Vähänkö hienoa?!

Unna on terve!! Polvessa ei siis olekaan mitään eturistarin nirhautumaa olemassakaan. Käytiin Jan Räihän tarkassa syynissä ja läpivalaisussa keskiviikkona, ja Unnalta löytyikin psoas-lihaksen revähtymä/kipuilu. Sillä on ollut vuonna 2009 sama homma, ja nyt siis oli todennäköisesti liukastunut kotona ja reväyttänyt vasemman puolen psoasin sieltä ”häntäpäästä”. Rimadylia ja kevyttä liikuntaa oli Räihän suositus. Hierominen ei tuohon auta, tai siis sitä ei voi hieroa, mutta täytyy varmaan kutsua kuitenkin meidän oma taitava Anni kylään kun Unnalla on varmasti paikat vähän jumissa siitä ontumisesta. Ette usko kuinka huojentunut mä olen, kun ei olekaan mitään vakavampaa vaivaa. Oli myös mukava nähdä kuvista, että Unnalla on edelleen selkä ja lonkat ihan priimaa.

1,5-vuotias Unna jossain Hetan ja Pallaksen välimaastossa

Marraskuussa

Syksy on mennyt hurjaa kyytiä, ja ekoista pikkupakkasistakin saatiin jo iloita. Mun puolesta saisi jo pakastua, inhottaa kun koko ajan on vain märkää ja kuraista. Lumi valaisisikin kivasti, kun tää pimeys on jotenkin niin ankeaa. Harmaata ja sateista. :/

Me ollaan lähinnä nyt vain lenkkeilty, Nyytin kanssa olen treenaillut muutaman kerran viikossa. Unnan kanssa olen tehnyt voinnin mukaan rauhallisia pikkukävelyitä, Nyytin kanssa ollaan sitten tehty päivän pitkät lenkit.  Unnalla on nyt Räihälle aika marraskuun loppupuolella, katsotaan mikä on polven tilanne. Unna vaikuttaa onneksi edelleen kivuttomalta ja käveleekin mielellään. Ontuminen ei ole enää niin voimakasta kuin silloin kun se alkoi.

Viime lauantaina oltiin Nyden kanssa Valmennusrenkaan porukalla Lempäälässä treenaamassa. Tein koko EVL:n ruutua lukuunottamatta kokeenomaisesti läpi, ja kokonaisuus tuntui ihan ok:lta.


Mulla oli tänään harvinaisen raskas päivä, joten oli jotenkin huojentavaa iltapäivällä kotiin tultua lähteä kameran ja Unnan ja Nyytin kanssa ulkoilemaan ja käydä meren äärellä korkealla kalliolla fiilistelemässä. Sääkin sattui olemaan poikkeuksellisen kiva. Välillä kun joutuu kohtaamaan ja käsittelemään isoja asioita, on ihanaa vapaalla keskittyä nauttimaan pienistä asioista ja olla ihan vain tässä hetkessä.

Huomenna onkin edessä mielenkiintoinen päivä, kun Nyytillä on tiineysultra. Saa nähdä onko sillä toukkia kyydissä.

Kohti pentulaatikkoa vai maajoukkuekarsintoja?