Läpivalaistu

Unna kävi tänään Räihän syynissä, ja mitään mullistavaa ja oireet selittävää ei oikein löydetty. Uusia kipeitä lihaksia tosin löytyi, syvät vatsalihakset on ihan juntturassa (psoaslihas). Tuo voisi selittää ne takasisäreisien jumitukset, kun se sama lihas jatkuu sinne asti. Oikea puoli oli pahempi. Viime hieronnassa se oikea puoli pahempi myös siellä takareisissä. Saa nähdä miten nuo jumitukset saa hoidettua, venyttely taitaa olla ainoa vaihtoehto joka ottaa tuonne syviin vatsalihaksiin.

Röntgenkuvissa löytyi muutamia pieniä juttuja, joiden ei kuitenkaan ell:n mukaan pitäisi vaikuttaa tuollaisin lihasjumitus oirein. Kaksi okahaaraketta alaselästä (L5 ja L6) oli vähän vinoja, mutta ell ei osannut sanoa voiko jumissa olevat lihakset vinouttaa okahaarakkeet, vai vinot okahaarakkeet jumittaa lihakset. Mutta pahalta ei kuulemma näyttänyt. Ristiselän väli näytti kuvissa hieman ”likaiselta”, mutta jos sitä haluaisi lähteä tutkimaan eteenpäin niin se olis sitten magneettikuvauksen paikka.

Kyynärät kuvattiin nyt kolmannen kerran (viimeksi 3,5 vuotta sitten), ja nyt oikea oli elln mielestä ihan selkeä ykkösen kyynärä. Jopa mä tajusin sen sutun siitä röntgenkuvasta. Vasempaankin oli tullut ihan vähän muutoksia (aiemmin lausuttu nollaksi), mutta ne oli kuulemma tuskin havaittavia. Nuo muutokset on kuulemma sellaisessa paikassa, että tuskin tulevat haittaamaan meidän elämää mitenkään.

Saatiin lupa jatkaa agilitya hyvillä mielin. Ja Unna sai kehuja hienosta käytöksestään, sehän nököttää kuin patsas kun sitä tutkitaan.

Voi laiskuus…

…että olen ollut onneton tämän blogin suhteen. Tekisi niin hyvää kirjata aina kaikki treenit ylös, mutta kun ei saa aikaiseksi. En lupaa parantaa tapojani tai ryhdistäytyä, koska niin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Joten olkoon tämän blogin kirous olla hyvin laiskasti päivittyvä.

Tämä talvi on mennyt ihan mielettömän nopeasti, ja havahduin tässä pari viikkoa sitten että se Unnan voivoi-koe lähestyy. Mä kun ajattelin olevani fiksu, ja ilmoitin sen niin hurjan ajoissa että ehtii sitten rauhassa viimeistellä liikkeitä. Heh. Paikallamakuuta en ehdi enää mitenkään saada rauhalliseksi, enkä kakeja valmiiksi asti, enkä luoksetuloakaan enkäenkäenkä… mutta näillä mennään.

Tammikuun alussa päästiin pitkän tauon jälkeen (lihasrevähdys, juoksu, kennelyskä…) agiliitämäänkin. Melkein kaksi kuukautta ehdittiin reenailla uudessa ryhmässä, kunnes Unna oli Liedon agipäivän jälkeen niin kipeä, ettei päässyt hyppäämään autoon. Ell-reissu ja hieronnat paljastivat taas lihasjumeja. Levosta huolimatta ne olivat pahentuneet hierontakertojen välillä, joten ensi maanantaina suunnataan Räihälle röntgeniin. Ainakin selkä ja kyynärät kuvataan uusiksi. Mä olen jo ruvennut jollain tasolla luopumaan ajatuksesta että me päästään vielä joskus agilitaamaan. Menee ilo koko harrastuksestakin, kun mä pelkään koko ajan koiran olevan kipeä.

Unnan penskat ovat olleet reippaita; Rafi ja Myrtti ovat pyörähdelleet näyttelykehässä ollen H-ienoja koiria, ja Myrtti kävi pohjoisessa niputtamassa poroja eli läpäisemässä poropaimennustestin! Nipakin menee kokeilemaan näytelmiä muutaman viikon päästä. :)

Minä itse odotan vaan kesää, nyt alkaa olla kamala ahdistus viimeisistä näyttökokeista ja opinnäytetyöstä. Ja olen onnistunut ajautumaan tekemään 7-päiväistä työviikkoa, kun on vikat työharjoittelut meneillään. Ja pitää se palkkatyökin hoitaa jotta on millä elää. Kesä tulejo!

Seuraava päivitys olis sitten x kuukauden päästä. :)