Lokakuu mennä hujahti kamalaa vauhtia. Tää vuodenaika on mulle jotenkin sellainen passiivinen kotonapesimiskausi. Olen tehnyt normaalia enemmän yövuoroja nyt, ja ennen jokaista vuoroa lupaan itselleni päivittää tämän blogin, mutta aina se vaan jää. Jotenkin aina välillä tökkii tämän päivittäminen, vaikka tykkään itse välillä jälkikäteen lueskella vanhojakin postauksia.

Päivät on nyt inhottavan lyhyitä ja nyt on vielä muutaman päivän ajan satanut, joten lenkille lähteminenkin vaatii aina hetken psyykkaamisen. Lokakuun alussa meillä oli ensiksi Nyytin Neo-poika hoidossa muutaman päivän ajan, jonka jälkeen lennossa hoitolapseksi vaihtui Draama-tytär, joka oli meillä 1,5 viikkoa. Mainioita pentuja molemmat. Nypsin Jay-poika korkkasi lokakuussa hienosti voittajaluokan ykköstuloksella, joten tulevaisuudessa voi äiti ja poika kisata sitten samassa luokassa. Huippuhienoa! Jay nousi myös agilityssa kakkosluokkaan. Myös Finn, Draama ja Neo on väläytellyt aika makeita agipätkiä, joten saa nähdä kuka on seuraavana kisaamasssa. Musta on niin ihana seurata noiden pentujen edistymistä.

Unna, Nyyti ja Neo Pilvijärvellä

Äidissä ja tyttäressä on kyllä edelleenkin hurjasti samaa näköä, kumpi on kumpi?

Myös Unnan Rafi-poika kävi vierailulla pitkästä aikaa. Oli ihana nähdä Rafia, viime kerrasta olikin vierähtänyt jo muutama vuosi. Ihan hurjaa ajatella että Unnan Superässät täyttivät kesällä jo seitsemän, ja Unnakin tulee talvella 11 vuotta!

Olen treenannut nyt jokseenkin ahkerasti Nyytin kanssa. Edistymistäkin on tapahtunut kivasti monessa jutussa, mutta tuntuu että osassa on ihan jäätävä työ edessä ennenkuin voi edes vähän huokaista helpotuksesta. Ei oo helppoo! Hallitreenikausi alkoi aika railakkaissa tunnelmissa, meinasi iskeä ihan epätoivo, kun Nyyti veti taas muutamia ylimääräisiä kierroksia sisätiloihin siirtymisestä. Se on jännä miten ne hallit vetää taas kierrokset ihan tappiin. Ihan tuntui siltä kun ei olisi treenannut ollenkaan sitten hallikauden päättymisen.

Lokakuun puolivälissä Ansu otti Nyytistä hienoja treenikuvia, kas tässä: (Kaikkien kuvien copyright Angelica Leiman)

Unna, Nyyti, Ken ja Ylva

Ylva, Nyyti (joka ei onneksi näytä taas yhtään virkaintoiselta…), Unna ja Kentsu

Unna-mussu. On se aika söötti. <3 Unna oli myös kolmisen viikkoa sitten söötisti supikoirajahdissa neljä tuntia. Meinas tulla itku ja parku, kun metsä pimeni ja koirasta ei jälkeäkään missään. Onneksi sillä on pannassa puhelinnumero, joten lähistön asukas oli ihmetellyt tuntikausia tauotta samasta paikasta kuuluvaa haukkua. Unna oli ajanut supikoiran ladon alle, ja piti sen siellä jemmassa haukkumalla. Arvatkaa kuka on taas lenkkeillyt visusti hihnassa? Viime metsästysretki oli helmikuussa, jolloin myös vannoin hihnalenkkien nimeen. Aika näköjään ehtii kullata muistot näinkin lyhyessä ajassa.