Unnan haavat ovat parantuneet hyvin, joten päästiin taas kentällekin asti. Sunnuntaina tehtiin tosin kotipihallakin juttuja, huomionarvoista oli viisi onnistunutta tunnaria! Luoksetulossa seisomisesta on tullut hyvä, mutta Unna on aika taitava näköjään myös kääntymään ympäri – missä se putoava lihapulla…

Eilen käytiin Lopella Tepan ja Pian kanssa ja löydettiin erinomainen treenikenttä meidän erinomaiselle porukalle. :) Olin tehnyt oikein paperille suunnitelmat että mitä tehdään, mutta kun taivaalta tuli vettä niin suunnitelmat piti vetää uusiksi. En halunnut ruveta hinkkaamaan meille vaikeita ongelmajuttuja vesisateessa, kun rouva Taivaannastaa saattaa ällöttää sade…

Unna teki kaksi ruutua, eka tyhjä ja tokaan Tepa vei kupin valmiiksi. Ekassa toistossa seilasi takarajan yli, mutta hyöri uuden käskyn jälkeen ruudun sisälle. Molemmissa oli hitusen kaartava menomatka, syytä en keksinyt ja tuo on tosi satunnaista.

Sit tehtiin seuraamista, johon T käskytti hyvät häiriöt parin metrin päässä. Hyvin meni, olin tyytyväinen tähän.

Luoksetuloja, T palkkasi stopista, meni kivasti eikä kääntynyt ympäri.

Metallinouto merkkejä päin, heiton jälkeen piippaamista ja odottelin vähän että hiljenee. Teki ihan pientä siksakia merkkejä kohti, mutta eteni kuitenkin kapulalle ilman erillisiä käskyjä. Tässä oli myös hyvä vauhti.

Sit se tunnari… Taas tosi levotonta ja epävarmaa häsläämistä. Ekalla nosti jo oman, mutta vaihtoi sen sitten väärään. Kokeiltiin vielä toinen toisto, ja sama homma, mutta toi suoraan väärän. Lopuksi tehtiin heinikossa yksi, jossa oma oli kauempana.
– Remmissä rauhallisesti vieminen ei auta, näytti paineistavan vaan
– Pakko palata vaan taas taaksepäin
Musta tuntuu että iso syy tuohon on viretila, Unnalla oli taas liikaa kierroksia, ja se ei pysty keskittymään. Tää selittäisi sen miksi kotipihalla (=rauhallista) yleensä aina onnistuu, mutta muualla yleensä ei. 

Tänään käytiin koiraurheilukeskuksella. Unna on lähiaikoina ruvennut piippailemaan ja jopa intohaukahtelemaan tokoillessa, joten mua vähän mietitytti mitä se tekee tuolla hallilla – se kun on meidän agihalli ja siellä saa huutaa. Onneksi pelko ei ollut aiheellinen. :) (Paitsi paikallamakuu, mutta sitä ei lasketa, kun se on menetetty tapaus tuon piippaamisen suhteen! ;)

Tehtiin seuraamista, Jenna huuteli käskyjä vieressä ja oli sen verran taitava siinä että putken kohdalla käsky ”putkeen” herpaannutti kontaktin. :D

Sitten hyppynoutoa. Oli ihan superhyviä! Luovutukset tosin kusee vieläkin, mutta se on sitten ihan oma murheensa. Kaksi suoraa, ja vinot vasemmalle ja oikealle. Vinoissa vein kapulan itse, ja Unna koukkasi palautuksissa tosi hienosti hypyn kautta. Lopuksi vielä yksi suora. Tää voisi olla hyvä tapa vahvistaa noutointoa, kun pääsee matkalla hyppäämäänkin. Unna tuntui olevan tosi mielissään kun pääsi tekemään hyppynoutoja. :)

Sit tein luoksetulot stopilla (heitin itse palkan) ja ilman. Noi stopit on parantunut tositosi paljon niillä Riitan vinkeillä. Oon niin tyytyväinen.

Vähän kakeja namiheittelyillä höpsötellen, ja yllätys – maasta seisomiset oli kaikki (3? 4?) tosi hyviä!

Lopuksi vielä paikallamakuu Madden ja Rambon kanssa. Rambon lähdöt ja palautukset, sekä lattialla vierivä talouspaperirulla oli hyvää häikkää. Ekan minuutin Unna oli hiljaa, mutta sit alkoi taas kuulua piippailuja. Se myös läähätti ja oli vähän levottoman oloinen, mutta piippaaminen ei onneksi ollut niin jatkuvaa kun välillä lähiaikoina on ollut.

Yksi juttu mikä lähiaikoina on myös parantunut (kun olen tajunnut sitä vahvistaa!) on pelkkä odottaminen sivulla kontaktissa.