Lokakuun kuulumiset

IMG_0338[1]

Meille ei kuulu ihmeempiä. Elämä Kulloossa alkaa muokkaantua raiteilleen, viimeisimmät muuttolaatikot sain tänään järjesteltyä paikoilleen varastoon. Maalla on mukavaa. Lähes 50 km työmatka ei ole tuntunut ylitsepääsemättömältä, kun tietää että se keväällä lyhenee puoleen. Lenkkikavereita ei tosin täällä päin vielä ole, mikä on vähän tylsää. Treeneihin olen ajellut nyt muutaman kerran viikossa Vantaalle päin. Tänään aloitettiin Nyytin kanssa hallikausikin, olen nyt tähän saakka treenannut vain ulkona. Ojankoon hallille on onneksi ajallisesti lyhyt matka, reilu vartti. Tokokentät olivat saaneet uuden hienon keinonurmen, oli tosi mukava yllätys. Ulkokauden aikana uudelleen Nypsin päähän taotut luoksetulon stopitkin toimivat nurmella, onneksi. Kamala hinku olisi kisaamaan, kaksi koetta meillä meni sivusuun, kun Nypsillä oli juoksu. Onneksi nyt ennen ekaa karsintakoetta taisi olla muutama potentiaalinen koe, johon ajattelin osallistua. Meillä oli vähän aikaa sitten ohjattu nouto täysin rikki, kun Nyyti jostain kumman syystä päätti ruveta hakemaan vain keskikapulaa. Se oli täysin vastaanottamaton, ja juoksi vain päättäväisesti keskelle, vaikka kokeilin hyvällä ja pahalla. Tyylillä ”…tavoittelemaanne koiraan ei juuri nyt saada yhteyttä…” Onneksi taitavat Mari ja Christa pelastivat minut pulasta, ja nyt meillä on taas ehjä ohjattu nouto. Huh!

IMG_0298[1]

Nyyti, Draama ja Unna Pilvijärvellä

Mä sain synttärilahjaksi Draaman hoitoon. Bobi oli leirillä, niin oli hauskaa kun oli isompi lauma karvaisia kavereita kotona. Draama on oikein mainio neiti, joka on kasvanut jo äidistään ohi. Karoliina saa siitä kyllä vielä mainion agikoiran!

IMG_0339[1]

Äiti ja tytär – vai tytär ja äiti?

 Samoin Neo, joka lähentelee jo 60 cm säkäkorkeutta. Näin viikko sitten Neon pitkästä aikaa treenaamassa, ja siitä tulee kyllä hieno. Tai on se jo nytkin, mutta Anna-Leena on vienyt sitä tosi kivalla asenteella eteenpäin ja se alkaa näkyä hienosti. Oon niin ylpeä Nypsin taitavista lapsista! Myös Jayta näin pitkästä aikaa Ojangon parkkiksella, siitäkin oli kasvanut kaunis uros.

img_1638

Nyyti ja Neo. Kuva: A-L Väätänen

Unnan lapsenlapset olivat niittäneet menestystä lappalaiskoirien agilityrotumestaruuksissa. Sissi oli voittanut kolmosluokkien mestaruuden ja Mette hopeaa kakkosluokissa. Myrtti-äipälle odotellaan juoksua alkavaksi, niin voidaan ruveta toivomaan pentuhaaveista totta. Unnakin on nyt satunnaisesti päässyt treenaamaan tokoa, ja voi jestas että se on ollut liekeissä, vaikkei ne liikkeet enää ehkä ole niin siistissä kunnossa kuin aiemmin. Unnalle on muutenkin tehnyt tosi hyvää, kun ei tarvitse enää liukastella laminaattilattioilla ja rappukäytävässä. Turkkikin on nyt ruvennut kasvamaan takaisin. Isoäiti voi siis erinomaisesti, kuten alla olevista kuvista käy ilmi. :D

img_1565

Hapan mummo! Kuva: A-L Väätänen

img_1584

”Hemmetin bortsut liehuvat nokan alla koko ajan!” Kuva: A-L Väätänen

IMG_0330[1]

Aurinkoisista päivistä saatiin nauttia lokakuussa mukavasti, nyt tuntuu siltä että synkin aika vuodesta on edessä. Kellojen kääntämisen myötä pimeäkin tulee inhottavan aikaisin, ja nytkin odotellaan kotona syysmyrskyä alkavaksi. Pitäkää peukkuja että pihapuut pysyvät pystyssä! Loppuun vielä aivan ihana video, joka on tehty valmennusrenkaan pitkäaikaiselle valmentajalle Jontelle. Tack Jonte.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s