Pentuprojekti on nyt meidän osalta ohi

Haikeata ja huojentavaa. Meillä on nyt tyhjä talo, pennut ovat loppuviikon Jessican hoivissa. Onneksi kolme pennuista jää tähän pääkaupunkiseudulle asumaan, niin niitä tulee näkemään toivottavasti usein. Ihana seurata niiden kasvua ja nähdä millaisia aikuisia niistä sitten lopulta tulee.

Kaikkea hyvää elämään teille pikkuiset, ja onnea ja menestystä harrastuksissa Karoliina & Draama, Riikka & Vuokko, Marko & Karma, Anna-Leena & Neo, Isabelle & Finn ja Marko & Jay.

IMG_8158

Vaikka pennut olivat aivan ihania, niin olen silti onnellinen että me päästään taas takaisin normaalielämään kiinni. Erityisesti olen ikävöinyt treenaamista, joten tänään ajelinkin heti Ojankoon. Onnekseni hallilla ei ollut ketään todistamassa mun ja Nyytin ilotanssia parkkipaikalla. Teki oikeasti mieli hyppiä riemusta, kun pääsi ekan kerran kolmeen kuukauteen treenaamaan! Nyytikin näytti autosta otettaessa siltä, että sen silmät pullahtaa päästä; ”ai me ollaan täällä!!!”

Mua vähän jopa jännitti mitä tauon aikana on tapahtunut, mutta ei onneksi mitään tosi omituista. Tein kaikki liikkeet vähän helpotettuna zetaa lukuunottamatta (oon tehnyt asentoja lenkeillä ja kotona aika paljon) ja melko hyvin homma sujui. Ruudun paikka vaikutti olevan vielä pahemmin hakusessa kuin ennen taukoa, mutta se oli vähän arvattavissakin kun projekti jäi niin pahasti kesken. En tiedä onko meidän seuraaminen ollut ennen taukoa edestäpäin noin rumaa mitä Ojangon peilit näyttivät, täytyy konsultoida treenikavereita siitä. Paikka oli ainakin nyt liian edessä ja Nyyti oli todella yliyritteliäs. Mutta ihanaa päästä taas treenaamaan! Nyt mä voin sitten syyttää jatkossa kevään aikana tokotreenejä siitä että mun oppari ei edisty. :)

Aamupainit

Vaikka ois 9 vee ja sairastais borrelioosia, niin se ei tarkoita sitä ettei jaksaisi leikkiä!

IMG_9578 IMG_9616 IMG_9603 IMG_9610 IMG_9615 IMG_9601 IMG_9588 IMG_9587Unnan vointi on ollut nyt jotenkin seilaavaa. Välillä se on todella pirteä ja iloinen, välillä taas saattaa satunnaisesti ontua ja on jotenkin kankean oloinen. Tuntuu että vointi ei korreloi ollenkaan liikunnan määrään tai laatuun, vaan huonot päivät on ihan satunnaisia. Ontuminenkin on outoa, esimerkiksi muutama päivä sitten Unna ontui hetkellisesti tosi voimakkaasti sitä eniten oireilevaa vasenta takajalkaa, ja muutamaa tuntia myöhemmin liikkui ihan puhtaasti. Anna-Leenan Uulalla, jolla on myös borrelioosi, oireilu on ollut samankaltaista, joten kaipa se kuuluu taudinkuvaan. Täytyy nyt toivoa että tuo puolen vuoden antibioottikuuri tasaisi Unnan voinnin pysyvästi hyväksi!

Unna 9 v.

Miten aika voi mennä näin nopeasti?! Maailman paras pieni harmaanorppa Unna täytti tänään 9 vuotta. Ihan hurjaa jotenkin, mihin nää vuodet pakenee…

IMG_1697

Tänään oli muutenkin kiva päivä, kun kävin katsomassa Ojangossa maajoukkuekarsintoja. Tuli niiiiiin kamala hinku treenaamaan ja kisaamaan taas, en malta odottaa. Mekin halutaan karsintoihin!

Karsintojen jälkeen pennuillakin oli uusia ihmisiä taas purtavana, kun mun treenikavereita tuli katsomaan pentuja vielä ennen kuin ne lähtevät. :)

6-viikkoiset ulkoilemassa

Rahtasin tänään penskat pihalle kahdessa erässä, tytöt ja pojat pääsivät ulkoilemaan omilla vuoroillaan. Nyt on ollut inhottavan kovia pakkasia, niin ei olla kauheasti pystytty käymään ulkona. Tässä osa kuvista, kaikki kuvat löytyvät Myytin pentugalleriasta.

IMG_9222

Luoti, jota tullaan kutsumaan jatkossa omassa kodissaan Vuokoksi

IMG_9441

Loru

IMG_9269

Lempparityttöni Missi, jonka kutsumanimeksi tulee Draama

IMG_9300

Luoti ja taustalla Niitti, jota tullaan kutsumaan Karmaksi

IMG_9362

Loru-äijä

IMG_9385

Suloinen ja iloinen Haiku, joka menee ystävälleni Anna-Leenalle

IMG_9409

Nuuska, josta tulee varmaan hyvin paljon isänsä värinen

IMG_9423

Loru ja Nuuska neuvottelevat

 

 

”Sitten talvella…

…teen opinnäytetyötä ja hoidan pentuja”. Oon tehnyt ihan hirveästi kaikkea muuta kuin opinnäytetyötä. Nytkin tekisi mieli kontata tuolla lattialla hirviölauman kanssa, sen sijaan että istun koneella ja tuijotan ahdistavan näköistä tutkimusmenetelmäkirjallisuuden pinoa. Kaikki muu tuntuu hyvin paljon kiinnostavammalta.

Pennut vs. opinnäytetyö 1-0
”Lähdetäänkö lenkille?” vs. opinnäytetyö 1-0
”Voiko pentuja tulla katsomaan?” vs. opinnäytetyö 1-0
”Lähdetäänkö leffaan, kahville, mitä muuta hyvänsä” vs. opinnäytetyö 1-0
Facebook vs. opinnäytetyö 1-0
Netissä koirasivujen selailu vs. opinnäytetyö 1-0
Siivoaminen vs. opinnäytetyö 1-0
Kaket vs. opinnäytetyö 1-0 (kuvitelkaa, kaketkin voittaa opparin!)

Jos valvira joskus käräyttää valesairaanhoitajan Helsingissä, niin tiedätte mistä on kyse. Aion syyttää kuutta bordercolliepentua.

 

Unnan voinnista

Nyt on reilu viikko takana Unnan borreliadiagnoosista, eli antibioottikin on mennyt yli viikon ajan. En tiedä kuvittelenko vain, mutta minusta Unna on muuttunut pirteämmäksi; vähän kuin sellainen sumuverho olisi hälvennyt sen ympäriltä. Se ei ole kävellyt lenkeillä ollenkaan takanani, mitä se on satunnaisesti tehnyt aiemmin, vaan on edennyt normaalia enemmän vauhdikkaasti laukaten. Saa nähdä miten vointi tästä etenee, toivottavasti positiivisissa merkeissä edelleen!

tammi27 072