Tänään kävimme taas lähikentällä tokoilemassa. Huomionarvoista oli tänään sateinen sää, joka ei vaikuttanut onneksi vireeseen ollenkaan. Aika huojentavaa, sillä U on hienohelma joka inhoaa vesisadetta ja märkää maata.

Aluksi paikallamakuu, n. 5 min, ihan ok. Kerran vaihtoi kylkiasentoon ja käänsi tassua. Parempi mitä lähiaikoina on ollut, en tiedä olisiko maratonit sittenkin auttaneet. Nyt yritän olla tekemättä noita lyhkäisiä, ja jatkan maratoneja.

Yksi nenänkäyttöharjoitus tunnarikapulalla, ajattelin alkaa yhdistää jo omaa kääntymistäni liikkeeseen. Se voisi itsessään toimia vihjeenä siitä mikä liike on seuraavana kyseessä. Palautuksessa muljaamista kapulan kanssa, mitä ei ole ennen tapahtunutkaan. Jippii. Pitämisharjoitukset kehiin…

Luoksetuloja, vähän lyhyemmällä matkalla kuin eilen. Ihan ok, välillä haparointia takapalkalle menon kanssa. Yksi maahanmeno oli loistava.

Kakeja ma-is-. Ei yhtään liikkumista sivusuunnassa, mikä on tositosi hyvä, ja asennonvaihdot tosi säntilliset. U ei meinaa kestää odottaa mun käskyjä, ja kakeihin pitäisi muutenkin saada paljon rauhallisempi ilme. Samalla saisi pomppimisvaihdot ja sivuliikkeet helpommin pois. Tänään auttoi jo se, että jätin käsimerkit kokonaan pois ja palkkasin liioitellun rauhallisesti. Yritin ottaa jo seisomista ulkona, mutta ei näköjään onnistu vielä, vaikka olisin samassa asennossa kuin sisällä. Jatkamme siis vielä sisäharjoituksia, ja ulos siirtämistä voisi harkita sitten kun tilanteesta saisi tosi rauhallisen ja tylsän.

Sitten vikaksi mä rupesin taas ahnehtimaan, ja tein pitkästä aikaa seuraamista ihan matkan kanssa. Näköjään meidän remmissä hinkatut perusasentosulkeiset on tuottanut tulosta: ei keulimista, eikä yhtäkään pysähtymistä, josta U olisi tullut pakittaen perusasentoon!! Olin ja olen hurjan iloinen, sillä meidän seuraaminen on ollut ihan kaameaa, kun olen onnistunut opettamaan Unnan edistämään tosi paljon.