Toissapäivänä käytiin Elinan kanssa vähän extempore kokeilemassa lampaiden paimentamista. Mä en tajua hommasta yhtään mitään, mutta Nyyti oli kuulemma hyvä. :)

Lopuksi päätin vielä ottaa Unnankin kokeilemaan, Unna on päässyt joskus nuorempana tutustumaan lampaisiin, ja silloin se kävi aivan älyttömillä kierroksilla – se olis todennäköisesti lennättänyt ne lampaat taivaan tuuliin. Nyt Unna otettiin alussa ruotuun kepin kanssa, ja kaahottamisen sijaan se rupesi oikeasti paimentamaan! Se fiilis oli aivan käsittämätön, en olisi uskonut että Unna toimii lampaiden kanssa noin. Se haki tasapainopistettä kun menin siksakkia niiden lampaiden kanssa, ja kiersi laumaa tosi nätisti. Se ei myöskään haukkunut ollenkaan, vaan keskittyi hommaan ja ravasi/laukkasi kokoajan tasaista vauhtia. Unnalla oli myös kanttia mennä lampaiden ja aidan välistä, kun lampaat jäi jumittamaan aidan viereen. Kouluttaja oli myös tosi yllättynyt, ei ollut kuulemma nähnyt ikinä tuollaista lappalaiskoiraa. Tuosta saa kyllä Unnalle hauskan ”eläkeläislajin”, se oli ihan fiiliksissä ja olisi varmaan jatkanut hommaa koko iltapäivän. Käsittämätöntä, mä oon aina ajatellut että se tekisi lammashakkelusta, jos pääsisi niiden joukkoon vapaana. Ei näköjään tehnyt.