Tänään iltanappulat ansaittiin kotipihalla.
Ekaksi istumisia, ok ja heti palkka heittämällä taakse. Kahdesti tarjosi maahanmenoja.
Seuraamista, joka oli tositosi hyvä! Unna on alkanut hiffaamaan taaempaa paikkaa, joka vaikuttaa heti perusasentoihinkin. Tein melko hitaaseen tahtiin vaan suoraan seuraamista, ja heti kun U tarjosi taaempaa kohtaa, niin palkka housun sauman kohdalta. Tää alkaa olla jo paljon parempi. Lisäplussat tosi hyvästä vireestä, Unna oli niin mukana! Kivaa, molemmilla hyvä mieli.
Keppirevittelyjen jälkeen ruutu, johon olin vienyt etukäteen palkan alustalle. Vauhti hyvä, tosin hakeutuu ruutuun nyt ehkä vähän vasemman etumerkin läheltä. Loppuosaa en ottanut ollenkaan.
Lisäksi Unna ansaitsee superkokoisen papukaijamerkin: olin tehnyt ruudun n. 2 metrin päähän pihapusikosta, josta Unnan ruutuun juostessa pölähti iso fasaaniuros liikkeelle. Ja Unna vaan jää ruutuun seisomaan! Mä en ois uskonut että mun pieni metsästäjäsankarini valitsee ruudun elukkajahdin sijaan. Hurjaa.
Ruutua vielä muutama toisto, jäi taas herkästi hillumaan vasemman etumerkin lähelle. Paikkaa täytyy siis vahvistella. Eilen kisoissakin U meni hyvin syvälle ruutuun, mutta vasempaan reunaan… Banskut on onneksi hävinnyt.
Kakeja. Seiso-istu ei hyvä. Näissä mun pitäis nyt päättää mitä mä haluan ja miten ja millä aikataululla, kun tulee tehtyä vaan vailla mitään pointtia.
Metsku ei myöskään hyvä. Viime talven kapulaällöilyt on selkeästi palaamassa, ja mä en oikein tiedä miksi. Kyllä se noutaa, mutta ei yhtään keskity liikkeeseen, ja olevinaan hävittää kapulan kun lähtee noutamaan. Nytkin veteli rundia pihalla kapulaa ”etsien” ihan kuin se haluaisi viivyttää sitä hetkeä että kapula pitää ottaa suuhun. Kolmas toisto (tässäkin oli jo kaksi liikaa!) oli sen verran parempi että Unna sai siitä iltanappulansa.
Näitä noutojuttuja pitää nyt miettiä, en yhtään tiedä mikä aiheuttaa näitä satunnaisia ”noudan vain koska on pakko”-juttuja. Kun pitäis saada nyt siitä tosi kiva juttu, mitä se aina sitten välillä taas onkin! Mä en tiedä voisko se olla toi palautustilanne, jos mä painostan sitä jotenkin… Mutta sitten taas oon lähiaikoina palkannut melko usein suoraan lennosta palautuksissa. Voiskohan se sitten aiheuttaa, kun se liike ei olekaan enää ns. tuttu ja turvallinen… Kun välillä niissä vauhdista palkkaamisissa Unnalle tulee sellainen ilme, kuin se ei tietäisi että saako sen kapulan oikeasti sylkäistä suusta vauhdissa, kun lihapulla lentää vapautuksen jälkeen. Äh, vaikeeta. Metskukapula on nyt kuitenkin viikon ajan aamuruoan menussa mukana, jos siitä sit tulis vähän ”arvokkaampi.”