Kävin viime viikonloppuna tarkastuttamassa molempien koirien silmät, terveitä olivat. Olen lähiaikoina hieman epäillyt onko Unnalla näössä jotain heikkenemistä, kun se on hidastellut välillä pimeässä rappukäytävässä. Eläinlääkäri löysikin silmistä vanhuuden samentumaa, joka aiheuttaa juuri hämäränäön heikkenemistä. Perinnöllisiä sairauksia ei siis ollut onneksi kummallakaan. Tämä on erityisen mukavaa sen vuoksi, kun olemme Unnan Myrtti-tyttären omistajan Tiinan kanssa hieman kaavailleet jos Myrtti tekisi vielä yhdet pennut minun nimiini. Nyytin kohdalla tämä oli ilouutinen sen vuoksi, kun sille on tulossa nyt syksyllä pennut kasvattajalleen Myytin kenneliin.

Olen saanut myös syksyn ”treenikauden” mukavasti käyntiin, ja ollaan käyty nyt päivittäin treenaamassa tokoa. Ajoin Nyytin kanssa myös Jessica-kasvattajan opastuksella ekan jälkemme, kun haaveilen vähän jos joskus pääsisi kokeilemaan kisaamista PK-puolellakin. Syyskuun lopulla meillä on edessä vielä näyttelyreissu, kun ilmoitin Nyytin 22.9. Turun näyttelyyn. Jospa nyt tärppäisi, ja saataisiin se H sieltä tokovalioarvoa varten. Mun huumorintaju ei välttämättä riitä kolmanteen näyttelykäyntiin Nyytin kanssa, joten täytyy toivoa että tuomarin kauneuskäsitys on hieman väljä.

Meidät tavoitti viikko sitten suru-uutinen Nyytin Piski-isän tapaturmaisesta kuolemasta. Todella surullista, Piski oli vasta 5-vuotias. Ikinä ei tiedä mikä päivä on se viimeinen. :’ (