Lopella

Eilen illalla käytiin Tepan ja Pian kanssa Lopella treenaamassa. Unna teki luoksetuloja, jotka oli ihan ok. Ei kierry enää seisomisessa niin paljon. Vähän seuraamista, muuten ok mutta edistää taas vähän. Sitten kakeja, jotka oli tosi hyvät! Ainoastaan s-m oli heikompi, kun sitä me ei olla oikeasti opeteltu kunnolla, kun olen keskittynyt vain seisomisen ylösnousuihin. Myös asennoissa pysymiset oli parempia, kun olen kotitreeneissä kiinnittänyt nyt niihin enemmän huomiota. Ainoa iso miinus on piippailu, joka tuntuu lisääntyvän koko ajan… Lopuksi Unna sai ruoan noudosta. Luovutusasento oli ihan karsea, edessä ja vinossa, mutta pääasia oli nyt että se kapula tuli kiltisti mulle asti, ja että U ei mälvää sitä. Yks asia kerrallaan kuntoon. :)

Nyyti pääsi leikkimään, ja tehtiin muutama perusasento, lelupalkka siinä pysymisestä. Luoksetulosta iltaruoka ja lopuksi otettiin vähän luoksepäästävyysharjoittelua = T ja P silitteli pitkin vedoin.

Nomen est omen

Mä varmaan vanhenen ennenaikaisesti, saan rytmihäiriöitä ja harmaita hiuksia tuon penskan kanssa.
Viikonloppuna se huvitteli isän ja äidin luona hyppäämällä n. 1,5 m korkealta kuistilta nurmikolle, juoksi portaat takaisin ylös, ja yritti samaa uudestaan! Se oli raivannut kuistin villiviinipusikkoon aukon josta mahtuu hyppäämään alas. Palkkioksi terveellisestä harrastuksesta pentu joutui sisälle.

Eilen mä säikähdin kunnolla, ja syystäkin, kun Nyyti otti ja putosi melkein 2 m matkan betonille. :( Se ei kyllä yhtään katso minne viilettää, ja tietty iltapimeässä ei välttämättä nähnyt koko portaikkoa, jonka olemassaolosta mäkään en ollut tietoinen. Onneksi ei käynyt pahemmin, hetken aikaa se aristeli vasenta takajalkaa, mutta onneksi rupesi pian varaamaan painoa sille, ja liikkui ihan puhtaasti.
Mä odotan jonkinlaisella kauhulla että mitä kaikkea tuo ehtii vielä tekemäänkään…

Vaikka rekkareissa sattuis lukemaan Siivekäs, niin noi lentoharjoittelut vois jättää mun puolesta väliin. Huoh.

Nouto :)

Nouto-ongelma tuntuu helpottaneen, olen tehnyt nyt iltaisin vähän rauhallista kapulan pitoa ja lattialta nostoja. Eilen hallilla Unna ja Nyyti joutuivat nököttämään kaksi tuntia häkissä, ja hyödynsin lähtiessä Unnan innon sitten kahdella nopealla tasamaanoudolla – ei ongelmaa. :) Tyypit oli myös alussa mukana kun rahtasin esteitä pois kentältä, ja huvittelivat juoksemalla putkea yhdessä.

Nydekin sai tehdä eilen vähän ”noutoa”, naksuttelin sille kapulan koskemista. Kapulan ollessa maassa se ei meinannut tajuta mitä haluan, joten siirsin kapulan polvieni väliin, ja heti pääsin naksauttelemaan koskemisista. Tehtiin myös vähän sivulletuloja- ja oloja, maahanmenoja, johon olen alkanut liittää käskyä. Nyyti tarjoaa tosi herkästi pään laittamista etutassujen väliin, joten täytyy miettiä että rupeaisko vahvistamaan sitä vai opettaa ryhdikkäämpi versio.

Illalla käytiin Katjan ja Karri- ja Luru-vesikoirien kanssa lenkillä. Nydestä oli vähän hurjaa kun Unna ja Luru leikkivät, mutta nopeasti sekin meni mukaan. Lähipäivinä ollaankin saatu mukavia kokemuksia vieraista koirista, kun Virpin 10-viikkoinen Sofi-wss  kävi myös meillä leikkimässä.

Agitreeneissä

Eilen oli hitusen haastavat agitreenit – lähinnä haastavinta oli kiemuraisen 21 esteen radan muistaminen, ja mä en saanut suunniteltua ohjaamisiani kunnolla, kun yritin painaa vaan niitä kiemuroita mieleeni. Täytyy jatkossa tehdä tuollaiset suosiolla vaikka kahdessa tai kolmessa osassa, kun ei ole Unnallekaan reilua että mä heilun pitkin rataa ihan pallo hukassa. Lopuksi tehtiin helppo pätkä, jonka lopussa oli päivän ruoka, joka käytiin Unnan kanssa yhdessä viemässä. Ninakin sanoi että Unna oli heti paljon vaikeammin ohjattavissa, kun sillä oli mielessä jokin muu kuin minä ja namit taskussa. Vasta kolmannella yrityksellä saatiin sitten tuo lähes suora kuuden hypyn pätkä onnistumaan… 

Nyde-Nyytiäinenkin pääsi tekemään aksaa! Suoraa putkea kolme toistoa, Nina piti kiinni ja mä olin lelun kanssa toisessa päässä: ekalla kerralla se oli sitä mieltä että tulis mieluummin ulkokautta, mutta sen jälkeen se ampui putkeen niin lujaa kuin pikkutikkujaloillaan pääsee.

Treenien jälkeen käytiin Paulan, Jamin ja Jekun kanssa käppäilemässä ja leikkimässä, Nyytillä ja Jekulla meni leikit tosi hyvin yksiin! Pikkutyyppien täytyy päästä pian uudestaankin riekkumaan. :)

Voihan nouto!

Mä onnistuin viime viikolla ryssimään taas meidän noudon luovutuksen. Tein saman viime talvena, kun otin projetiksi luovutuksen korjaamisen – näköjään virheistä ei opi, kun tein sen taas. Hyvä minä. Tällä hetkellä ainakin hyppynoudoissa Unna sylkäisee kapulan vauhdilla ennenkuin tulee sivulle.

Tässä parin viikon aikana ollaan treenailtu aika ahkerasti, tehty mm. hallilla harvinaisen huono seuraaminen (edistää pahasti!!), ja Lopella pitkästä aikaa liian vaikea ruutu, onnistunut tunnari (tää alkaa toimimaan, jesh) ja hiljaisia paikallamakuita. Lisäksi viime ke hallilla tehtiin ihan tosi hyvä luoksetulo, seisomisessa tosin pää kääntyy vielä taaksepäin, mutta se lienee aika helppo korjata – stopit oli siis suorastaan loistavat, ja vauhti hyvä.

Agitreenit alkoi taas pyörimään, tosin ollaan tehty minihypyillä kun musta tuntuu että Unnalla on takaosassa jotain jumeja – fyssarille siis seuraavaksi. Nydekin pääsi tekemään agihyppyjä rima maassa, lähinnä siivekkeiden kiertoja ja irtoamista yhdellä hypyllä. Mainio penska, se on kyllä niin innoissaan kaikesta. Nyytin kanssa ollaan tehty myös perusasentoa ja siinä olemista (keskittyy tosi hyvin), sekä vähän maahanmenoa. Lähinnä ollaan kuitenkin vain leikitty.

Nyyti sai myös ensimmäiset huonot kokemukset vieraista koirista, kun jonkun valopään malinoisit lähtivät jahtaamaan sitä tuolla ”meidän” suolla. Onneksi Nyyti tajusi pysähtyä hetken kuluttua kiven koloon piiloon, niin ei käynyt pahemmin. Ne malit ryysäsi ihan puskista yhtäkkiä meidän luokse, joten mulla ei ollut mitään saumaa ehtiä sinne väliin. :( Pitäis ihmisten vähän miettiä että kannattaako niitä koiria päästää viilettämään pitkin metsiä jos ne ei ole hanskassa.

Unna kolmosiin!

Unnan kanssa agiliidettiin eilen Hyvinkäällä JAU:n kisoissa kolmosiin tuloksella -10,88, sij. 3/29.

Tuomarina oli Risse Koponen. Rata oli aika kinkkinen, siellä oli PÖYTÄ, sekä neljä mutkaputkea rinnakkain, joista sai aina putken ollessa suoritusvuorossa valita minkä tahansa. Oli yllättävän vaikea tutustua rataan, kun joutui itse suunnittelemaan että mitä putkea käyttää missäkin kohdassa.
Unna oli reipas oma itsensä, ja mäkin maltoin vähän himmailla kontakteilla. Pöydältä se olisi jatkanut matkaa suoraan yli, mutta onneksi ehdin käskyttää sen ajoissa pysähtymään.

Nyt on tämän vuoden tavoite agilityn saralla täynnä, tokossa ei varmaan enää tänä vuonna kisata, kun haluan saada sen tunnarin varmaksi.