Kaksi tärkeää

Jokaisessa hovissa on tainnut ennen muinoin olla kuningatar ja narri. Selailin alkusyksystä ottamiani kuvia, ja nämä kaksi allaolevaa kuvaa iskivät silmään. Näissä jotenkin korostuu niin hyvin nuo meidän koirien luonne-erot, Unna on jonkinsortin kuningatar ja Nyytistä ei ole narrimaisuus kovin kaukana.

IMG_1987Unna on jotenkin aina niin tilanteen tasalla. Se kulkee tuolla metsissä kuin villieläin, joka ei tarvitse meitä ihmisiä mihinkään. Silti se ei epäröi illalla käpertyä tyytyväisenä johonkin lähelle, siten että sitä ylettää rapsuttamaan, kuin vihjaillen että se olisi mukavaa. Liialliseen läheisyyteen se ei kuitenkaan taivu, sen verran kohtelias se on. Se on myös tarpeen vaatiessa ladymaisen fiini. Sateella on ällöä, lätäköistä ei voi kävellä. Unnasta ei varmaan ikinä olisi saanut harrastuskoiraa, ellei se olisi niin mahdottoman ahne. Muuten ei olisi tullut vaihtokauppaa tokoliikkeiden suorittamisen ja palkanmaksun kanssa. Vaatiakin siltä sen turvin pystyy, mutta jos ruoka ei olisi treeneissä maistunut, olisi se varmaan heittäytynyt täysin passiiviseksi tai häipynyt paikalta. Näin ei onneksi kertaakaan käynyt, paitsi kerran kun Simonkylässä rusakko juoksi kentän poikki kesken paikallamakuun. Vaikka kuinka olisi EVL-koira, niin veri vei. Mä suhtauduin asiaan kuuluvalla vakavuudella kikattamalla piilossa.
Unna täyttää talvella kymmenen. Hyviä vuosia voi olla vielä monta jäljellä, mutta toista kymmentä ei varmasti. Kunpa tulevat vuodet etenisivät hitaasti.

IMG_1983

Nyyti. Nyyti on Koira isolla K:lla. Se rakastaa palloja, ei epäröi juoda vessanpöntöstä jos sattuu olemaan jano, on aina likainen (se saisi itsensä varmaan kuraiseksi missä hyvänsä), se hyppii päin, haukkuu kylään tuleville ja on jotenkin rasittavuuteen saakka innoissaan kaikesta. Vahvimpana piirteenä siinä kuitenkin näkyy sen työkoiramaisuus. Loppupeleissä millään muulla ei ole väliä, kunhan Nyyti pääsee hommiin. Oli se homma mikä hyvänsä. Siinä vaiheessa sen hyväntahtoinen häsläily loppuu kuin seinään ja siitä tulee vakava työnarkomaani. Se varmaan juoksisi itsensä hengiltä, jos sille antaisi mahdollisuuden. Nyyti antaa aina kaikkensa, ja olen kiitollinen siitä että se on sattunut minun koirakseni. Se taitaa olla mulle sellainen once in a lifetime-koira, joista aina välillä kuulee puhuttavan. Toivottavasti meillä on vielä monta huikean hienoa harrastusvuotta edessä. Jo nyt me ollaan saavutettu enemmän kuin olisin ikinä toivonut!

IMG_0362[1]

Sen verran pitää vielä hehkuttaa, että sain meille vihdoinkin koepaikan! Olen tänä vuonna joutunut perumaan yhtä monta koetta kuin mihin me ollaan osallistuttu, joten nyt vaan kaikki peukut pystyssä, että ei tule mitään ylläreitä matkan varrelle. Kamala hinku olisi kisaamaan, nyt vaan täytyy taas pistellä treeneissä palasia kokoon ja saada korvat koiralle päähän. Tein tänään Katan kanssa hallilla yllärikuunteluja Nyytille, ja se oli kyllä kivan skarppina. Saa nähdä onko tuo vain ohimenevää, vai onko jo seuraava treeni sellainen missä jalat vie.

 

 

Lokakuun kuulumiset

IMG_0338[1]

Meille ei kuulu ihmeempiä. Elämä Kulloossa alkaa muokkaantua raiteilleen, viimeisimmät muuttolaatikot sain tänään järjesteltyä paikoilleen varastoon. Maalla on mukavaa. Lähes 50 km työmatka ei ole tuntunut ylitsepääsemättömältä, kun tietää että se keväällä lyhenee puoleen. Lenkkikavereita ei tosin täällä päin vielä ole, mikä on vähän tylsää. Treeneihin olen ajellut nyt muutaman kerran viikossa Vantaalle päin. Tänään aloitettiin Nyytin kanssa hallikausikin, olen nyt tähän saakka treenannut vain ulkona. Ojankoon hallille on onneksi ajallisesti lyhyt matka, reilu vartti. Tokokentät olivat saaneet uuden hienon keinonurmen, oli tosi mukava yllätys. Ulkokauden aikana uudelleen Nypsin päähän taotut luoksetulon stopitkin toimivat nurmella, onneksi. Kamala hinku olisi kisaamaan, kaksi koetta meillä meni sivusuun, kun Nypsillä oli juoksu. Onneksi nyt ennen ekaa karsintakoetta taisi olla muutama potentiaalinen koe, johon ajattelin osallistua. Meillä oli vähän aikaa sitten ohjattu nouto täysin rikki, kun Nyyti jostain kumman syystä päätti ruveta hakemaan vain keskikapulaa. Se oli täysin vastaanottamaton, ja juoksi vain päättäväisesti keskelle, vaikka kokeilin hyvällä ja pahalla. Tyylillä ”…tavoittelemaanne koiraan ei juuri nyt saada yhteyttä…” Onneksi taitavat Mari ja Christa pelastivat minut pulasta, ja nyt meillä on taas ehjä ohjattu nouto. Huh!

IMG_0298[1]

Nyyti, Draama ja Unna Pilvijärvellä

Mä sain synttärilahjaksi Draaman hoitoon. Bobi oli leirillä, niin oli hauskaa kun oli isompi lauma karvaisia kavereita kotona. Draama on oikein mainio neiti, joka on kasvanut jo äidistään ohi. Karoliina saa siitä kyllä vielä mainion agikoiran!

IMG_0339[1]

Äiti ja tytär – vai tytär ja äiti?

 Samoin Neo, joka lähentelee jo 60 cm säkäkorkeutta. Näin viikko sitten Neon pitkästä aikaa treenaamassa, ja siitä tulee kyllä hieno. Tai on se jo nytkin, mutta Anna-Leena on vienyt sitä tosi kivalla asenteella eteenpäin ja se alkaa näkyä hienosti. Oon niin ylpeä Nypsin taitavista lapsista! Myös Jayta näin pitkästä aikaa Ojangon parkkiksella, siitäkin oli kasvanut kaunis uros.

img_1638

Nyyti ja Neo. Kuva: A-L Väätänen

Unnan lapsenlapset olivat niittäneet menestystä lappalaiskoirien agilityrotumestaruuksissa. Sissi oli voittanut kolmosluokkien mestaruuden ja Mette hopeaa kakkosluokissa. Myrtti-äipälle odotellaan juoksua alkavaksi, niin voidaan ruveta toivomaan pentuhaaveista totta. Unnakin on nyt satunnaisesti päässyt treenaamaan tokoa, ja voi jestas että se on ollut liekeissä, vaikkei ne liikkeet enää ehkä ole niin siistissä kunnossa kuin aiemmin. Unnalle on muutenkin tehnyt tosi hyvää, kun ei tarvitse enää liukastella laminaattilattioilla ja rappukäytävässä. Turkkikin on nyt ruvennut kasvamaan takaisin. Isoäiti voi siis erinomaisesti, kuten alla olevista kuvista käy ilmi. :D

img_1565

Hapan mummo! Kuva: A-L Väätänen

img_1584

”Hemmetin bortsut liehuvat nokan alla koko ajan!” Kuva: A-L Väätänen

IMG_0330[1]

Aurinkoisista päivistä saatiin nauttia lokakuussa mukavasti, nyt tuntuu siltä että synkin aika vuodesta on edessä. Kellojen kääntämisen myötä pimeäkin tulee inhottavan aikaisin, ja nytkin odotellaan kotona syysmyrskyä alkavaksi. Pitäkää peukkuja että pihapuut pysyvät pystyssä! Loppuun vielä aivan ihana video, joka on tehty valmennusrenkaan pitkäaikaiselle valmentajalle Jontelle. Tack Jonte.

Maalaiseläimet

img_1936.jpg

Mun tän viikon ainoan vapaapäivän kunniaksi paistoi aurinko, joten ei auttanut muu kuin kaivaa kamera muuttolaatikon pohjalta ja suunnata pellolle. Peltoulkoilun lisäksi käytiin kiertämässä Pilvijärven maastoissa lenkki, siivosin koko talon, pesin pyykkiä noin miljoona koneellista, kasasin Bobin kanssa neljä mottia halkoja liiteriin ja nyt yritän kääntää vuorokausirytmiä päälaelleen huomenna alkavan viiden yövuoroputken vuoksi. Ja koska oli vapaapäivä, niin Nyytikin sai treenivapaan. Löysin tosi kivan treenipaikan tästä läheltä kivoin lämmittely- ja jäähdyttelylenkkimaastoin, joten olen käynyt siellä nyt melkein joka päivä.

Unohdinkin viime päivityksessä mainita, että Nyytin selkä kuvattiin kolmisen viikkoa sitten pitkin kesää jatkuneiden selkäjumien vuoksi, ja onneksi selkä näytti kuvassa terveeltä ja normaalilta. Neurokirurgi tsekkasi Nyytin vielä läpi eikä löytänyt mitään uutta hälyyttävää sen liikkeissä. Nyt olen siis uskaltanut treenatakin enemmän, ja ilmoitin Nyytin pitkästä aikaa kokeeseenkin. Huonolla tuurilla sillä tosin sattuu olemaan juoksu, mutta täytyy toivoa että se venyttäisi juoksun alkua nyt muutaman viikon vielä.

Unnakin on onneksi ryhtynyt kasvattamaan kadonnutta karvaansa takaisin. Saa nähdä tuleeko sille enää ikinä kunnon turkkia, on tuo nyt kasvavakin hennompaa kuin aiemmin.

IMG_1949

”Ne irrotti mun tukan, eikä se kasva takas!” >:(

Tässä alla tän päivän kuvia:

Tuo pelto on näin kaukana meiltä: (ihanaa, ihanaa – mä jaksan hehkuttaa uutta kotia ehkä iäisyyden!)

IMG_2058 – Kopio