…että olen ollut onneton tämän blogin suhteen. Tekisi niin hyvää kirjata aina kaikki treenit ylös, mutta kun ei saa aikaiseksi. En lupaa parantaa tapojani tai ryhdistäytyä, koska niin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Joten olkoon tämän blogin kirous olla hyvin laiskasti päivittyvä.

Tämä talvi on mennyt ihan mielettömän nopeasti, ja havahduin tässä pari viikkoa sitten että se Unnan voivoi-koe lähestyy. Mä kun ajattelin olevani fiksu, ja ilmoitin sen niin hurjan ajoissa että ehtii sitten rauhassa viimeistellä liikkeitä. Heh. Paikallamakuuta en ehdi enää mitenkään saada rauhalliseksi, enkä kakeja valmiiksi asti, enkä luoksetuloakaan enkäenkäenkä… mutta näillä mennään.

Tammikuun alussa päästiin pitkän tauon jälkeen (lihasrevähdys, juoksu, kennelyskä…) agiliitämäänkin. Melkein kaksi kuukautta ehdittiin reenailla uudessa ryhmässä, kunnes Unna oli Liedon agipäivän jälkeen niin kipeä, ettei päässyt hyppäämään autoon. Ell-reissu ja hieronnat paljastivat taas lihasjumeja. Levosta huolimatta ne olivat pahentuneet hierontakertojen välillä, joten ensi maanantaina suunnataan Räihälle röntgeniin. Ainakin selkä ja kyynärät kuvataan uusiksi. Mä olen jo ruvennut jollain tasolla luopumaan ajatuksesta että me päästään vielä joskus agilitaamaan. Menee ilo koko harrastuksestakin, kun mä pelkään koko ajan koiran olevan kipeä.

Unnan penskat ovat olleet reippaita; Rafi ja Myrtti ovat pyörähdelleet näyttelykehässä ollen H-ienoja koiria, ja Myrtti kävi pohjoisessa niputtamassa poroja eli läpäisemässä poropaimennustestin! Nipakin menee kokeilemaan näytelmiä muutaman viikon päästä. :)

Minä itse odotan vaan kesää, nyt alkaa olla kamala ahdistus viimeisistä näyttökokeista ja opinnäytetyöstä. Ja olen onnistunut ajautumaan tekemään 7-päiväistä työviikkoa, kun on vikat työharjoittelut meneillään. Ja pitää se palkkatyökin hoitaa jotta on millä elää. Kesä tulejo!

Seuraava päivitys olis sitten x kuukauden päästä. :)