Seinäjoen koe

_DSC3767

Käytiinpä taas kisaamassa. Oli pakko lähinnä oman mielenterveyden vuoksi käydä tsekkaamassa, voiko mennä vielä huonommin kuin Ojangossa. Ei onneksi voinut, vaikka samat elementit – tosin lievempinä – olivat edelleen olemassa. En tosin odottanutkaan, että tuo jäätävä kehässä stressaaminen olisi jotenkin ihmeellisesti jäänyt muutamassa viikossa pois. Jostain syystä Nyps on nyt kipannut ylivireensä stressin puolelle ja oppinut purkamaan sitä ääntelyllä. Nyt ei siis auta kuin hakea sitä rentoutta treeneissä (se on onnistunutkin tässä Ojangon jälkeen tosi hyvin!) ja toivoa että joskus eläkeiän lähestyessä sen rentouden saisi kehäänkin. Mun on pakko olla jotenkin realistinen asian suhteen, kun nuo samaiset ongelmat ilmenivät ekan kerran Tallinnan kokeessa kaksi vuotta sitten pentuloman jälkeen. Voi olla etten saa niitä (ääntely, sijaistoiminnot) ikinä pois, ja sitten seuraava fiksu juttu on miettiä onko kisaaminen ollenkaan järkevää, jos koiralla on oikeasti paha olla kehässä. Seinäjoella sain onneksi itseni psyykattua koiraa mahdollisimman paljon tukevaksi ja en edes jännittänyt. Me oltiin koepaikalla jo kahdeksan aikaan aamulla, ja Nyytin suoritusvuoro oli vasta klo 16, joten ei siinä vaiheessa enää yksinkertaisesti jaksanut jännittää omaa suoritusta!

Nyps pötköttää. Taustalla pää ylhäällä makaava ruskea bc on Nyytin Liv-sisko.

Nyps pötköttää. Taustalla pää ylhäällä makaava ruskea bc on Nyytin Liv-sisko.

Saatiin raavittua kasaan 259 p. ilman yhtään nollaa. Tosi surullinen tulos, aiemmin ollaan saatu tuollaisia pisteitä sillä että nollaa jonkun liikkeen. Voi voi. Tässä vielä Nyytin Jessica-kasvattajan kuvaamat videot kokeesta; kehä 1 ja kehä 2.

_DSC3772

_DSC3756

Ajattelin nyt jättää tulevan viikonlopun Lempäälän kokeen väliin, ja yrittää saada huhtikuulle jotain taviskoetta. Tän hetken pistekeskiarvolla me ei varmaan päästä SM:iin, joten täytyy vielä yrittää vähän nostaa sitä. Olisipa kurjaa, jos SM-reissulla joutuisikin turistiksi kehän ulkopuolelle. Mutta nyt ei vaan mee hyvin, mulla on ihan luuseriolo. Ja vaikka mikä tulisi, niin Nyyti on mulle aina se Once in a lifetime -koira, josta mä vaan tykkään niin älyttömästi! Onneksi treenaaminen on kivaa, ja sehän on se pääasia.

Nyt on niin ihanan keväistä, joten ollaan lenkkeilty taas ihania pitkiä lenkkejä tyttöjen kanssa. Mulla on just loppumassa yövuorot ja loppuviikko vapaata, joten nyt on ihanasti aikaa ulkoilla! Yritän muistaa napata joku päivä kameran mukaan, nyt on niin kauniita murrettuja sävyjä maisemat täynnä.