Uita mua! t.Nyyti

Uittakaa meitä! t. Neo ja Nyyti

Heinäkuun viimeistä viedään. Mun puolesta saisi jatkua kesäkelit vielä muutaman kuukauden, varsinkin kun nyt ollaan kohta talollisia ja olisi ihana päästä laittamaan omaa pihaa. Vajaan kuukauden päästä heitämme hyvästit Santahaminalle ja suuntaamme Porvooseen. Santahaminaa tulee ehkä hitusen ikävä, täällä on ollut ihana asua, mutta pääseehän tänne onneksi sitten välillä aina fiilistelemään ja lenkkeilemään. Ja onneksi Porvoossa on myös meri lähellä.  Riihimäellä ja Hyvinkäällä asuessa oli jotenkin niin outoa, kun ei ollut lähellä mitään ”isoa vettä”. Mutta arvatkaa vaan, meinaako hiipiä pieni pentukuumeen poikanen, kun nyt ois sitten talo ja iso pihakin… Onneksi tässä perheessä on myös tuo järjen ääni, joka muistuttelee ahkerasti meidän sopimasta kahden koiran maksimikiintiöstä!

Viime viikolla kävimme vanhoissa lenkkimaastoissa Lopen Räyskälässä maastopyöräilemässä. Siellä on aivan upea Melkuttimien harjualue, jossa ehdottomasti kannattaa käydä retkeilemässä. Kaksi kaunista hiekkapohjaísta järveä, joissa on yhtä kirkas vesi kuin Lapin järvissä. Törmättiin reissulla sukeltajiin, jotka sanoivat että siellä on noin viiden metrin näkyvyys. On tosi hienon näköistä, kun polulta näkee syvälle järven pohjaan saakka. Molemmat järvet kiertämällä tulee noin 10 km lenkki, eli toi on kiva päiväretkikohde. Muutama laavukin löytyy matkan varrelta.

Unna lutraamassa Melkuttimilla

Bobi on ostellut mulle ahkerasti valmistujaislahjoja, nyt sain uuden maastopyörän!

Nyytin selkä vaikuttaa jo tosi paljon paremmalta, joten olen uskaltautunut vähän treenaamaankin. Ollaan ”salaa” iltahämärissä käyty Kadiksen kentällä tuossa naapurissa, siinä on mukavan pehmeä kumirouhepohja. Olen edelleen tosin välttänyt perusasentoja ja seuraamista, joten on ollut pakko treenata palasia. Piirinmestaruuskisoihin on nyt kuukausi, joten täytyy nyt katsella varovasti treenejä eteenpäin.

Unna unelmakentällä