Mä kirjoitin viime viikolla pitkät pätkät meidän lähiaikojen tokotreeneistä, ja onnistuin esikatseluvaiheessa hävittämään koko tekstin. Se sapetti sen verran pitkään, että ei huvittanut päivitellä tänne hetkeen enää mitään…

Lähiviikkoina ollaan treenailtu melko ahkerasti, joitain vanhoja ongelmia olen saanut vähän korjailtua, ja niiden tilalle on sitten tietysti ilmestynyt uusia. Onkohan tää koulutusmokien ja ihme ongelmien määrä aina vakio, kun tuntuu että aina tulee jotain uutta. Joku just kysyi multa kun tilitin ruutuongelmaa, että meneekö Unna ruutuun suoraan. Ja mä pääsin vastaamaan että joo, aina. Arvatkaa vaan mikä on meidän uusin ongelma ruudussa… hienoja banskuja. ”Jee.”

Lisäksi musta tuntuu että nää pienet koejänskätykset näkyy vähän Unnan vireessä. Tuntuu että ollaan vähän puoliteholla hommassa mukana, kun mä olen varmaan normaalia jäykempi ja ahdistun virheistä, joka sitten tietty heijastuu Unnaan. Ei kiva. Täytyisi varmaan päästä johonkin möllikisoihinkin hupsuttelemaan, vois tehdä ihan hyvää.

Agility on alkanut sujumaan kivasti, Unna on selkeästi IHAN erilainen kuin viime talvena. Käytiin myös Janakkalassa kuun alussa kisaamassa yksi startti. Ihan kiva rata, ja helpohkokin, mutta onnistuin sitten ottamaan tokaksi ja kolmanneksi vikoilta hypyiltä kiellot. Mun ohjaussuunnitelma niin sanotusti kusi, ja olin puomin väärällä puolella, mistä en saanutkaan Unnaa työnnettyä hypyille. Kaarteita meni kans pitkäksi, ja olin aikas myöhässä. Mutta oli kiva päästä pitkästä aikaa kisaamaan, ja Unnakin oli innoissaan.