Mä onnistuin viime viikolla ryssimään taas meidän noudon luovutuksen. Tein saman viime talvena, kun otin projetiksi luovutuksen korjaamisen – näköjään virheistä ei opi, kun tein sen taas. Hyvä minä. Tällä hetkellä ainakin hyppynoudoissa Unna sylkäisee kapulan vauhdilla ennenkuin tulee sivulle.

Tässä parin viikon aikana ollaan treenailtu aika ahkerasti, tehty mm. hallilla harvinaisen huono seuraaminen (edistää pahasti!!), ja Lopella pitkästä aikaa liian vaikea ruutu, onnistunut tunnari (tää alkaa toimimaan, jesh) ja hiljaisia paikallamakuita. Lisäksi viime ke hallilla tehtiin ihan tosi hyvä luoksetulo, seisomisessa tosin pää kääntyy vielä taaksepäin, mutta se lienee aika helppo korjata – stopit oli siis suorastaan loistavat, ja vauhti hyvä.

Agitreenit alkoi taas pyörimään, tosin ollaan tehty minihypyillä kun musta tuntuu että Unnalla on takaosassa jotain jumeja – fyssarille siis seuraavaksi. Nydekin pääsi tekemään agihyppyjä rima maassa, lähinnä siivekkeiden kiertoja ja irtoamista yhdellä hypyllä. Mainio penska, se on kyllä niin innoissaan kaikesta. Nyytin kanssa ollaan tehty myös perusasentoa ja siinä olemista (keskittyy tosi hyvin), sekä vähän maahanmenoa. Lähinnä ollaan kuitenkin vain leikitty.

Nyyti sai myös ensimmäiset huonot kokemukset vieraista koirista, kun jonkun valopään malinoisit lähtivät jahtaamaan sitä tuolla ”meidän” suolla. Onneksi Nyyti tajusi pysähtyä hetken kuluttua kiven koloon piiloon, niin ei käynyt pahemmin. Ne malit ryysäsi ihan puskista yhtäkkiä meidän luokse, joten mulla ei ollut mitään saumaa ehtiä sinne väliin. :( Pitäis ihmisten vähän miettiä että kannattaako niitä koiria päästää viilettämään pitkin metsiä jos ne ei ole hanskassa.