Unna 10 vuotta!

Taytekuvia 113

Kymmenen vuotta sitten kesken työpäivän puhelin piippasi tekstiviestin merkiksi. Taivaannastan kennelin Marilta tuli viesti, että Taikan ja Pessin pennut olivat syntyneet, kolme narttua ja kolme urosta. Voi sitä riemua! Yksi niistä olisi Unna, jolle oli jo nimikin ollut monta vuotta valmiina. Ystävälleni Anna-Leenalle tulisi myös yksi niistä, joten ramppasimme ahkerasti Pornaisissa pentuja ihastelemassa. Muistan kun kävin ensimmäistä kertaa katsomassa marsuikäisiä pentuja, ja jo silloin suurin riistanarttu tuntui jotenkin omalta. Mitään järkiperäistä syytä ei ollut, se tuntui vain ”omalta.” Ja niin se on tuntunut sen jälkeen seuraavat kymmenen vuotta.

Taytekuvia 112

Unna kotiutui maaliskuun lopussa luokseni Herttoniemeen, ja yhteinen taival alkoi. Unna oli todella vilkas ja toimintakykyinen pentu, joka ei arastellut yhtään mitään. Muistan kun kannoin sen autosta ensimmäistä kertaa kotiin. Avasin oven, laskin pennun kynnykselle, ja se paineli häntä kippuralla pimeään asuntoon. Sellainen se edelleen on, utelias ja reipas.

IMG_7390

Iinan kuoltua Unnan ollessa vain 7 kk ikäinen, Unnalle tuli kaveriksi vanhempieni luokse Dolla. Dollan kanssa ne olivat nuoruusajat kuin paita ja peppu, jaksoivat leikkiä pitkiä pätkiä yhdessä. Pienestä ikäerosta huolimatta ne ovat onneksi tulleet hyvin juttuun, viimeksi tänään lenkillä ne spurttailivat hetken aikaa yhdessä.

Taytekuvia 097

Tavoitteena oli ryhtyä harrastamaan tokoa ja kasvattajan innostamana myös agilitya. Tokossa Unna kisasi ekan kerran 1,5-vuotiaana tehden ykköstuloksen. Tokossa oli välillä pidempiä taukoja kisaamisen suhteen, voittajasta Unna teki ykkösen 6-vuotiaana ja EVL:ssä kisattiin kaksi koetta 8-vuotiaana. Agilityssa kisattiin jokseenkin harvakseltaan, yhteensä jotain 15 startin verran. Unna nousi kolmosiin, mutta siellä ei enää kisattu. Nykyään treenaaminen on melko satunnaista mielenvirkistystä. Edelleen suurin osa liikkeistä on melko hyvin muistissa, mutta tekniikka on ruvennut jo hajoilemaan. Intoa kyllä riittää vieläkin!

562203_10150884450688398_1933122892_n

Jo Unnan tultua minulle haaveena oli joskus tehdä sillä pennut, jos se vain olisi luonteen ja terveyden suhteen jalostuskelpoinen. Niinpä Unnan ja Jaskan ”Superässät” syntyivät heinäkuussa 2007, kaksi urosta ja kaksi narttua. Kaikki ovat onneksi elossa ja voivat hyvin. Myrtillä on ollut pentue, jonka kautta suku toivottavasti vielä jatkuisi. Unnan siskolla on yksi pentue, josta ei ole käytetty jalostukseen ketään.

30.7. 014

2009 Unnan elämä mullistui, kun Nyyti tuli. Siihen saakka se oli elellyt minun ainoana silmäteränäni, mutta onneksi ”pikkusiskon” saapuminen tuntui lähinnä piristävän. Edelleen ne tulevat juttuun hyvin ja leikkivätkin jonkin verran yhdessä. Toivon että tämä kaksikko pysyisi minulla vielä monta vuotta!

191009097

Kymmenen vuotta on pitkä aika, ja omassa elämässäni on tapahtunut siinä ajassa hurjasti. Unna on asunut kanssani viidessä eri kaupungissa, mutta nyt on mukava tietää, että kohta mummoikää lähestyvä Unna ei joudu enää muuttamaan. Kerrostalon rappukäytävät alkoivat olla sille liikaa, iän myötä sillä on alkanut hämäränäkö huonontumaan ja se kaatuili käytävässä helposti. Borrelioosin sairastaneena, kahdesti auton alle jääneenä ja lievästi nivelrikkoisena koirana se voi tällä hetkellä todella hyvin. Normaalilenkit se jaksaa hienosti ja lähtisi mielellään edelleen riistakuningattarena pöläyttelemään metsän eläimiä liikkeelle, tosin viime vuodet se on edellä mainitusta syystä lenkkeillyt visusti hihnassa. Toivottavasti meillä on monta ”mummovuotta” vielä edessä!

Kiitos Unna, olet mainio koira.

Alla tuoreita kuvia synttärisankarista kotipihan laidalta.

IMG_2155

IMG_2159

IMG_2198

 

 

 

 

Seinäjoen karsinta

Seinäjoki on _tosi_ kaukana. Mun selkä on sitä mieltä, että autossa tuli istuttua ihan tarpeeksi yhdelle viikonlopulle. Pakattiin Tesun kanssa perjantaina kamat ja koirat autoon ja käännettiin nokka kohti Seinäjokea ja tämän kauden tokaa karsintakoetta. Treenaamattomuuden vuoksi mulla ei ollut mitään tulostavoitteita, joten sikäli saavutettu ykköstulos oli positiivinen juttu. Mutta nyt on tullut mukaan kuvioihin ääntelyä ja paineistumista seuraamisessa, joka on tositosi ikävää. Noi mielentilajutut on jotenkin niin hankalia, on niin paljon helpompi opettaa ja treenata liikkeitä ja tekniikkaa. Tulta päin, ei siihen auta muu kuin treenaaminen ja turvana on onneksi fiksut treenikaverit.

Tuomareina kokeessa toimi Pipa Pärssinen ja Tiina Laakko. Suluissa tuomareiden kommentit.

Paikallaistuminen 10
Paikallamakuu 9 (nuuski)

Ohjattu 8,5 (kaartaa merkille, seisomisasento. Hieman raju kapulanotto)
Z 8,5 (hidas maahan, vähän vino. Irtoaa käännöksessä. Hidas istuminen. Seuraa vähän poikittain)
Seuraaminen 7. (käsiapu peruutus, pa, tehoste pa, poikittaa, tiivis, törmäilee ohj. Pa oik. irtoaa, hidas ist. Hieman levoton kokonaisuus, ohjaajalla tehosteita.) Tää oli oikeasti tositosi huono seuraaminen, kesään verrattuna ollaan menty takapakkia takaisin ihan sairaasti.
Ruutu 9. (kaartaa merkille, seisomisasento)
Luoksetulo 8,5. (vino seis, vino maa)

Hyppy 7. (levoton pa, ääntely)
Tunnari 7. (ääntely, voimakas purenta)
Kaukot 9,5. (s-i hieman eteen)

Yht. 270 p. sijoitus 14/32.

Tuolta nyt nousee se yksi sana, levottomuus. Täytyisi saada nyt tosiaan harmoniaa ja rauhallista mielentilaa treeneihin, jospa se siirtyisi kokeeseenkin jossain vaiheessa ennen eläkeikää. Nyyti, ei mennä tällä naamalla kehään, jooko:

IMG_6505

Mitä meille kuuluu?

20140122-201621.jpg
Hyvää! Joulusta ja uudesta vuodesta selvittiin kunnialla. Oli ihana viettää eka joulu täällä meidän punaisessa tuvassa. Vielä kun olisi ollut jouluisampi sää, niin olisi ollut täydellisen idyllistä. Nyt tosin pakkanen paukkuu senkin edestä. Muutamana päivänä on ollut niin kylmä, että olen vähän rajoittanut koirien lenkitystäkin.

Nyyti aiheutti mulle lisää harmaita hiuksia, kun se dyykkasi vesisuihkun perässä meidän kylppärin kaakeliseinää päin ja katkaisi hampaansa. Se leikataan ensi viikolla pois. Tällin seurauksena se veti niskansakin jumiin, mutta onneksi fyssarikäynti auttoi selvästi. Hammastaan se ei onneksi ole oireillut näkyvästi, mutta niskajumi näkyi treeneissäkin hyvin epänyytimäisenä käytöksenä ennen fyssarikäyntiä. Hoidon jälkeen treenitkin sujui nyt paremmin.

20140122-202839.jpg

Nyytin pennuista Vuokko (Myytin Asfaltti Polttaa) oli korkannut tokouransa hienolla ykköstuloksella! Superhienoa! Vuokko myös kuvattiin jo luustoltaan terveeksi. Draamakin oli jo käynyt kuvissa ja alustava arvio oli oikein myönteinen. Draama oli myös kunnostautunut kodin sisustuspuuhissa, alla kuvavaroitus bordercolliepentukuumeisille…

20140122-203306.jpg
Ensi viikonloppuna meillä on edessä Nyytin karsintakoe Seinäjoella ja Unnan 10-vuotissynttärit! Ihan omituista että Unna täyttää jo 10. Onneksi se on nykyään taas todella hyvässä kunnossa ja jaksaa taas pitkätkin lenkit hienosti. Palautuminen sillä on selkeästi jo huonontunut, mutta normaalivauhtia 10 kilsan mummo jaksaa hyvin. Loppuvuoden rusakon perään puoleksi tunniksi karkaaminen oli selkeästi jo liian hapokas suoritus…
Sunnuntaina suunnittelin kaivavani kameran pölyn alta, joten kuvapäivitystä synttärisankarista luvassa! :)