Mun tän viikon ainoan vapaapäivän kunniaksi paistoi aurinko, joten ei auttanut muu kuin kaivaa kamera muuttolaatikon pohjalta ja suunnata pellolle. Peltoulkoilun lisäksi käytiin kiertämässä Pilvijärven maastoissa lenkki, siivosin koko talon, pesin pyykkiä noin miljoona koneellista, kasasin Bobin kanssa neljä mottia halkoja liiteriin ja nyt yritän kääntää vuorokausirytmiä päälaelleen huomenna alkavan viiden yövuoroputken vuoksi. Ja koska oli vapaapäivä, niin Nyytikin sai treenivapaan. Löysin tosi kivan treenipaikan tästä läheltä kivoin lämmittely- ja jäähdyttelylenkkimaastoin, joten olen käynyt siellä nyt melkein joka päivä.

Unohdinkin viime päivityksessä mainita, että Nyytin selkä kuvattiin kolmisen viikkoa sitten pitkin kesää jatkuneiden selkäjumien vuoksi, ja onneksi selkä näytti kuvassa terveeltä ja normaalilta. Neurokirurgi tsekkasi Nyytin vielä läpi eikä löytänyt mitään uutta hälyyttävää sen liikkeissä. Nyt olen siis uskaltanut treenatakin enemmän, ja ilmoitin Nyytin pitkästä aikaa kokeeseenkin. Huonolla tuurilla sillä tosin sattuu olemaan juoksu, mutta täytyy toivoa että se venyttäisi juoksun alkua nyt muutaman viikon vielä.

Unnakin on onneksi ryhtynyt kasvattamaan kadonnutta karvaansa takaisin. Saa nähdä tuleeko sille enää ikinä kunnon turkkia, on tuo nyt kasvavakin hennompaa kuin aiemmin.

”Ne irrotti mun tukan, eikä se kasva takas!” >:(

Tässä alla tän päivän kuvia:

Tuo pelto on näin kaukana meiltä: (ihanaa, ihanaa – mä jaksan hehkuttaa uutta kotia ehkä iäisyyden!)