Silmätarkit ja treenit

Illalla käytiin Paulan ja Jamin kanssa vankilan kentällä tokottelemassa. Ekana paikallamakuu muistaakseni kahdesti. Eka setti oli hiljainen, sen jälkeen kaikissa lopuissa paikallamakuissa piipittelyä.

Lisäksi tehtiin suora luoksetulo (hyvä, reipas laukka muttei tullut täysillä), pari istumista ja tasamaanouto Jamin kapulalla. Noudosta mä olen tyytyväinen, tein sen häiriömerkkejä päin ja Unna vain vilkaisi niitä kapulalle juostessa! Jes. Muutenkin itse nouto oli tosi reipas, ja vapautin vauhdista palautuksessa.

Sitten Paulan avustuksella tunnaria. Oma oli kaikissa toistoissa väärien lähistöllä puskassa. Aika roiskimista, ja kahdesti Unna siirteli vieraitakin, mutta vaihtoi taas itsenäisesti omaan. Paulakin sanoi ettei Unnalla tunnu olevan nenä ihan kunnolla käytössä. Tätä pitäis nyt tehdä paljon, ja pistää varmaan sitä omaa vielä enemmän piiloon.

Lopuksi tehtiin vielä paikallamakuita puskapiilolla ja autoilla. Joka toistossa piippailua, ja vika kerta oli muutenkin tosi levoton. Pitäis jaksaa ruveta taas tekemään niitä maratooneja.

Tänään käytiin myös Pärnäsellä silmätarkissa: Unnalla terveet silmät ja Dollallakin kaikki muuten ok, mutta distichiasis saatiin nyt virallisesti todettua.

Tunnaria…

…ollaan nyt muistuteltu mieliin muutamana päivänä Riitan ohjeiden mukaan. Alkuun olen piilotellut omaa yksinään pusikkoon, ja pikkuhiljaa siirtänyt lähemmäksi kapulakasaa. Kertaakaan ei ole tullut väärää kapulaa mulle asti, kerran tosin yksi väärän nosto, jonka Unna tosin ratkaisi heti itse ja vaihtoi kapulan oikeaan. Joten positiivisella puolella ollaan taas, ja nenä tuntuisi olevan ”auki”. Täytyy nyt maltilla jatkaa vaan näitä ”vauvaharjoituksia”, eli aina alussa vaan oman etsimistä pusikoista.

Käytiin tänään taas vankilan kentällä: vähän ruutua merkin kautta ja suoraan (palkka ruudussa), luoksetuloa stopeilla (takapalkka valmiina), istuminen ja tasamaanouto. Tarkoituksena oli ottaa myös kaket, mutta Unnalla meni pasmat aivan sekaisin kun sen arkkivihollinen sattui kävelemään ohi. Siinä vaiheessa kun huomasin että Unna tärisee mun sivulla, tajusin että on syytä pitää breikki. (Unna ei siis normaalisti reagoi noin mihinkään, mutta sillä ja naapurin koiralla ei synkkaa – sillä seurauksella että ne molemmat oikeasti pelkäävät toisiaan…)

Dollakin pääsi puuhastelemaan, ja oli ihan superinnoissaan. Se on tosi hauskan näköinen, kun se pomppii tasajalkaa ja kiepsahtelee innosta. Huvittava tyyppi. Doltsi teki seuraamista (oikein nättiä!), luoksetulon, ruutua ja vähän i-m kakeja. Lisäksi se kanniskeli tosi pollean näköisenä noutokapulaa laipasta, mutta heti jos mä meinasin tehdä siitä ”jutun josta saa palkkaa”, ei kapula kiinnostanut enää ollenkaan. Dolla sai myös eilen tehdä ”tunnaria”, ja hienosti se löysi omia pusikosta – sillehän ei ole opetettu noutoa ollenkaan, joten sillä on pikkasen ronski tapa ottaa kapula suuhun -rusahtelu vaan kuuluu. :D

Ja taas yksi ”kiva” labradori ryysäs kentälle ilman omistajaa mailla halmeilla… suoraan Dollan luokse joka oli just juoksemassa ruutuun, ja kävi se vielä härkkimässä Unnaakin joka oli aidassa kiinni. Nää tällaiset keskeytykset on kaikkea muuta kuin kivoja, varsinkin kun Unnaa ahdistaa häiriökoirat muutenkin. Huoh. Ja ei ollut eka kerta kun tuo hulivili tulee kesken kaiken kentälle pyyhältämään.

Agiliitelemässä Ojangossa

Tänään käytiin Unnan kanssa juoksemassa yksi startti HSKH:n kisoissa Ojangossa. Meidän pistesaldot on näköjään noususuhdanteessa, kun nyt ehdittiin haalia 15 virhepistettä, ja kaikki kepeiltä! Keppikulma oli tosi vaikea, joten jo kepeille lähetyksessä saatiin eka kielto, jonka jälkeen tulikin itse pujottelussa virheitä – saatiin vasta kolmannella yrityksellä kepeiltä puhdas suoritus aikaiseksi. En tiedä olisko toissapäivän epäonnistuneet keppitreenit voineet vähän vaikuttaa, kun Unna yleensä pujottelee aika säntillisesti ihan loppuun asti.

Muuten rata meni ihan superisti, Unnalla oli tosi hyvin vauhtia! Olin niiiin tyytyväinen, ja kaikki muut killerikohdat meni hienosti. Saatiin jopa yksi hienosti onnistunut takaaleikkaus tehtyä. :D Loppusuoralla Unna irtosi tosi hyvin, tällaisia ei olla nähty aikoihin. Jäi tosi hyvä mieli, ja nyt on pakko varmaan katsella vähän kisakalenteria eteenpäin.

Tokoiltu ollaan melko ahkerasti myös lähipäivinä. Tiistaina käytiin Paulan ja Jamin kanssa ottamassa paikallamakuita vankilan kentällä, ja ekat makuut meni ilman piippaamista! Tokassa Unna oli levoton, ja piippaili sekä käänteli kylkeään. Tehtiin myös pari tavisnoutoakin, nurtsi ällötti Unnaa vähän ja toi ravilla takaisin.

Eilen kävin Siilitiellä hakemassa häiriötä, ja sitä myös saatiin (ehh, mukavan ”eloisa” paikka valittiin, kun teinit oli puistossa nauttimassa kevätillasta…) Tunnarikapulan etsimistä, ihan ok. Luoksetulon seisominen, jota varten olin etukäteen vienyt puskaan namikupin. Pysähtyminen oli hyvä, ja avitin Unnan palkkakupille. Näitä vois jatkaa, niin jos saisi stopeista varmemmat ilman näkyvää kuppia. Pari tavisnoutoa ja pitkähkö seuraaminen, josta vapautus syömään autolle.

Tänään käytiin Annan ja Sunnyn kanssa Käpylän urheilupuistossa. Kaksi ruutua, molemmat hyvät! Tokassa palkka valmiina. Muutamat istumiset, ok, palkka heittämällä heti stopista taakse.

Tehtiin myös tunnarikapulan piilottelua, jotka ei onnistuneet ollenkaan. Unna oli varmasti jo agikisojenkin takia väsynyt, ja muut hajut vei voiton kapulasta. Lisäksi tästä on varmaan (kuten muistakin noudoista…) tullut nyt ällö juttu. :( Nyt vaan motivaatiota itse kapulan etsimiseen, eikä pitäis ikinä yrittää vääntää väsyneen ja kylläisen koiran kanssa.

Dollakin pääsi tekemään, ja se oli oikein innoissaan. Pientä seuraamista, kakeja läheltä ja näyttöruutu. Näköjään se muistaa vielä ruudun, vaikkei olla pariin vuoteen sitä tehty ollenkaan. Nyt mulla on molemmat typyt täällä Riihimäellä, kun mennään maanantaina Janakkalaan silmätarkkiin.

Riitan opissa

Tänään käytiin päivällä Tending-Riitan opissa Paippisissa. Unna oli tosi kiinnostunut uudesta paikasta, ja kaikki merkit ja kassit vei hyvin paljon huomiota itse liikkeiltä alussa. Lisäksi U tuntui olevan jotenkin hämillään ja vähän hukassa, joka johtui varmaan just tuosta vieraasta paikasta. Riitta muistuttikin vieraiden kenttien tärkeydestä: mä olen jumiutunut samoihin paikkoihin treenailemaan. Joten nyt vaan täytyy kruisailla enemmän ympäriinsä, ja vaihdella paikkoja. Lisäksi täytyy tehdä kentälle paljon häiriötä, varsinkin noita merkkejä ja kasseja, leluja yms.

Aloitettiin tunnarilla, joka on näköjään nyt aivan hukassa! Unna ei enää edes nuuski. Tässä palataan nyt roimasti taaksepäin, ja ruvetaan taas piilottelemaan omaa. Myös muiden kekoamista täytyy kokeilla + se vieraan ihmisen haju kapuloihin!

Tehtiin kaket, jotka oli itseasiassa ihan ok meidän kakeiksi.

Ruutu, ekaa kertaa pienehköillä sinisillä merkeillä. Tääkin meni alussa ihan pipariksi, Unna eteni ruutua kohden, ja valitsi noutokapulakeon ja kassit mielenkiintonsa kohteeksi. Tehtiin sitten näyttöruutu, jonka jälkeen saatiin kaksi onnistunutta toistoa. Positiivista palautetta tuli vauhdista ja stopeista.

Seuraamispätkiä, jotka meni kivasti. Tää on nyt oikeasti parantunut paljon, ja Riitaltakin tuli kehuja hyvästä suorituksesta.

Tasamaanoutoja kaksi, ihan ok.

Luoksetuloa, ihan hyvät seisomiset. Uusia vinkkejä saatiin paljon: mm. kupin häivyttäminen ja apuohjaajan käyttö palkkaamisessa.

Muutenkin sain tosi paljon vinkkejä miten edetä, esim. meidän paikallamakuuogelman kanssa. Tässä on kyllä hetkeksi taas pohdittavaa ja sulateltavaa, ja treeni-into on entistä kovempi!

Tämän päivän treenit

Tänään iltanappulat ansaittiin kotipihalla.

Ekaksi istumisia, ok ja heti palkka heittämällä taakse. Kahdesti tarjosi maahanmenoja.

Seuraamista, joka oli tositosi hyvä! Unna on alkanut hiffaamaan taaempaa paikkaa, joka vaikuttaa heti perusasentoihinkin. Tein melko hitaaseen tahtiin vaan suoraan seuraamista, ja heti kun U tarjosi taaempaa kohtaa, niin palkka housun sauman kohdalta. Tää alkaa olla jo paljon parempi. Lisäplussat tosi hyvästä vireestä, Unna oli niin mukana! Kivaa, molemmilla hyvä mieli.

Keppirevittelyjen jälkeen ruutu, johon olin vienyt etukäteen palkan alustalle. Vauhti hyvä, tosin hakeutuu ruutuun nyt ehkä vähän vasemman etumerkin läheltä. Loppuosaa en ottanut ollenkaan.
Lisäksi Unna ansaitsee superkokoisen papukaijamerkin: olin tehnyt ruudun n. 2 metrin päähän pihapusikosta, josta Unnan ruutuun juostessa pölähti iso fasaaniuros liikkeelle. Ja Unna vaan jää ruutuun seisomaan! Mä en ois uskonut että mun pieni metsästäjäsankarini valitsee ruudun elukkajahdin sijaan. Hurjaa.

Ruutua vielä muutama toisto, jäi taas herkästi hillumaan vasemman etumerkin lähelle. Paikkaa täytyy siis vahvistella. Eilen kisoissakin U meni hyvin syvälle ruutuun, mutta vasempaan reunaan… Banskut on onneksi hävinnyt.

Kakeja. Seiso-istu ei hyvä. Näissä mun pitäis nyt päättää mitä mä haluan ja miten ja millä aikataululla, kun tulee tehtyä vaan vailla mitään pointtia.

Metsku ei myöskään hyvä. Viime talven kapulaällöilyt on selkeästi palaamassa, ja mä en oikein tiedä miksi. Kyllä se noutaa, mutta ei yhtään keskity liikkeeseen, ja olevinaan hävittää kapulan kun lähtee noutamaan. Nytkin veteli rundia pihalla kapulaa ”etsien” ihan kuin se haluaisi viivyttää sitä hetkeä että kapula pitää ottaa suuhun. Kolmas toisto (tässäkin oli jo kaksi liikaa!) oli sen verran parempi että Unna sai siitä iltanappulansa.

Näitä noutojuttuja pitää nyt miettiä, en yhtään tiedä mikä aiheuttaa näitä satunnaisia ”noudan vain koska on pakko”-juttuja. Kun pitäis saada nyt siitä tosi kiva juttu, mitä se aina sitten välillä taas onkin! Mä en tiedä voisko se olla toi palautustilanne, jos mä painostan sitä jotenkin… Mutta sitten taas oon lähiaikoina palkannut melko usein suoraan lennosta palautuksissa. Voiskohan se sitten aiheuttaa, kun se liike ei olekaan enää ns. tuttu ja turvallinen… Kun välillä niissä vauhdista palkkaamisissa Unnalle tulee sellainen ilme, kuin se ei tietäisi että saako sen kapulan oikeasti sylkäistä suusta vauhdissa, kun lihapulla lentää vapautuksen jälkeen. Äh, vaikeeta. Metskukapula on nyt kuitenkin viikon ajan aamuruoan menussa mukana, jos siitä sit tulis vähän ”arvokkaampi.”

Mäntsälän toko

Tänään tokoiltiin taas Laisin kehässä. Mä olin tosi pessimistisellä tuulella koko kokeen suhteen, mutta vaikka pisteillä ei juhlittu, niin lopputulos oli kuitenkin positiivinen. Unna oli reipas, ja teki muutamia lisäpiiperryksiä lukuunottamatta aika pitkälti kuten odottaa saattaa. Eniten iloa mulle tuotti onnistunut ruutu, se oli mielestäni oikeasti kiva suoritus – erityisesti irtoamisvauhti oli just se mikä pitääkin. Noudoissa oli vähän yäk-meininkiä, se yritti kovasti keksiä jotain muuta kivaa (merkit) molemmissa noudoissa. Liikkeiden suoritusjärjestys oli taas muutettu: hyppynouto, kaket, ruutu, seuraaminen, luoksetulo, metsku, istuminen, tunnari.

Tunnari oli ainoa nollille mennyt liike. Tähän pitäis nyt saada paljon toistoja, varmuutta ja MALTTIA. Unna ei taaskaan malttanut nuuskia kuin muutaman kapulan… Kyllä me kotona osataan. Ehh.

Tässä pisteet:

Paikallamakuu 10 (käsittämättömän löysä arvostelu, kun kuulin piippaamisen taas piiloonkin… )

Seuraaminen 9 (tuntui ihan kivalta, se täysteho tosin puuttui. Kanssakisaajilta tuli kovasti kehuja tästä liikkeestä, josta tuli oikein mukava mieli )

Istuminen 7 (taas superlöysä arvostelu, ei mennyt ekalla, eikä tokallakaan, jolloin mä päätin nollata liikkeen ja käännähdin Unnaa kohti ja ”istutin” sen käsimerkin avulla. En ois uskonut että siitä tulee pisteitä ollenkaan! Mä teen tässä nyt jotain koetilanteessa hyvin erilailla, kun tää on treeneissä ihan pomminvarma liike)

Luoksetulo 6 (ihan karsea, sipsutteli pitkät pätkät seisomisessa. Tää ei skulaa meillä nyt kisatilanteessa ollenkaan…)

Ruutu 9 (onnistuin valmisteluissa, ja Unna lukitsi ruudun hyvin. Tosi vauhdikas ruutuun meno, lähti hippulat vinkuen. Loppuosa ihan ok)

Hyppynouto 9 (taas hyvä vauhti, mutta teki kaarroksen kapulalle mentäessä – merkit kiinnosti…)

Metsku 6 (sinkosi kehän päätyyn luoksetulon merkille päin, josta paluumatkalla nappasi metskun mukaansa :friikki: )

Tunnari 0 (voihan murheenkryyni, ihan sama kuin viimeksi – Unnalla on kamala kiire olevinaan, ja se ei vaan malta nuuskia kaikkia kapuloita)

Kaket 7 (taas ekassa nousussa kahden askelen notkahdus eteenpäin, voi olla että valmistelut ei mene aina perille. Tää liike oli suoritusvuorossa tokana, ja kierroksia oli sen verran että Unna piippaili vaihtoja odotellessa)

Kokonaisvaikutus 8 (ohjaaja sai satikutia sähläämisestä, kun tunnarissa sooloilin sen verran että en malttanut odottaa liikkurin käskytystä… :voimislainen: )

Yhteensä 223 p. ja kolmostulos, 3. sija.

Kuulumisia

Mä kirjoitin viime viikolla pitkät pätkät meidän lähiaikojen tokotreeneistä, ja onnistuin esikatseluvaiheessa hävittämään koko tekstin. Se sapetti sen verran pitkään, että ei huvittanut päivitellä tänne hetkeen enää mitään…

Lähiviikkoina ollaan treenailtu melko ahkerasti, joitain vanhoja ongelmia olen saanut vähän korjailtua, ja niiden tilalle on sitten tietysti ilmestynyt uusia. Onkohan tää koulutusmokien ja ihme ongelmien määrä aina vakio, kun tuntuu että aina tulee jotain uutta. Joku just kysyi multa kun tilitin ruutuongelmaa, että meneekö Unna ruutuun suoraan. Ja mä pääsin vastaamaan että joo, aina. Arvatkaa vaan mikä on meidän uusin ongelma ruudussa… hienoja banskuja. ”Jee.”

Lisäksi musta tuntuu että nää pienet koejänskätykset näkyy vähän Unnan vireessä. Tuntuu että ollaan vähän puoliteholla hommassa mukana, kun mä olen varmaan normaalia jäykempi ja ahdistun virheistä, joka sitten tietty heijastuu Unnaan. Ei kiva. Täytyisi varmaan päästä johonkin möllikisoihinkin hupsuttelemaan, vois tehdä ihan hyvää.

Agility on alkanut sujumaan kivasti, Unna on selkeästi IHAN erilainen kuin viime talvena. Käytiin myös Janakkalassa kuun alussa kisaamassa yksi startti. Ihan kiva rata, ja helpohkokin, mutta onnistuin sitten ottamaan tokaksi ja kolmanneksi vikoilta hypyiltä kiellot. Mun ohjaussuunnitelma niin sanotusti kusi, ja olin puomin väärällä puolella, mistä en saanutkaan Unnaa työnnettyä hypyille. Kaarteita meni kans pitkäksi, ja olin aikas myöhässä. Mutta oli kiva päästä pitkästä aikaa kisaamaan, ja Unnakin oli innoissaan.