Tänään…

…me tehtiin kaksi onnistunutta tunnaria!
Käytiin päivällä vankilan kentällä tekemässä lyhkäiset treenit (oli tosi kuuma!). Laitoin Unnan paikallamakuuseen kentän rakentamisen ajaksi, ei ääntelyä.

 

Ekaksi ruutua merkin kautta, olin parin metrin päässä merkistä lähetyksissä. Tein kaksi ruutua merkin molemmin puolin normimatkoilla, ja lähettelin vuoron perään molempiin. Palkka valmiina ruuduissa. Kivasti meni, vasen puoli selkeästi vähän vaikeampi -> lähti sinne hitusen epävarmana. Itse merkkiä täytyy vahvistaa, kun ei olla sitä aikoihin tehty. Lyhyt matkakin varmasti söi vauhtia, mutta itse merkille kääntyminen on vähän hidas.

Sit tehtiin vähän leikkikakeja, ja nää on ollut nyt lähiaikoina yllättävän kivoja. Namipalkka heittämällä taakse oli mulle pitkään nou-nou, mutta sillä olen saanut nyt kakeihin paljon rennompaa meininkiä, ja levottomuudet ja piippaamiset vaihdoissa on vähentynyt. Se takapalkka (= ihana maaginen ruokakuppi!) luo varmaan turhaa jännitettä, joka aiheuttaa tota levottomuutta.

Sitten ne tunnarit – laitoin kaksi settiä valmiiksi Unnan ollessa paikallamakuussa. Oman laitoin molempiin vasta ennen lähetystä. Nyt Unna eteni kapuloille mukavan keskittyneesti ja rauhallisesti, en ottanut mitään ”oikeaa” lähetystä perusasentoineen. Ekassa löysi oman kolmantena, ja tokassa meni kerran kaikki läpi, ennenkuin palasi omalle. Hienosti nuuski, eikä muljaillut vääriä ollenkaan. Jee!
Tässä on nyt kyllä joku iso epävarmuusjuttu, joka liittyy varmaan noihin kiihdyttäviin tilanteisiin. Tänään oli tosi rauhallinen tuttu ympäristö, eikä muita kentällä. Silti musta tuntuu että Unna valinnan tehtyään muhun päin kääntyessään näyttää aina vähän epävarmalta, vaikka sillä olisi oikea kapula suussa. Rentoutuu ja ilostuu vasta sitten kun alan kehumaan. Ehkä se ”pelkää” niitä epäonnistumisia, kun niitä on tullut sen verran paljon ja on jäänyt palkat saamatta. Myös mun tuskailu tuon liikkeen kanssa heijastaa varmasti myös Unnaan.

Tää viikonloppu vietettiin kahdestaan Unnan kanssa rauhassa Riihimäellä. Eilen käytiin Räyskälässä patikoimassa neljä tuntia ilvesreittiä Melkuttimien harjualueella. Ihan mielettömän hieno paikka; harjuja, kangasmetsää ja kirkasvetisiä järviä ja lampia. Tonne on pakko päästä pian uudestaan, suosittelen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s