiseen tyyliimme ilman ääntelyitä tai ylimääräisiä koukeroita. Tää menee kyllä niin työn alle.

Zetassa (9) S-I-M ei ihmeitä, se istuminen on edelleen hidas. Aloitus oli nyt rauhallisempi.

Luoksetulossa (9,5) tehtiin superhyvä stop, maahan se potkuttelee niillä pirun takajaloilla ja samaan aikaan liiraa etujaloilla.

Ruutu (10) normiruutu. Merkillä näkyi tosi kivasti kuuntelutreenit aavistukseen viiveellisellä lähdöllä ruutuun.

Ohjatussa (10) oli vähän huono merkki, jollaisia Nyps välillä tekee jos se alkaa olla vähän väsynyt. Vasen haettiin.

Hypyssä (8) tapahtui positiivinen moka! Kuvitelkaa – mun Siivekäs ei lähtenyt lentoon ekalla käskyllä! Se piti tosi kiltisti fokuksen minussa, kun olen tehnyt noihin lähetyksiin hämykäskyjä. Nyt se siis oli tarkkana, ainoa vaan että mä en antanut sille aikaa kuunnella vaan tykitin toisen käskyn heti perään. Se olisi varmaan lähtenyt sillä ekallakin, kun olisi hetken ehtinyt prosessoida, että tuliko sieltä oikea vai hämykäsky.

Tunnarissa (9) tuli oikeampi moka, ei nostanut omaa ekalla. Näin kyllä että se merkkasi sen, mutta lähti vielä tarkastamaan. Muuten siisti.

Kaukoissa (9,5) meidän normivirheet: S-I eteen ja S-M sivuun. Meinasi jäädä alussa kiinni liikkuriin, minkä se teki viime vuoden piirin kokeessakin. Onneksi liike ei ehtinyt alkaa, niin ehdin huomauttaa. Positiivista oli, että ekana vaihtona oli istuminen, jonka se teki nyt yhdellä siirrolla jota olen lähiaikoina vähän treenannut. Kivaa.

Yhteensä 298 p. KP ja luokkavoitto. Taitava pieni Nyyti!

Oli ihana tunne, kun tajusin että Nyytin fokus on nyt liikkeiden ja juoksemisen sijaan minussa, ja se oli täysin auki mua kohtaan koko kokeen ajan. Pystyin myös itse vilpittömästi ja iloisesti kehumaan sen liikkeiden välissä, koska se oli kaikkien niiden kehujen arvoinen.

Kiitos Nyyti.


11259095_10153307355638398_5586613024231599990_n

Koko porukka

Mulla oli Dolla taas hoidossa muutaman päivän ajan, ja nyt sää suosi – alla siis kuvia koko meidän porukasta. Dolla on siis vanhempieni koira, joka otettiin meille kun ensimmäinen koiramme Iina kuoli yllättäen. Unna oli silloin vain yhdeksän kuukauden ikäinen, mutta onneksi pieni ikäero ei ikinä ole aiheuttanut ongelmia. Pienellä ikäerolla varustettujen lappalaiskoiranarttujen keskinäinen toimeentulo kun ei ole mikään itsestäänselvyys. Onneksi Unna on vanhempi, koska se on perusluonteeltaan vahvempi ja dominoivampi. Dolla on aina ollut rauhallisen nöyrä ja sosiaalinen, nuorempana se oli joissain tilanteissa jopa vähän arka. Se on oikeastaan aika täydellinen perhekoira; riistavietitön, rauhallinen ja tulee aina kaikkien kanssa juttuun. Dollan kaltaisen lapinkoiran voisin hyvin kuvitella vähän ”kädettömällekin” koiran hankkijalle, mutta jos lappalaispopulaatiosta sattuisi osumaan kohdalle Unnan kaltainen koira, voisi sormi mennä suuhun. Monipuolisuus on rikkaus, on hauskaa että samasta rodusta löytyy yksilöitä moneen eri tarpeeseen – kunhan vain tarve kohtaa juuri sen oikean suvun ja pennun. No mutta, alla nyt niitä kuvia.

IMG_4445

IMG_4448

IMG_4482

IMG_4500

IMG_4554

IMG_4559

IMG_4492

IMG_4503

IMG_4507

IMG_4520

IMG_4528

IMG_4468

Vertailun vuoksi meidän lappalaistädit vielä nuorina typyinä, Unna on kuvassa n. 1,5 v. ja Dolla varmaan 1-2 kk vailla vuotias.

Taytekuvia 080

Sairastuvalla kaikki hyvin

IMG_1551

Unnan hampaan poisto sujui hyvin. Jotenkin mua aina hirvittää iäkkään koiran anestesia. Pyysinkin että jos siellä on muitakin kuluneita hampaita niin ne napsaistaisiin samalla pois. Kun viimeksi samanlainen hammasjuuren infektio oli vuosi sitten. Muita poistettavia hampaita ei ollut löytynyt, ja suu puhdistettiin taas samalla. Täytyy toivoa että näitä hammasepisodeja ei enää tulisi!

IMG_1572

Nyytillä on edelleen sen vasemman takajalan vuoksi kevennetty liikunta ja treenivapaa menossa. Nyyti pääsi toissapäivänä Timolle hierottavaksi, ja kipukohtakin löytyi sisäreidestä lihaskireytenä. Viikon päästä mennään uuteen käsittelyyn, siihen saakka tehdään nyt vain lyhyehköjä ravilenkkejä ja venytellään. Voi kunpa se lähtisi tuosta toipumaan, meillä nimittäin jää kyllä ihan tosi onnettomaksi SM:iin valmistautumiset. Jos kuntoutuminen sujuu toivotulla tavalla, niin mulla jää kaksi viikkoa aikaa treenata. Mutta näillä mennään, pääasia on nyt saada Nyps kuntoon! SM:issä meillä on hienosti EVL:ssä kolme sukupolvea edustettuna, kun samassa luokassa kisaa Nyytin Myy-emä ja Jay-poika. Aika hauskaa, onkohan tällaista kolmen sukupolven arvokisaedustusta ennen ollut?

Nyt muutama tunti enää yövuoroa jäljellä – kohta pääsee kotiin! Rauhallinen yö takana, joten piti tehdä ihan tikusta asiaa ja päivittää blogia, jotta tuo kello menisi nopeammin eteenpäin. Nää kevään ja kesän aamut on ihania, linnut laulaa ja aurinko nousee aikaisin. Kohta siis aamulenkille alla oleviin maisemiin ja sitten nukkumaan koirat kainalossa. :)

IMG_1554

IMG_1563

Pitkästä aikaa

IMG_1517

Mä olen ollut niin laiska tän blogin kanssa. Viime päivityksestä on kaksi kuukautta! Näiden kahden kuukauden aikana on monesti tullut mieleen, että tästä olisi kiva kirjoittaa blogiin, mutta aina se on vaan jäänyt. Me ollaan lenkkeilty, treenattu ja eletty normaalia mukavaa arkea. Mulla päättyy tänään kahden viikon talviloma, joka oli aivan loistava veto pitää vasta tässä toukokuussa. Nyt on niin ihana vuodenaika, ja säätkin ollut muutamia sadepäiviä lukuunottamatta aika ihanat. Sadepäivinä olen ahkeroinut ja pistänyt meidän koko yläkerran uusiksi – piristävää vaihtelua!

IMG_1481

Me ollaan lenkkeilty ahkerasti ja treenattukin. Oli niin huippua päästä aloittamaan taas talven jälkeen ulkokenttäkausi. Ollaan saatu Nypsin kanssa ihan tosi hyviä treenejä, pahimmat stressikierrokset ovat jääneet pois ja ääniäkään ei ole tullut. Koepaikkaa en saanut huhtikuulle ja nyt jännäillään että riittääkö pisteet SM:iin. Kaksi viikkoa sitten oltiin renkaan leirillä, ja oli kyllä niiiiiin opettavainen ja silmiä avaava leiri. Satu ja Christa kouluttivat meitä ja sain molemmilta tosi hyviä huomioita jatkoa varten. Sunnuntaina katsottiin vielä erikseen sitä meidän kaoottiseksi muodostunutta seuraamista, ja nyt olen alkanut rakentamaan sitä kokonaan uudelleen. Pitkä tie, mutta varmasti opettavainen. Leirin kokonaisuuksissa tuli molempina päivinä mokat ohjatussa, jossa täytyy nyt oikeasti ruveta vääntämään rautalangasta, että sinne keskelle ei mennä, vaikka haettava kapula olisi piilossa eikä heti näkyisi. Ihanaa, mutta niin vaikeaa!

IMG_1523

Tällä hetkellä mulla on täällä koirien sairastupa. Nyytillä on lihakset jumissa vasemmassa takajalassa, kun se pääsi kylmettymään märkänä autossa odotellessaan leirillä. Levolla ja hieronnalla mennään, toivottavasti tilanne alkaa helpottamaan! :( Unnalla taas on hammasjuuripaise, joka sai sen koko oikean puolen naamasta ihan turvoksiin. Huomenna aamulla hammas leikataan pois. Tosi kurjaa, mummokoira oli kyllä tosi kipeä. Onneksi nyt antibiootit ja kipulääke on purrut, ja Unna on ollut pirteä.

IMG_1507

Mulla on täällä just Dolla hoidossa. Harjasin kaikki koirat iltapäivästä ja suunnittelin lähteväni tuohon pellolla ottamaan valokuvia. Nyt siitä saakka on satanut koko ajan, joten se niistä valokuvista! Joku toinen kerta sitten.

Lenkkikaverit Unna, Nyyti, Karma ja Kita

Lenkkikaverit Unna, Nyyti, Karma ja Kita

Kotilenkkimaastot :)

Kotilenkkimaastot :)