Vehkaliinoja terveystarkeissa

Unnan ”pikkuiset” Rafi, Nipa ja Myrtti tarkastettiin eilen MeVetissä. Olin jo ennen tarkkeja ihan hurjan iloinen ja kiitollinen että kaikki halusivat tarkastuttaa koiransa. Tuo asia on mulle itselleni tositosi tärkeä. Oli taas kiva nähdä reippaita ja iloisia, hyväkuntoisia ja hyvin hoidettuja kasvatteja. :)

Kaikilla kolmella oli terveet silmät ja polvet, ja kaikki halusivat myös tutkia hieman ekstraa, eli selän ja olkanivelet, jotka olivat myös koko kolmikolla terveet. Varmaan jatkossa tutkin myös omilta koiriltani nuo, kun kerran samalla rauhoituksella pieneen hintaan saa myös noidenkin osasten terveydestä varmuuden.

Lonkat ja kyynärnivelet tutkittiin luonnollisesti myös kaikilta, ja kuvat lähtivät Kennelliittoon lausuttaviksi. Kaikilla oli hieman matalat lonkkamaljat, ja mä toivon että Axelssonin arviot ei putoa ainakaan alemmaksi Limanin tarkastuksessa. Kyynärät näyttivät terveiltä, saa nähdä sitten mikä on lopullinen tuomio.

Neljäs ”superässä”, eli Tarulla sijoituksessa oleva Cilla menee tässä jossain vaiheessa tarkkeihin, kunhan tulee sopiva sauma. Cillan lauma kun lisääntyi marraskuun alussa pikkuisella ihmislapsella. :)

Unnan kanssa on nyt ollut pitkin syksyä tosi huonoa tuuria. Alkusyksystä sillä revähti lapa ja samaan syssyyn se astui vielä lasiinkin. Eläinlääkärissä päästiin vierailemaan myös muutama viikko sitten, kun Unna ja lenkkikaveri päättivät eliminoida toisensa. Onneksi tuosta rytäkästä selvittiin vain päivän ontumisella.

Nyt loppuviikosta Unna rupesi kröhimään ja eläinlääkäri totesi sillä ehkä kennelyskän aiheuttaman  keuhkoputkentulehduksen. Nyt on antibioottikuuri päällä ja mitään hengästyttävää liikuntaa ei saa harrastaa.
Me melkein jopa päästiin pitkästä aikaa agitreeneihinkin tuossa kaiken keskellä, mutta Unnalla alkoi juoksukin sopivasti päivää ennen ekoja treenejä. Mä just laskeskelin että agia ollaan päästy tekemään viimeksi syyskuun alussa. Noh, pääasia on että saisin Unnan nyt kuntoon ja päästäisiin edes kunnon metsälenkeille.

Viime viikolla käytiin myös tokoilemassa ennen sairastumista, ja koska olin laiska ja en jaksanut kirjoitella treenejä heti ylös, mulla on vain hämärä muistikuva mitä me tehtiin. Ainakin palkkaamattomuustreeni: seuraaminen, luoksetulo, liikkeestä istuminen ja ruutu. Meni kivasti, tätä täytyy tehdä tosi paljon useamminkin, ja ketjuttaa vaikka noita voittajan liikkeitä takaperin.

Nyt me ei sitten treenailla mitään, kun Unna ei saa hengästyä. Joten kotitokoilutkin on pannassa, kun tuo kiihtyy siitä sen verran. Köpötellään vaan takki päällä, ja tällä hetkellä nautitaan ihan mielettömän kauniista lumisista maisemista.

Tämän päivän treenit

Aluksi otettiin vähän merkkiä, ja ohjatun noudon alkeita lelulla (oikeaa puolta). Kahdesti meinasi valita lelulle menon ennen merkkiä, mutta sain ohjattua merkille. Tätä täytyy vahvistaa palkkaamalla enemmän suorasta merkille menosta.

Luoksetuloissa on tapahtunut edistystä maahanmenon kanssa, eli se muutaman päivän takainen hyvä maahanmeno ei ollut pelkkä vahinko. Seisomisetkin ihan ok. Kahdella kupilla pelaaminen tuntuu toimivan ihan hyvin, ja vertailun vuoksi tein muutamia namiheittelyhöpsöttelyjä; maahanmenoissa jäi herkästi kyynärpäät ilmaan. Joten jatkamme siis kahdella kupilla.

Seuraamista tein vähän remmin kanssa, lähinnä perusasennon vahvistamista ja käännöksiä. Täyskäännökselle täytyisi ehkä vihdoin alkaa tehdä jotain, se ei ole hyvä.

Tunnarikapulan pitäminen oli jotain ihan karmeaa, olen tehnyt näköjään noudoissa ihan liikaa sitä, että otan kapulan liian äkkiä palautuksessa pois. Unna ei näköjään enää osaa/pysty olla sivulla rauhassa kapula suussa, vaan se alkaa pureskella, piipata ja lopulta tehdä jopa omatoimisia palautuksia lähtemällä sivulta mun eteen ja tulemalla takaisin sivulle. Kapulalla muljaaminen johti myös siihen, että se pudotteli kapulaa ja noukki sitä sitten maasta takaisin suuhun. Kaikella tolla häsläämisellä se todennäköisesti yritti saada mun huomiota ja mua ottamaan kapulan pois -> palkka. Täytyy nyt tehdä noita pitämisiä kotona ihan rauhassa,ja yrittää saada siihen oikea mielentila. Hassua että tääkin on jäänyt ihan huomaamatta, ja itse noudot on kuitenkin ihan hyviä, esim. kapulaa se pitää ihan nätisti liikkeessä. Ehkä tässäkin kiteytyy se meidän isoin ongelma, joka tekee paikallaoloistakin niin vaikeita: hankalinta on vain olla paikoillaan tekemättä ”mitään”. Maltti ois valttia.

Kakeissa sain maasta seisomisen onnistumaan! Kotona tää toimii, mutta ulkona onnistui siis ekaa kertaa. Vahingossa jopa istumisesta seisomisen, jota ei olla vielä paljon tehty. Mä olin ihan edessä, ja kahdesti yritti tulla eteenpäin, kun ei ollut ihan kärryillä mitä mä hain. Työnsin vähän rinnasta taaksepäin, ja onnistuneista vaihdoista takapalkka. Ehkä tääkin alkaa pikkuhiljaa rullata.

Lisäksi 5 min paikallamakuu, pää pyöri aika paljon, mutta ei piippaamista. Vikaksi metsku, joka meni kivasti, ja josta U sai loppupalkan.

Eilen ja tänään lenkkien yhteydessä pikkukentällä myös paikallaolot näkösuojassa n. 5min. Ihan ok. Pää pyöri jonkin verran, mutta ei edelleenkään onneksi piippaamista, eikä kyljenvaihtoja.

…ja taas tokoa

Tänään kävimme taas lähikentällä tokoilemassa. Huomionarvoista oli tänään sateinen sää, joka ei vaikuttanut onneksi vireeseen ollenkaan. Aika huojentavaa, sillä U on hienohelma joka inhoaa vesisadetta ja märkää maata.

Aluksi paikallamakuu, n. 5 min, ihan ok. Kerran vaihtoi kylkiasentoon ja käänsi tassua. Parempi mitä lähiaikoina on ollut, en tiedä olisiko maratonit sittenkin auttaneet. Nyt yritän olla tekemättä noita lyhkäisiä, ja jatkan maratoneja.

Yksi nenänkäyttöharjoitus tunnarikapulalla, ajattelin alkaa yhdistää jo omaa kääntymistäni liikkeeseen. Se voisi itsessään toimia vihjeenä siitä mikä liike on seuraavana kyseessä. Palautuksessa muljaamista kapulan kanssa, mitä ei ole ennen tapahtunutkaan. Jippii. Pitämisharjoitukset kehiin…

Luoksetuloja, vähän lyhyemmällä matkalla kuin eilen. Ihan ok, välillä haparointia takapalkalle menon kanssa. Yksi maahanmeno oli loistava.

Kakeja ma-is-. Ei yhtään liikkumista sivusuunnassa, mikä on tositosi hyvä, ja asennonvaihdot tosi säntilliset. U ei meinaa kestää odottaa mun käskyjä, ja kakeihin pitäisi muutenkin saada paljon rauhallisempi ilme. Samalla saisi pomppimisvaihdot ja sivuliikkeet helpommin pois. Tänään auttoi jo se, että jätin käsimerkit kokonaan pois ja palkkasin liioitellun rauhallisesti. Yritin ottaa jo seisomista ulkona, mutta ei näköjään onnistu vielä, vaikka olisin samassa asennossa kuin sisällä. Jatkamme siis vielä sisäharjoituksia, ja ulos siirtämistä voisi harkita sitten kun tilanteesta saisi tosi rauhallisen ja tylsän.

Sitten vikaksi mä rupesin taas ahnehtimaan, ja tein pitkästä aikaa seuraamista ihan matkan kanssa. Näköjään meidän remmissä hinkatut perusasentosulkeiset on tuottanut tulosta: ei keulimista, eikä yhtäkään pysähtymistä, josta U olisi tullut pakittaen perusasentoon!! Olin ja olen hurjan iloinen, sillä meidän seuraaminen on ollut ihan kaameaa, kun olen onnistunut opettamaan Unnan edistämään tosi paljon.

Tokoatokoatokoa

Eilen kävimme päivällä valoisaan aikaan tokoilemassa, ja treenistä jäi tosi hyvä mieli. Todennäköisesti molemmille, kun Unnakin vaikutti aika muikealta.

Ekaksi tuli otettua pieni paikallaistuminen, kun kokosin sillä aikaa ruudun. Etutassujen väliin jätin namin. Ihan ok, se pysyy tosi hyvin hievahtamatta, kun yrittää olla näkemättä namia. Loppupeleissä en tiedä miten hyödyllinen tuo on, mutta ainakaan se ei käy maate ruoan päälle. Paikallaistumista pitäisi ruveta tekemään enemmän ja järjestelmällisemmin, nyt tulee otettua tosi harvakseltaan.

Lämmittelyksi kaksi metallinoutoa, meni niinkuin ne nykyään yleensä menee. Ekalla kerralla tönäisi kapulaa vähän etujaloilla. U etenee kapulalle tosin paljon nopeammin kuin palauttaa, vaikkakin palauttaa reippaalla laukalla, mutta olisi makea saada palautuksestakin sellainen oikeasti vauhdikas. Pitäisi enemmän palkata suoraan palautusmatkalta, kun vauhti on hyvä.

Tän treenin pääpointti oli luoksetulon harjoittelu. Maahanmenoista sain parempia kuin aiemmin, ja seisomisetkin rupesi paranemaan kun mä sain itseni herätettyä takapalkalle vapauttamisen ajoituksen kanssa. Tätä pitää nyt jatkaa kauan ja hartaasti, en halua pilata taas yhtä juttua kokonaan kiirehtimällä. Unnalle en ole missään vaiheessa opettanut oikeasti kunnolla luoksetulon pysähdystä, ja siltä se on aina vähän näyttänytkin.

Ruutua tehtiin muistaakseni viisi lähetystä, ja vitsi, meni ihan loistavasti! Ekalla lähetyksellä ruudussa oli palkka, joka on siellä ehkä noin vajaa puolella lähetyskerroista. Sitten otin kupin kanssa sivusta ruutuun lähettämisen oikealle, ei ongelmia. Lopuksi otin ilman ruutupalkkaa lähetyksiä maahanmenoon asti, meni tosi hyvin. Etenee ruutuun tosi lujaa, pysähtyy hyvin ja näköjään menee hyvin myös maahan. Maahanmenoja en ole ottanut kovin montaa kertaa aiemmin. Yhden toiston otin niin, että kävin ruudussa palkkaamassa ja otin vielä loppuosan. Ei ongelmia siinäkään. Ruutua ei nyt tarvitse kauheasti hinkata, kun se alkaa olla jo sen verran varma.

Idari meni kans hyvin, tein kerralla koko liikkeen ja iso palkka lopuksi. Seuraamiset ja liikkeellelähdöt hyviä, samoin U pysyi hyvin paikoillaan. Seisomisessa otti yhden sivuaskeleen kun olin vikassa käännöksessä. Mä toivon että myös itse jäävät oli hyvät, kun en yhtään halunnut kääntyä koiraan päin. Ainakin asennot oli oikeat ja koira katosi sivulta heti käskyn jälkeen.

Lisäksi pientä perusasentohinkkaamista remmin kanssa, tosi puuduttavaa musta, mutta U edelleen hyvillä kiekoilla. Olisi ollut kiva jos mä olisin opettanut Unnalle perusasennonkin vaikka ihan vaan ekalla kerralla oikein…

Ihan vikaksi liikkeeksi otettiin ruutu, jossa hienon maahanmenon jälkeen mä tulin palkkaamaan kissanruoalla ruutuun. Lopuksi vielä vähän narupallolla riekkumista.