Nyt ollaan oltu viikon ajan porvoolaisia, tai tarkemmin sanottuna kulloolaisia. Talo on ihastuttava ja maalaismeininki rauhallista. Hommaa kyllä riittää, varsinkin nyt muuton jälkeen, kun puoli taloa on edelleen ihan sekaisin ja täynnä pahvilaatikoita. Mutta ehkä tässä omakotiasumisessa ei ikinä ole sellaista hetkeä, että ei olisi mitään hyödyllistä tekemistä rästissä. Koiratkin on pysynyt kiltisti tontilla, vaikka pihaa ei ole vielä aidattu. Varmuuden vuoksi Unna tosin ulkoilee aamuhämärissä fleksissä, tuossa viereisellä pellolla on juoksennellut rusakoita ja yksi peurakin aamulla. Mutta molemmat selvästi nauttivat, kun saavat kulkea pihalle ja sisälle omaan tahtiin. Vähän yllättäen Nyytikin viihtyy myös yksin pihalla, se on ruvennut leikkimään yksinäänkin leluilla ja juoksee taloa ympäri.

Mutta on tämä ihana paikka, tuntui heti alusta lähtien kodilta.