Lähipäivinä ollaan vietetty normaaliakin enemmän aikaa metsässä, kun iski kantarellihimo. Niitä on löytynytkin tosi mukavasti, samoin kuin mustikoita ja vadelmia. Mä olen myös ollut kunnon kodinhengetär, kun leivoin elämäni ensimmäiset mustikkapiirakat.

Unna on käyttänyt metsässä aikaansa tasan yhteen juttuun: syömiseen. Sunnuntainakin oltiin 2,5 tuntia sienessä, ja koko sen ajan U mussutti mustikoita. Myös vatut ja variksenmarjat kelpaa. Huvittava otus.

Eilen käytiin Peltsin nurmikentällä treenailemassa. Keskityttiin lähinnä ruudun oikean kohdan tarkennuksiin, Unna tarjoaa kivasti oikeaa kohtaa jos olen itse passiivinen. Kakeja tehtiin kans, ja ne tuntuu vaan taantuvan koko ajan. Mä en tykkää koko liikkeestä kamalasti, joten pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni, tehdä asennemuutos ja treenata niitä päivittäin pikku pätkissä.
Tasamaanouto puisella oli ihan superhyvä, ja luovutus siisti – ei muljaillut yhtään. Metskussa meinasi taas tehdä sen, että vilkaisi kapulaa ja lähti menemään ohi, mutta korjasi itse ennenkuin ehdin sanoa mitään.

Ja täytyy kehuskella että mulla on tosi näppärä avomies: se rakensi meille viisi agilityhyppyä! Ihan loistavaa, nyt pystyy pihallakin tehdä jotain tekniikkaharjoituksia.
Tiistain agitkin meni tosi kivasti, Unnalla oli vauhtia ja tosi hyvä asenne. Mun itteni täytyisi kunnolla keskittyä siihen ohjaamiseen, ja miettiä mitä mä teen, kun tuntuu että suhtaudun vähän puoliteholla koko hommaan. Viikon päästä päästäänkin pitkästä aikaa kisaamaan, kun ilmoitin Unnan Janakkalaan kahteen starttiin. :)